lauantai 22. heinäkuuta 2017

Neulegraffiti

Neulegraffitit ovat mielestäni tosi hauska ilmiö. Niin hauska että itsekin olen suunnitellut semmoisen tekemistä mutta ajatus on jäänyt suunnittelun asteelle.
Paitsi että Aken loman loputtua kun kelit ovat olleet kehnot ulkohommiin, olen katsellut telkkarista tallenteita ja innostunut virkkaamaan.
Ajatus oli piristää Oton ja mun lenkkireittejä ja siihen tarkoitukseen ajattelin tämmöisten eläinhahmoisten graffitejen sopivan.

Luppakorvainen koira seuraa ohikulkijoita kävelytien reunalla.

Apina hymyilee lyhtytolpassa.



Läheisen leikkipuiston porttiin laitoin vihreän possun. Vähän kyllä jännitin että mitenkä se saa siinä olla. Että ottaako joku moisesta herneen nenäänsä.

 Ottoa nämä ompelusessiot eivät huvittaneet... Siitä tämä kärsivä ilme.


Ihan meidän kodin lähellä virnuilee raidallinen kisuli.


Tämä kettu on meidän metsälenkkipolun päässä, kävelytien kaiteessa.


Vielä olivat saaneet olla paikoillaan nämä tyypit. Ajattelin kyllä käydä jossain välissä keräämässä heidät talviunille. Siis jos joku ei jo aiemmin ole saanut päähänsä samaa ajatusta.





torstai 20. heinäkuuta 2017

Poppanaliinan uusi elämä

Sukulaiset luopuivat rakkaasta kesämökistään. Mökkiin oli kertynyt paljon ihania tavaroita joista minäkin sain osani muistoksi. Kuten esimerkiksi tämän vanhan nojatuolin joka on alunperin mummolastani mutta kauniisti entistetty ja uudelleen verhoiltu.
Tavaroissa oli myös poppanaliina joka ei lopulta oikein ollutkaan meidän ruokapöytään sopiva mitoiltaan ja väreiltään. Aikani mietin että uskaltaisinko ja osaisinko tehdä siitä toiseen käyttötarkoitukseen sopivamman jutun.


Nimittäin tämmöisen kassin.
Onneksi uskalsin ja onneksi onnistuin.
Poppanaliina sai kassin muodon, vuoren jämäkankaasta ja kahvat vanhasta vyöstä.
Nyt se säilöö keskeneräiset (tai ainakin osan niistä) neuletyöni.



sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Kynnysmatto

Me ollaan koiraperhe joten hiekan sisälletuloa ei voi kokonaan estää...
 Jo oven ulkopuolella on hurjasti hiekkaa imevä kookosmatto ja sitten heti ulko-oven sisäpuolella toinen pieni kynnysmatto.


Se sisäpuolella oleva matto on ollut jo jokusen vuoden Ikeasta ostettu juuttimatto. Tänä keväänä olen yrittänyt etsiä sille seuraajaa sillä matto on auttamattomasti tullut elämänkaarensa päähän.
Yrittänyt.
Miten ihmeessä yhden kynnysmaton löytäminen sitten voi olla niin vaikeaa?
Meidän tuulikaappi on laatoitettu ja laatoituksen alla on lattialämmitys. Huono yhdistelmä kumipohjaisen maton kanssa. Ja muunlaisia mattoja ei kaupoista ole löytynyt. Enkä nyt ajatellut länteä Ikea-reissulle kynnysmaton vuoksi.

Siispä koukku käteen ja virkkaamaan.
Sillä hetkellä ei ollut saatavilla juuttinarua tai muutakaan mattoon sopivaa narua joten trikookuteella mentiin.

Kude oli epätasaista paksuudeltaan ja reilun kilon kasassa kudetta oli 12 solmua... Mutta matto siitä syntyi. Ehkä jatkan vielä sen oikean maton metsästystä. 
Tai lähden Ikeaan.
Mutta nyt tämä saa kelvata.



lauantai 24. kesäkuuta 2017

Parsinsieni ja sen kaverit

Mulla on tämmöinen hauska kokoelma.


Nämä ovat parsinsieniä. Tuo toinen oikealta on oman mummuni peruja. Vasemmanpuolimmaisin on myyjäisistä ostettu ja loput ovat löytyneet kirppareilta.

Meillä oli koulussa keväällä  lapsen ja hänen aikuisensa yhteinen toiminnallinen ilta. Yksi rasti oli semmoinen johon olimme keränneet kaikenlaisia vanhoja tavaroita. Piti arvata tai tietää mikä esine oli ja mitä sillä tehdään tai miten sitä käytetään. Vanha lankapuhelin oli muuten tosi kiinnostava: Moni aikuinen muisteli omaa kotipuhelinnumeroaan ja opetti lapsensa käyttämään sormella pyöritettävää numerolevyä. Ja että miten sitä luuria piti pitää!! Vein sinne yhden näistä aarteistani ja yllätyksekseni monikaan  vanhempi ei tiennyt mikä vempele oli kyseessä. Saatikka sitten että olisi osannut parsia sukkia...


Parsin kyllä aina välillä sukkia mutta nämä omat lempparisukkani, 9 vuotta vanhat Paraphernaliat, olen parsinut nyt niin monta kertaa että on varmaan pakko seuraavaksi tehdä uudet kun alkaa olla paikka paikan päällä...


torstai 22. kesäkuuta 2017

Taas yksi...

...penkki nimittäin.
Näitä penkkejä on viime vuosien aikana valmistunut reilu puolen kymmentä. Ensin ihan vaan siksi että autotallin kätköistä löytyi tarkoitukseen sopivia lankkuja.
Jokunen tuli tarpeeseen (kylppärin penkiksi ja pihapenkiksi) ja viimeisimmät ovat syntyneet ihan ilman sen kummempaa syytä.
Tämän penkin tarina alkoi jo viime kesänä kun ostin lomalukemiseksi kirpparilta lehtiä. Niiden joukkossa oli Maalla -lehti, jossa oli ohjeet tämmöiseen perinteisen malliseen ulkopenkkiin.


Koska en ollut varma onnistuisiko penkki lehden melko ylimalkaisilla ohjeilla ( alkuopena tarvitsen aina selkeät ja hyvät ohjeet kun teen jotakin aivan uutta) päädyin ostamaan Starkin sekundalavalta osumia saaneita lankkuja. Parin kympin satsaus ei korkealta pudottaisi vaikka lankut lopulta joutuisivat takkapuiksi.

Osat tähän penkkiin tein talvella puutöissä jossa on tähän hommaan sopivat työkalut. Vannesahalla sain näppärästi sahattua rungon osat (joihin olin ensin suurentanut kaavat lehden sivulta). Loveamiseen tein alun sirkkelillä ja varsinaisen työn perinteisesti taltalla.
Rimoja varten höyläsin ja sirkkelöin kasan kakkosnelosia ja lopulta pyöristin istuinreunat jyrsimellä.

Kappaleet odottivat kokoamisinspiraatiota monta kuukautta autotallissa ja viime viikolla kun ulkona saattoi työskennellä ilman toppavaatteita, sain vihdoin koottua palaset penkiksi.
Maalaushomman tein autotallissa suojassa siitepölyltä (ja sateelta ja tuulelta ja kylmältäkin).
Penkki piti maalata sillä halusin kitata ruuvien kannat piiloon ja kitin jälkiä ei puuöljy olisi kauniisti peittänyt. Valkoinen väri olisi ollut perinteisempi ja harkitsin vaalean vihreääkin. Lopulta sitten kuitenkin päädyin tuttuun ja turvalliseen mustaan.


Ei tullut sitten takkapuita näistä lankuista.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Kirjanmerkki

Meillä luetaan paljon ja kaikenlaista.
Mulla saattaa olla muutama kirja kesken yhtä aikaa; joku vakavampi ja sitten hömppää. Ja yleensä aina iltalukemisena sängyn vieressä on myös yksi iltasatukirja. Siis semmoinen hyvänmielen katselukirja.
Kirjanmerkkejä siis tarvitaan ja niitä meiltä myös löytyy kun oikein pengotaan. Yleensä niitä ei sitten tarvittaessa löydy vaan kirjan väliin pujahtaa joku paperilippu tai kuitti. Tylsää.
Netissä (taas!) oli hauska kirjanmerkki (jonka olin jo aiemminkin nähnyt). Siis tämmöinen kirjan väliin litistynyt hiirulainen.
 

Olisi tähän ollut ohjekin mutta tämän ja sen kaverin, joka majailee Aken kirjan välissä, virkkasin  kuvan perusteella vähän sinnepäin.


Kun kehuin että niitä kirjanmerkkejä kyllä löytyy niin oli ihan pakko vähän penkoa ja tämmöinen kasa niitä sitten löytyi:
On omatekemää, saatua ja matkamuistoksi ostettua.


En harrasta matkamuistojen ostelua reissuilta mutta välillä löytyy joku pieni kiva tavara jota ihan oikeasti tulee käytettyä. Kuten nuo kirjanmerkit. Ja Portugalin kukko vessan oveen. Ja saippua-astia Istanbulista. Ja emalinen vesimuki Prahasta tiskipöydälle. Ja...no taitaa niitä sittenkin aika lailla löytyä.

lauantai 20. toukokuuta 2017

Koulujuttuja

Kun kotona ei tunnu valmistuvan mikään (monta rautaa tulessa mutta mitään ei valmiiksi viitsi/jaksa/ehdi tehdä) niin tässäpä kuvapläjäys puhelimesta eli tämän loppukevään töitä joita olemme eppuluokkalaisten kanssa koulussa tehneet:



Pääsiäisen aikoihin nappasin tämän tiputyön idean Pinterestistä. Kylläpä tykkäsivät oppilaat väritellä noita tipuja kun käytössä oli "normaalikokoisten" pensseleiden lisäksi ihan minikokoisia.

Pöllöjuttuja olen teettänyt useana vuonna.
Nämä vesiväreillä ruskeaksi värjätystä sanomalehtipaperista sulkansa saaneet ovat oma lempparini.


Nämä puutyöpöllötkin ovat vanhoja tuttuja.


Pinterestistä on näiden ketjuvirkkauksella täytettyjen pöllöjen alkuperäinen idea.



Äitienpäivälahjaksi tehdyt pannunaluspöllöt ehdin paketoida ennenkuin muistin kuvata ne mutta nekin olivat niitä monta kertaa tehtyjä...
Äitienpäiväkorttien idean sain Pinterestistä.


Monista askarteluista ja ompelutöistä jää pientä huopasiprua. Sitä olen useasti hyödyntänyt tämmöisten siprumatojen tekemisessä.


Pinterestissä oli kuva aaltopahvista tehdyistä ötököistä ja sehän sopi tosi hyvin meidänkin luokalle sillä olimme juuri opetelleet Ötökkätanssi-kappaleen musiikin tunnilla.


Tällä viikolla piirtelimme vahaväreillä kukkaniittyjä ja askartelimme niitylle vielä perhosetkin.