perjantai 27. helmikuuta 2015

Vihreitä unelmia

Meille tuli lahjalehtenä Viherpiha.
En tunnustaudu viherpeukaloksi vaikka pikku hiljaa talon myötä innostus pihan hoitoon ja kaikenmaailman kasvien kasvatukseen onkin lisääntynyt.
Viherpihan selailu ja lopulta kannesta kanteen lukeminen aiheuttivat kuitenkin sellaisen viherinnostuksen että ensin pääsi purkkiin herneitä ja kaupan basilika.
Viherpihan vinkistä kävin kirpparilla etsimässä haarukoita taimien merkkausta varten. Viinipullon korkkeja tällä hamsterilla oli onneksi omasta takaa.

Taimimyymälästä ostin vielä timjamin ja rosmariinin taimetkin.
Muistan kyllä edellisistä kokeiluista että en ehkä saa niitä menestymään ikkunalaudalla kesään saakka. Mutta ehkä tällä kerralla?



Olen esikasvattanut parina vuonna samettikukkia. En siksi että tykkäisin niistä erityisesti vaan siksi että ne ovat helppoja kasvattaa. Viherpihassa kerrottii kääpiölajikkesta "Lemon Gem" joka nimensä mukaisesti tuoksuu sitruunalta. Valitettavasti tältä kylältä ei moista lajiketta löytynyt vaikka aika monta kauppaa kolusinkin. Ihan tyhjin käsin en jäänyt vaan aika monta pussillista esikasvatettavia ihanuuksia mukaan tarttui. Pitänee ruveta tosissaan miettimään sitä isompaa kasvilavaa tai ainakin yrttiseinän rakentamista lavoista.









sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Pannulappu

Joskus joku idea jää mieltä kaivamaan eikä siitä pääse eroon kuin kokeilemalla sitä.
Työkaverin pannulappu kirja on pyörinyt toimiston pöydällä jo pidempäänkin enkä ole sitä ehtinyt kuin selailla. Mieleen jäi kuitenkin idea pyöreästä pannulapusta jonka "sisälle" virkataan silmukkaketjua.

 
Kaivelin kaapista mahdollisimman paksua lankaa ja sitten vaan kokeilemaan.


Napakka pannulappuhan siitä sitten tuli. Ja toinen on jo työn alla...



perjantai 13. helmikuuta 2015

Korttikaupassa

Meillä täällä Jyväskylässä on ihana korttikauppa, Harjun Paperi.
Turhan harvoin siellä tulee käytyä mutta sittenpä siellä vierähtää hetki jos toinenkin kaikkea ihastellessa.
Tällä kertaa nappasin mukaan yrittiaiheisia kortteja ( ja paperipillejä ja muffinssivuokia.) Harmitti aika tavalla että saman sarjan juliste oli liian suuri meidän keittiöön. Siis keittiössä ei ole sille tarpeeksi tyhjää seinäpinta-alaa...
Paperiset, koottavat eläinhahmot jäivät vähän kaivelemaan mieltä. Ne käyn hakemassa seuraavalla kerralla.


Kortteja varten virittelin narun avohyllyn alle ja kortit siihen kiinni pienillä pyykkipojilla. Ei harmita enää niin paljoa ettei se juliste mahtunut keittiöön.

 Se juliste oli niin kiva että yritän epätoivoisesti keksiä sille paikkaa; kodariin (sitten kun se on valmis) tai vaikka varaston seinälle minne tulee puutarhavälineetkin...Ei taida ehkä sinne raatsia laittaa...

tiistai 10. helmikuuta 2015

Vanha koira...

Väitetään, ettei vanha koira opi uusia temppuja.
Tämä vanha koirapa oppi. 
Siis tarkoitan itseäni, Otosta en niinkään menisi takuuseen...

Työkaverini on innokas askartelija ja käsityöihminen.
Hänen innoittamanaan (lainasi koukun ja monisti ohjeen, järjesti työnäytöksenkin!) etsin aarrearkusta Määkylän puodin koirankarvalankaa ja jämäkerän villa-alpakkaa.
Uusi tekniikka, koukkuaminen tai turkkilainen virkkaus, kumpaakin nimeä tunnutaan käyttävän, alkaa olla hallussa. Ainakin yksien lapasten verran.

 Lapasten pörröisyys tulee koirankarvasta (puolet on kyllä lampaan villaa) ja pehmeys alpakasta. Lämpimyys johtuu sitten tuosta kaksinkertaisesta virkkaustyylistä.

Ihan liian harvoin nykyisin (laiskuutta, myönnän) tulee opeteltua  uusia asioita.
Pitäisi kyllä sillä se tunne, kun oppii, on aivan mahtava!


sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Kuva ja sen kehys

Ihastelen muiden kotien valokuvakollaaseja läheisistä mutta itse olen huono sellaisia sommittelemaan.
Ja oma kuva on semmoinen juttu että sitä en ainakaan laita esille...
Tämä kuva Akesta ja minusta hiekkalaatikolla on poikkeus.
Se on upeasti sommiteltu ja kuvaan on vangittu hetken tunnelma ja värit juuri niin kuin ne muistan.
Kiitos Maiju.

Kuva kävi monissa kehyksissä mutta siltikään se ei päässyt esille.
Kunnes näin tämän askarteluidean ja siitä se sitten lähti.
Ohut kerros vesipetsiä puupalan päälle toi esiin puun syyt niin että ne muistuttavat kuvan hiekkadyynin aaltoja. Sitten liimaus ja lakkaa.
Nyt kuva on paraatipaikalla työhuoneen tauluhyllyllä.
Seuraavaksi tartun varmaan niihin muihinkin muistoja herättäviin kuviin.
Suvusta ja läheisistä.




lauantai 7. helmikuuta 2015

Leikkuulautoja ja pannunalusia

Meidän keittiössä ei ole kiinteää leikkuulautaa. Sen sijaan meillä on kapea kaappi johon saa piilotettua ison kasan leikkuulautoja ja pannunalusia.
Käytännössä kuitenkin aamupalantekopaikalla on aina leikkuulauta suojaamassa puutasoa.
Sellaisen laudan pitää tietysti olla katseenkestävä. Ei näitä kylläkin käteviä muovisia alustoja...
Niinpä olen vähitellen kerännyt kirppareilta, tuunannut entisistä ja väsännyt kaikenlaisista hukkapaloista mittavan kasan leikkuulautoja erilaisiin tarpeisiin.

Tämän tein puutyökaverilta ostetusta, pähkinäpuisesta keittiökaapin ovesta. Semmoisesta mallista. Öljysin sen luottoaineella, Osmo Colorilla. Tätä meillä käytetään juustotarjottimena.
Ovesta jäi vielä pieni pala. Siihen ruuvasin kädensijaksi pätkän vanhaa vyötä. Idea ei ole oma vaan Pinterestistä napattu.


Vanhasta laudasta sahasin tämmöisen pidemmän pätkän. Alun perin ajattelin että siitä tulisi pannun alunen mutta sopii se (juusto)tarjottimeksikin.

Tuommoista pitkulaista pannunalusta kaipasin meidän viikonloppukattauksiin. Kun istutaan pöydässä kahdestaan pitkään, on kiva laittaa ruoka esille, ettei tarvitse välillä nousta vaan saa rauhassa nautiskella.
Neuloin samaan tarkoitukseen version kaksinkertaisesta juuttinarusta ja toimii sekin.



Ihan tavalliset ja arkiset laudat (joita olen esitellyt aiemmin täällä) piilotan kaappiin (paitsi sen aamupalalaudan) mutta nämä joista tykkään eniten, ovat päässeet hellan reunalle.





tiistai 3. helmikuuta 2015

Meillä tuunataan

 Alakerran remppa etenee hitaasti ja käsityökori on täynnä aloitettuja tekeleitä mutta ne hommat eivät estä innostumasta tuunaustouhuista.

Kirpparilta kotiutui muutamalla eurolla gobeliini.
Vähän Ake nikotteli kun esitin sen ripustamista olohuoneen seinälle...
No en minä sitä sinne ollut ajatellutkaan vaan heti sen huomatessani välähti että tuosta muuten tulee kodinhoitohuoneen sohvan päällinen!

Etolasta hain superlonipalan ja omista kätköistä löytyi toiselle puolelle ruskeaa samettia (?)
Eläimellistä menoa on nyt tuolla kodarissa kun lattiallakin on vuohen talja ja karvainen kaveri valokuvausapuna.
Pitäisikö ne sarvetkin vielä ripustaa tuonne?


No se on sitten joskus kun siellä on valmiimpaa.
Näitäkin kuvia varten piti sohvan päältä raivata kasa remppatavaraa. Maalipurkit jäivät sohvan alle todistusaineistoksi siitä että remppa täällä on menossa.  Vielä piiiitkääään.