Vihdoinkin!

Vihdoinkin on käyttöä uusille ulkotyynyille!

Jos ei nyt mikään helle ole mutta aurinkoa ja lämpöä niin että lapaset sai unohtaa koiralenkillä.

Eikä paleltanut grillatessa vaan aterian saattoi kattaa ulos ja lempituolissa aurinkoisella paikalla lukiessa tuli melkein hiki.

Viime viikolla kävin kierrätyskeskuksessa, josta saa vaatetavaraa huimaan 4 euron kilohintaan ja farkkuja eurolla. Niitä farkkuja hamsteroin ison pinon ja lisäksi vielä kolme pidempää farkkuhametta.

Tarkoitus oli tehdä farkun lahkeista tyynynpäällinen rumaan mutta niin mukavaan rottinkituoliin, vanhan ja haalistuneen tyynysysteemin päälle.

Tämmöinen siitä sitten tuli.

Miksi muuten kaikkein mukavimmat tuolit istua ovat usein niin rumia??

 

Niiden farkkuhameiden helmoista surauttelin maailman helpoimpia tyynynpäällisiä pikkutyynyille.

 

 

Koska farkkuja oli, tekaisin toiseenkin korituoliin lisätyynyn. 

 

Ja niitä farkkuja jäi vielä sittenkin ja tilkuista tein vielä pinon pannulappuja matkien täällä ihailemiani.

 

...ja jos rehellisiä ollaan niin niitä farkkuja ON vieläkin. Mutta niiden tuunaus jääköön seuraavaan sadejaksoon. Joka toivottavasti ei ole pian.

Mä en ainakaan...

                                                         ...tee heinäseipäistä koristetikkaita!

 

Mutta kun pitää vaan odotella sen autotallin lattian kuivumista että pääsee tositoimiin. Ja kun saamani heinäseipään pätkät jokatapauksessa pyörii tuossa vaaravyöhykkeellä päästä kaatiskuormaan niin jotakin niistä oli tehtävä.

Mukatikkaat omenapuuta vasten.

Paitsi että oikeastaan kaikken kivointa oli tuunata lopuista hukkapäykistä tämmöisiä päitä.

 

Kaikenlaista kansaa pihapuuhia tarkkailemaan.

 

Kaatiskuormasta

Jokainen remppaa tehnyt tietää, kuinka HIDASTA remppaaminen on.

On tyhjennettävä paikkoja, purettava vanhaa, puhdistettava käsiteltäviä pintoja, suunniteltava työjärjestyksiä, otettava selvää materiaaleista ja hankittava niitä ennen kuin pääsee varsinaiseen rempan näkyvään osuuteen.... Eikä sekään aina suju käden käänteessä kun on odotettava kuivumista. Tai sitten vaan ei huvita.

Meillä on menossa kaksi viimeistä vaihetta. Autotallin lattian odottaa kuivumista ennen pintakäsittelyä ja Akella on luova tauko alakerran portaikon eristämisessä.

Piha muistuttaa ryysyrantaa kaatopaikkalle menevine kasoineen. Kas niitä kasoja on kertynyt purkuhommien ja autotallin tyhjennyksen myötä vaikka kaatisreissuja on jo tehtykin.

Vanha (tosi vanha ja kertaalleen jo tuunattukin) aurinkovarjo sai myös kaatistuomion.

 

Ajattelin  sahata tuon nupin irti. Johonkin.

Kangasta repiessä alkoi mielikuvitus laukata.

Lopulta ei kaatiskasaan jäänyt kuin pätkä vartta ja rispaantunut kangas.

 

Nupin seuraksi ylös ruuvasin nuo pallukat.

 

Öljysin systeemin ja kiinnitin siihen amppelikannakkeen.

 

Ja tolpan junttasin etupihan havuryhmään.

Siihen sitten vielä perinteinen muovinen amppeli roikkumaan .

Ehkä jossain vaiheessa saan vaihdettua sen johonkin kauniimpaan.

 

 

 

Remppakoira

Meidän Otto on 11-vuotias australian terrieri.

Aussit ovat paimenkoiria ja sen huomaa...aina paikalla uteliaana siellä missä tapahtuu.

 

Ihan aina ei moisesta uteliaisuudesta ole remppailija innoissaan.

Voisihan se olla helpompaa naulata tai porata ilman että musta kirsu on siinä edessä

 

 

Rempan edistymistä kuvatessa on vaikea ottaa kuvia, joissa ei karvanaama näkyisi.

 

 

Onneksi välillä tehokkainkin paimentaja väsähtää ja tarvitsee pienet päikkärit...

 

Maalauspuuhissa karvainen kaveri EI ole mukava seuralainen. 

Autotallin sisäkattoa maalatessa paimenkoira istuu tikkaiden alla ja on altis tippuvalle maalille. Turkista maali on aika hankala saada pois ellei heti ole märkää riepua saatavilla.

Oikeastaan on ihan kiva että joku ihailee työni jälkeä mutta jokaisella hännänheilautuksella häntään tarttuu seinästä lisää maalia...

 

Lisäksi meidän remppakoirasta on vanhemmiten tullut aika säikky koville äänille; sirkkeli, kivipora ja kompura pitävät semmoista meteliä että vapisuttaa ja läähätyttää.

Onneksi mummin luo kaupunkiin voi mennä turvaan.

Kiitos taas, äiti!

Kotona voikin sitten taas jatkaa tarkkailua; jaahas, jokos ne sähkömiehet tulee..

Jotakin sinistä

Lempivärini on lapsuudesta saakka ollut sininen.

Vuosien saatossa se on joutunut väistymään useita kertoja mutta aina se on tullut takaisin. Varsinkin kesäisin.

Tänä kesänä (no, oikeastaan jo kevättalvella) sininen alkoi tunkea pinnalle astioiden muodossa.

 

Kirpparilta löytyi Arabian sinikuvioisia ruokalautasia minihintaan.

Osassa lautasia on keskellä tuommoinen kuvio, osa on ilman keskikuviota.

 

Näitä on käytetty ahkerasti ostohetkestä alkaen vaikka kesäkattauksiin näitä alunperin ajattelin.

 Kesäkattauksia, siis kahvihetkiä aurinkoisella terassilla, ajattelin myös hankkiessani Green gaten siniset lattekupit. Kas kun jo vuosia sitten keräämäni vanhat sinivalkoiset kahvikupit ovat arkikäytössä aika pienet.

 Eilisellä kirpparireissulla löytyi kuitenkin ihanat sinivalkoiset leipälautaset, Arabiaa,  vanhojen Villeroyn kahvimukien kaveriksi.

 

Kun vielä loppuisi nuo myrskytuulet ja paistaisi aurinko niin että terassilla tarkenisi kahvitella ja ruokailla pidemmän kaavan mukaan.

 

Sadepäivän puuhaa

Ulkona sataa ja on kylmää.

Mitäpä sitä lomalainen sitten muuta kun iskee (sisä)remppahommien kimppuun...

Ake aloitti portaikon seinien purkamisella.

Minä hain maalipesua ja tiskihanskat marketista autotalliprojektia varten.

 

Ihan nopsasti ei kuulemma tarvitse valmista odotella portaikon suunnalla.

Kun vanhan talon remppahommat eivät aina mene ihan suunnitelmien mukaan vaan on tehtävä suunnitelma B ja ehkä Ceekin.

 

Kaikkia koolauksia ei voi purkaa. Nämäkin epämääräisen näköiset rakennelmat tukevat nimittäin yläkerran portaita. Muutoinkin seinät ovat vinoja vähän sinne sun tänne, niissä on ulokkeita ja koloja, eivätkä koolaukset ole edes samalla tasolla...

 

Tämmöinen koolausten tilkkutäkki paljastui yhden levyn alta.

Oikeastaan tämä pätkä on niin kivan näköinen, että sen voisi jättää esille tuommoisenaan.

Muistoksi rakennusajan tavasta kierrättää ja hyötykäyttää kaikki sopiva rakennusmateriaali.

Hmmm?