lauantai 16. joulukuuta 2017

Joulukuun 16. päivä

Meillä on suvun naisten kanssa tapana pitää joululahjavalvojaisia. Semmoisia ihan perinteisiä joissa neulotaan ja väsätään yhdessä kaikenlaista jouluista. Joskus ollaan yhdessä askarreltukin jotain.
No tänä vuonna meillä kaikilla oli neulehommia joten kokoonnuimme sitten yhdessä meille höpöttelemään ja neulomaan.

 Meillä oi ihan kivaa. Juttu luisti ja neuleet edistyivät mutta semmoinen höpöttäminen alkoi janottaa joten kun Kalle tuli tarjoilemaan meille glögiä niin kylläpäs se maistuikin hyvälle.


Siinä glögiä juodessa Kerttu keksi että voitaisi laulaa joululauluja kun meillä on tuo pianokin ja minä osaan säestää. Niin me tytöt sitten laulettiin ja Kalle tarjoili lisää glögiä.


Välillä me taas neulottiin.


...ja sitten Kalle toi lisää glögiä.


Loppuillasta en paljoa muista mutta glögiä, laulua ja hurjaa tonttutanssia siihen kuului.
Enkä nyt osaa sanoa että oliko se lopulta hyvä juttu että Kalle niin ahkerasti tarjoili meille sitä glögiä...






perjantai 15. joulukuuta 2017

Joulukuun 15. päivä

Tänään lähdettiin heti koulun jälkeen iltapäivällä metsään joulukuusen hakuun.
Oltiin jo kesällä käyty katsomassa ja merkkaamassa metsästä sopiva kuusi niin mitään suurempaa draamaa sen valinnasta ei päässyt syntymään.


Me tehtiin jo kesällä metsän laitaan lähelle kotia semmoinen nuotiopaikka. Monet makkarat siinä on jo paistettu. Nytkin meillä oli mukana vähän halkoja ja makkaranpaistoeväät. Termoksessa on terästettyä kaakaota (onhan perjantai) ja voileipiäkin olen tehnyt. Niin ja huomatkaa eväskori. Se on SE kori. Omatekemä!


Kyllä tämmöisestä kuusenhakureissusta on tehtävä meille Kallen kanssa perinne





torstai 14. joulukuuta 2017

Joulukuun 14. päivä

Meidän suvun korimestari on Lyyli-mummo.
Niin kauan kuin muistan, Lyyli on väsännyt koko suvun tarpeiksi koreja; käsityökoreja, puukoreja, leipäkoreja, pyykkikoreja. Just name it!
Lyyli-mummo on jo monena vuonna yrittänyt innostaa minua opettelemaan korinpunontaa mutta jotenkin olen ajatellut että se ei ole minun juttuni. Ei sovi minun hermoilleni.


Tänä vuonna mummo sai minut ylipuhuttua kokeilemaan korintekoa. Kerttu-serkkukin lupasi tulla koritalkoisiin.
Jo tässä vaiheessa minun on pakko tunnustaa että oli suuri VIRHE lupautua tämmöiseen hommaan joulukiireiden aikaan. Koulussa on arviointihommaa, askartelua ja joulujuhlaharjoituksia. Siis aikamoista hässäkkää.
Kotonakin olisi joulupuuhaa. Varsinkin kun vietämme nyt ensimmäistä joulua Kallen kanssa omassa kodissamme. Kaikenlaista stressiä siis sen lisäksi että korinpunonta ei ole ikinä minua innostanut. Eikä oikeastaan innostanut nytkään.


Kerttu-serkun korintekele alkoi kasvaa silmissä ja hän suunnitteli tekevänsä korit kaikille ystävilleen joululahjoiksi.
Minulla ei sujunut yhtä hyvin.
Ne halvatun suikaleet eivät totelleet käsiäni ollenkaan.
Eivät, vaikka Lyyli-mummo ihan kädestä pitäen minua auttoi.


Häpeä tunnustaa mutta lopulta potkaisin sen p####leen korintekeleen huitsin nevadaan. Tai ainakin yritin.


No kyllä siitäkin tekeleestä lopulta kori tuli kun Lyyli-mummo auttoi.
Mutta älkää odottako että saatte joululahjaksi minun tekemiäni koreja. Korintekohommat jätän ihan suosiolla muille.








keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Joulukuun 13.päivä

Voi ei!!!
Me nukuttiin Kallen kanssa pommiin.
Tai siis Kalle ei nukkunut vaan minun kelloni ei herättänyt ja minulle tuli niin kamala kiire töihin etten edes aamukahveja ehtinyt hörpätä lähtiessä.


Mulla meni illalla tosi myöhään askarrellessa.
Tänään on nimittäin Lucian päivä ja olin luvannut että koulussa viettäisimme sitä. Siispä illalla väänsin vielä puolen yön aikaan Lucianeidolle kynttiläkruunua.


Köynnöstä, kynttilänpidikkeitä ja kynttilöitä. 
Kuullostaa yksinkertaiselta mutta yllättävän hnkalaa oli saada nuo kynttilät pysymään suorassa. Lopulta se onnistui joten kuten.
Aamulla tempaisin sitten repun selkääni ja kruunun päähäni ja kipitin ennätysvauhtia koululle.


Oikeastaan minä sopisin hirveän hyvin siihen Lucian rooliin...
Siitä olen aina haaveillut mutta varmaan pakko antaa Meerin hoitaa se osuus tällä kertaa.
 

tiistai 12. joulukuuta 2017

Joulukuun 12. päivä

Tämä rouvasäätyyn astuminen on herättänyt minussa ihan hurjan pesänrakentamisvietin.
Kyllähän minä aikaisemminkin olen mielelläni laittanut kotia nätiksi mutta nyt minua on alkaneet kiinnostaa ITSE tekeminen. DIY-jutut.
Lyyli-mummo on ollut suvun maton kutoja ja hän on luvannut opettaa minutkin kutomaan mattoja. 
Ihan ensiksi niitä varten vaan on saatava matonkuteita ja ostokuteisiin ei Lyyli luota joten kaiken jouluhössötyksen välissä me mummon kanssa istuttiin yksi ilta leikkaamaan niitä kuteita.

Mummo toi kasan vanhoja pussilakanoita ja verhoja ja näytti kuinka niistä leikataan kapeaa soiroa. Ihan helppoa hommaa mutta kyllä siinä ranteensa kipeäksi saa...

Kyllä minäkin leikkasin mutta sitten vaan kerin kuteita valmiiksi keriksi.
Kylläpä kelpaa aloittaa maton kutominen näillä kuteilla. Mutta ehdottomasti vasta joskus joulun jälkeen.



























maanantai 11. joulukuuta 2017

Joulukuun 11. päivä

Tänään mä en ehdi höpötellä mitään.
On pakko saada nämä jutut valmiiksi. 
Heti koulun jälkeen tulin tänne koneen ääreen ja kello on jo vaikka mitä ja mä vaan OMPELEN!

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Joulukuun 10. päivä


 Tänään on ihan pakko kirjoittaa joulukortit.
Aikamoinen pino niitä onkin sillä nyt on muistettava lähettää kortteja myös Kallen sukulaisille ja ystäville.


Kalle lupasi auttaa etsimällä osoitekirjan ja liimaamalla postimerkit.
Siis postimerkit.... Vai halvattu! Mä olen unohtanut ostaa ne!!!
No pääasia että saan kortit kirjoitettua. Kalle ehtii varmaan huomenna käydä postissa hakemassa merkit ja postittamassa kortit.

Kun tässä ei nyt ole sitä merkkien liimaamista niin Kalle lupasi pakata pari valmista joululahjaa. 
Olen neulonut patalappuja ja huovuttanut pannunalusia sukulaisille ja ystäville.


Vaikka näppärä mies Kalle onkin niin aika vaikeaa tuo paketoiminen tuntui olevan.
Piti sitten itse näyttää miten homma tehdään.
Kalle toi minulle paketoitavaksi itse rautalangasta vääntämiään naulakoita. Ne ovat oikeasti aika hienoja. 


Aika tehokasta toimintaa. Saimme joulukorttien lisäksi aika monta pakettia paketoitua. 
Ja kyllä Kallestakin oli apua kun hän haki paperia ja narua ja löysi vielä sen kadoksissa olleen teippirullankin.
Niin ja keitti minulle sitten vielä iltakahvitkin.


perjantai 8. joulukuuta 2017

Joulukuun 9. päivä

Tervetuloa meille joulupuurolle!
Meillä on tapana kutsua ystävät joulun alla puurojuhliin. 


Tarjoillaan puuroa sokerin ja kanelin kanssa. Paitsi että Kalle haluaa puuroonsa voisilmän.


Minä sain viime jouluna puurosta mantelin ja niinpä vaan pääsin (????) naimisiin!
Tänä vuonna mantelin sai Kerttu. Nyt pitäisi sitten löytää hänelle sopiva sulhasehdokas. Tykkäisiköhän Pena Kertusta....?


Joulukuun 8. päivä

Tänään me päätettiin Kertun kanssa yhdessä leipoa.
Ihan vaan pullaa ja pipareita. 

Minä olin tehnyt piparitaikinan ei edellisenä iltana ja kun sain tehtyä pullataikinan nousemaan, aloittelin leipomista.
Piparkakkutalo kuuluu myös ohjelmaan mutta sen ehdin tehdä sitten myöhemmin.


Kertun heiniä on pullien leipominen. Minä toimin paistajana. Hitsi kun mäkin oppisin joskus tekemään näin kauniita ja tasaisen kokoisia pullia.

Kun piparit ja pullat oli paistettu me tietysti maistelimme niitä. Ihan vaan muutaman... 
Mitenkä minusta tuntuu että joulupullia ja pipareita joutuu leipomaan vielä toisenkin kerran ennen joulua?



torstai 7. joulukuuta 2017

Joulukuun 7. päivä

Meilläpäin on satanut jonkin verran lunta. Ja koska ulkona oli kiva keli ja minä pääsin hyvissä ajoin koulusta, päätimme lähteä Kallen kanssa ulkoilemaan.
Kalle tykkää murtomaahiihdosta mutta minä en. Hikistä ja tylsää puuhaa.
Teimme siis kompromissin ja läksimme laskemaan mäkeä.



Kalle haki varastosta sukset ja sauvat ja minä hain meidän kelkan.
Kiipesimme tuonne pellon takana olevalle mäennyppylälle.
Ihan kuin "Jänojussin mäenlasku"-laulussa Kallekin mahtaili taidoillaan ja halusi näyttää minulle kuinka sitä mäkeä lasketaan. Paitsi että tässä mäessä ei siis ole hyppyriä.


No niinhän siinä kävi kuin laulussakin ja Kalle kaatui mukkelismakkelis niin että lumi pöllysi.
Vaan ei se Kallea haitannut. Nappasi sukset kainaloon ja kiipesi nyppylälle uudelleen (ja uudelleen ja uudelleen...) ja laski oikein mallikkaasti mäen alas.
 

Mulla oli siis kelkka.

 
Lasten kanssa koulussa laskemme mäkeä liukureilla joten tämmöinen iso ja raskas kelkka vähän pelotti...

Ja ihan samalla tavalla minäkin pyllähdin hankeen kuin Kallekin.

Laskimme mäkeä hämärän tuloon asti ja läksimme sitten kotiin iltapalalle.
Olipa kiva ulkoiluiltapäivä!

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Joulukuun 6. päivä

Tänään on joulukuun 6. päivä.
Siis Suomen itsenäisyyspäivä.
Aamulla ensi töiksemme kävimme nostamassa lipun salkoon.


Päivä sujui rauhallisesti. Minä neuloin ja Kalle luki minulle ääneen kirjaa. Kun alkoi hämärtää, sytytin kynttilöihin tulet.
Siinä kynttilän valossa me Kallen kanssa kahviteltiin ja herkuteltiin juhlapäivän kunniaksi Sacher-kakulla.



Oho. Nyt eksyi kyllä ihan väärä kuva tähän. Kuvausassari-Ottohan se siinä vetää sikeitä Suomen lipun alla.




maanantai 4. joulukuuta 2017

Joulukuun 5.päivä

Tässä on ystäväni Pena.
Kalle kutsuu häntä selän takana Palli-Penaksi. Kettuilee ja taitaa olla hieman mustasukkainen.
Pena on tämän kylän taitavin puuseppä ja hänellä olemme teettäneet meidän kotiin jos jonkinlaisia kalusteita. Ja niitä palleja myös.


Varmaan aiheellista selittää tämä pallijuttu:
Vaikka asumme synnyinseudullani Keski-Suomessa, olen viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni Savossa. Siellä tuollainen pieni selkänojaton tuoli on palli.
Voi sitä nauruntyrskeen määrää jonka sain osakseni nuorena opiskelijaneitosena kun täällä Keski-Suomessa puhuin palleista. Siis pienistä tuoleista.

Kyllähän minä sitten pian opin sanomaan että jakkara mutta edelleen minulta lipsahtaa välillä että palli-jakkara...
Ja Kallea harmittaa että olen niin hyvää pataa Penan kanssa ja mielelläni vierailen hänen verstaallaan. Joskus ihan vaan huvikseni haistelemassa puun hajua ja ihastelemassa valmiita pal..jakkaroita ja muita huonekaluja.



 Tänään kävin hakemassa Penalta tilaamani JAKKARAN. Se tulee ompelupöytäni ääreen.
Samalla keräsin Penan verstaan lattialta, luvan kanssa, puupalasia koulun askarteluhommiin.


No, olkoon. Kerron vielä tämänkin: Jos tuo pallihomma naurattikin opiskelukavereita niin kyllä minäkin olin ihmeissäni kun ensimmäistä kertaa luin paikkallislehdestä tavaratalon mainoksen jossa mainostettiin naperopäiviä. Meilläpäin Savossa napero on pikkupojilla. Pissimistä varten.


Joulukuun 4. päivä


No niin. Tässäpä tätä meikäläisen arkea.


Opetan tänä vuonna Tonttumetsän alakoulun eppuluokkalaisia. Ja ihana luokka minulla tänä vuonna onkin! Aktiivisia ja oppivaisia lapsia.


No, tämä etupulpetin Ville ei aina jaksa keskittyä kouluhommiin. Tuntuu että sillä on usein muurahaisia pöksyissä tai sitten se on vaan ihastunut takana istuvaan söpöön Meeriin.


Muistutan Villeä siitä että nämä kouluhommat kannattaa tehdä täällä koulussa niin ei jää niin paljon kotihommia. Kotihommiahan tulee kun tunnilla puuhaa muuta kuin sitä mitä tunnilla pitäisi.
Kyllä Ville yleensä jaksaa hommat hoitaa sillä uuden opetussuunnitelman mukaisesti opetukseni on mahdollisimman toiminnallista. Ensi tunnilla meillä on matematiikkaa ja mennään ulos heittelemään käpyjä tai lumipalloja. Siis harjoittelemaan yhteenlaskua kun pallot heitetään vahtimestarin rakentamaan maalitauluun.

Eikä se mikään ihme ole jos vaikka Ville olisikin ihanstunut Meeriin sillä soma pieni hiirittyttöhän Meeri onkin.

No tämä tunti jatketaan vielä lukemis- ja kirjoitusharjoituksia.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Joulukuun 3. päivä



Tiiiii-naaaaaa!
Mitä ihmettä täällä meidän keittiön lattianrajassa oikein on?
Ovi???

-Niin tuo. Se on semmoinen tonttuovi.

-Tonttuovi? Mutta onhan meillä jo ovi. Ja tuo on sitäpaitsi ihan liian pieni meille tontuille. Mikä sua oikein viiraa? 

-No ei kun se on semmoinen tonttuovi. Kaikilla on nykyään semmoinen. Siis ihan vaan koristeena. Ei se johda minnekään. Eikös olekin söpö? Mä tein sen ihan itse!!

-No en mä nyt söpöydestä tiedä mutta nooo..onhan se ihan hieno. Rappuset ja kaikki. Teitkö ihan tosiaan itse?



-Kävin Penan verstaalla tilaamassa uuden pallin työpöydän ääreen ja samalla sitten hukkapaloista siellä väkersin. Kun Penalla on siellä hyvät työkalut millä puuhata. Olisipa meilläkin sellainen verstas...