lauantai 24. kesäkuuta 2017

Parsinsieni ja sen kaverit

Mulla on tämmöinen hauska kokoelma.


Nämä ovat parsinsieniä. Tuo toinen oikealta on oman mummuni peruja. Vasemmanpuolimmaisin on myyjäisistä ostettu ja loput ovat löytyneet kirppareilta.

Meillä oli koulussa keväällä  lapsen ja hänen aikuisensa yhteinen toiminnallinen ilta. Yksi rasti oli semmoinen johon olimme keränneet kaikenlaisia vanhoja tavaroita. Piti arvata tai tietää mikä esine oli ja mitä sillä tehdään tai miten sitä käytetään. Vanha lankapuhelin oli muuten tosi kiinnostava: Moni aikuinen muisteli omaa kotipuhelinnumeroaan ja opetti lapsensa käyttämään sormella pyöritettävää numerolevyä. Ja että miten sitä luuria piti pitää!! Vein sinne yhden näistä aarteistani ja yllätyksekseni monikaan  vanhempi ei tiennyt mikä vempele oli kyseessä. Saatikka sitten että olisi osannut parsia sukkia...


Parsin kyllä aina välillä sukkia mutta nämä omat lempparisukkani, 9 vuotta vanhat Paraphernaliat, olen parsinut nyt niin monta kertaa että on varmaan pakko seuraavaksi tehdä uudet kun alkaa olla paikka paikan päällä...


torstai 22. kesäkuuta 2017

Taas yksi...

...penkki nimittäin.
Näitä penkkejä on viime vuosien aikana valmistunut reilu puolen kymmentä. Ensin ihan vaan siksi että autotallin kätköistä löytyi tarkoitukseen sopivia lankkuja.
Jokunen tuli tarpeeseen (kylppärin penkiksi ja pihapenkiksi) ja viimeisimmät ovat syntyneet ihan ilman sen kummempaa syytä.
Tämän penkin tarina alkoi jo viime kesänä kun ostin lomalukemiseksi kirpparilta lehtiä. Niiden joukkossa oli Maalla -lehti, jossa oli ohjeet tämmöiseen perinteisen malliseen ulkopenkkiin.


Koska en ollut varma onnistuisiko penkki lehden melko ylimalkaisilla ohjeilla ( alkuopena tarvitsen aina selkeät ja hyvät ohjeet kun teen jotakin aivan uutta) päädyin ostamaan Starkin sekundalavalta osumia saaneita lankkuja. Parin kympin satsaus ei korkealta pudottaisi vaikka lankut lopulta joutuisivat takkapuiksi.

Osat tähän penkkiin tein talvella puutöissä jossa on tähän hommaan sopivat työkalut. Vannesahalla sain näppärästi sahattua rungon osat (joihin olin ensin suurentanut kaavat lehden sivulta). Loveamiseen tein alun sirkkelillä ja varsinaisen työn perinteisesti taltalla.
Rimoja varten höyläsin ja sirkkelöin kasan kakkosnelosia ja lopulta pyöristin istuinreunat jyrsimellä.

Kappaleet odottivat kokoamisinspiraatiota monta kuukautta autotallissa ja viime viikolla kun ulkona saattoi työskennellä ilman toppavaatteita, sain vihdoin koottua palaset penkiksi.
Maalaushomman tein autotallissa suojassa siitepölyltä (ja sateelta ja tuulelta ja kylmältäkin).
Penkki piti maalata sillä halusin kitata ruuvien kannat piiloon ja kitin jälkiä ei puuöljy olisi kauniisti peittänyt. Valkoinen väri olisi ollut perinteisempi ja harkitsin vaalean vihreääkin. Lopulta sitten kuitenkin päädyin tuttuun ja turvalliseen mustaan.


Ei tullut sitten takkapuita näistä lankuista.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Kirjanmerkki

Meillä luetaan paljon ja kaikenlaista.
Mulla saattaa olla muutama kirja kesken yhtä aikaa; joku vakavampi ja sitten hömppää. Ja yleensä aina iltalukemisena sängyn vieressä on myös yksi iltasatukirja. Siis semmoinen hyvänmielen katselukirja.
Kirjanmerkkejä siis tarvitaan ja niitä meiltä myös löytyy kun oikein pengotaan. Yleensä niitä ei sitten tarvittaessa löydy vaan kirjan väliin pujahtaa joku paperilippu tai kuitti. Tylsää.
Netissä (taas!) oli hauska kirjanmerkki (jonka olin jo aiemminkin nähnyt). Siis tämmöinen kirjan väliin litistynyt hiirulainen.
 

Olisi tähän ollut ohjekin mutta tämän ja sen kaverin, joka majailee Aken kirjan välissä, virkkasin  kuvan perusteella vähän sinnepäin.


Kun kehuin että niitä kirjanmerkkejä kyllä löytyy niin oli ihan pakko vähän penkoa ja tämmöinen kasa niitä sitten löytyi:
On omatekemää, saatua ja matkamuistoksi ostettua.


En harrasta matkamuistojen ostelua reissuilta mutta välillä löytyy joku pieni kiva tavara jota ihan oikeasti tulee käytettyä. Kuten nuo kirjanmerkit. Ja Portugalin kukko vessan oveen. Ja saippua-astia Istanbulista. Ja emalinen vesimuki Prahasta tiskipöydälle. Ja...no taitaa niitä sittenkin aika lailla löytyä.

lauantai 20. toukokuuta 2017

Koulujuttuja

Kun kotona ei tunnu valmistuvan mikään (monta rautaa tulessa mutta mitään ei valmiiksi viitsi/jaksa/ehdi tehdä) niin tässäpä kuvapläjäys puhelimesta eli tämän loppukevään töitä joita olemme eppuluokkalaisten kanssa koulussa tehneet:



Pääsiäisen aikoihin nappasin tämän tiputyön idean Pinterestistä. Kylläpä tykkäsivät oppilaat väritellä noita tipuja kun käytössä oli "normaalikokoisten" pensseleiden lisäksi ihan minikokoisia.

Pöllöjuttuja olen teettänyt useana vuonna.
Nämä vesiväreillä ruskeaksi värjätystä sanomalehtipaperista sulkansa saaneet ovat oma lempparini.


Nämä puutyöpöllötkin ovat vanhoja tuttuja.


Pinterestistä on näiden ketjuvirkkauksella täytettyjen pöllöjen alkuperäinen idea.



Äitienpäivälahjaksi tehdyt pannunaluspöllöt ehdin paketoida ennenkuin muistin kuvata ne mutta nekin olivat niitä monta kertaa tehtyjä...
Äitienpäiväkorttien idean sain Pinterestistä.


Monista askarteluista ja ompelutöistä jää pientä huopasiprua. Sitä olen useasti hyödyntänyt tämmöisten siprumatojen tekemisessä.


Pinterestissä oli kuva aaltopahvista tehdyistä ötököistä ja sehän sopi tosi hyvin meidänkin luokalle sillä olimme juuri opetelleet Ötökkätanssi-kappaleen musiikin tunnilla.


Tällä viikolla piirtelimme vahaväreillä kukkaniittyjä ja askartelimme niitylle vielä perhosetkin.




tiistai 9. toukokuuta 2017

Pieniä neuleita

Tiina ja Kalle, nukkekodin asukkaat, ovat siis tonttuja.
Meille joululahjapakettien koristeena kulkeutuneita, eivätkä siis "oikeita" nukkekotinukkeja.
Niinpä niiden vaatetus on kiinniommeltu ja liimattu ja oikeastaan aika tylsä.

Kun meille kulkeutuneesta käsityöjakkarasta löytyi ohuen ohuita metallisia sukkapuikkoja ja omista varastoista ohuita villalankoja niin ajattelin kokeilla josko pariskunnalle saisi aikaiseksi hieman persoonallisemmat vetimet.


Tiina sai neuletakin ohuesta merinovillasta, punainen mekko on mitälie-lankaa ja hieman liian paksua näin pieneen neuleeseen. Hihoihin lankaa ei enää riittänyt mutta Tiinalla onkin hihat omasta takaa. Siis kiinniliimatut. Huivilangan jämästä kokeilin neuloa sukat. Hurjalta näyttävät mutta siellä onkin kengät alla ! Neuloin myös torkkupeiton samasta langasta . Ohuempi lanka pelittäisi tässäkin paremmin.
 
Kalle sai neulepaidan lankanöttösestä. Isohan siitä tuli. Tai siis leveähelmainen. Pikkuisen pituutta lisää niin se olisi passeli mekko Tiinalle...


Sinisestä langanlopusta neuloin toisen torkkupeiton. Koska lanka on vaaleanpunaista ohuempaa, sopii se paremmin näihin minineuleisiin.

Ihan hauskoja kokeiluja nämä minineuleet. Sitä vaan ei oikein usko ennenkuin kokeilee että pienissä neuleissa pelittää parhaiten tooooosi ohut lanka. Ja tietysti sen mukaiset puikot. Tosin alle kakkosen numeron puikkoja ei löydä kuin mummojen varastosta (tai kirpparilta). 
Ja kärsivällisyyttää vaatii ainakin minulta tuo yhdistelmä ohuet raskaat metallipuikot ja kevyt ja ohut lanka. Arvostan nyt ihan eri tavalla mummoani joka neuloi ohuilla metallipuikoilla ohuesta langasta pitkävartisia sukkia.









sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Huussi

Pakko tunnustaa että jäin koukkuun.
Siis näihin nukkekotijuttuihin.

Kaikki alkoi puolitoista vuotta sitten Joulumessuilla nähdystä jouluisesta Room Boxista. Sellaisen askartelin lähes saman tien. Joulun jälkeen puutöissä rakentelin pienen talon. Kaksi huonetta ja ullakko. Sitten into lopahti mutta joulun alla jatkoin hommia ja talosta tuli Tiina-tontun koti ja samalla adventtikalenteri meidän luokalle.
Olivat ne lapsetkin innoissaan mutta minä ehkä vielä enemmän sillä (taas) joulun jälkeen puutöissä rakensin hieman isomman talon sen tarinan pohjalle että Tiina-tonttu menee naimisiin naapurin Kallen kanssa ja entinen talo on aivan liian pieni. Niin ja oli joulusaunallakin osansa asiaan, tontun talossa kun pitää olla sauna. Niin ja tietysti sillä että sain rakentelujani helpottamaan sähkökäyttöisen lehtisahan.
Uusi talo valmistui ja aika nopsasti sain sen sisustettua sillä niin kivaa oli kaikenlaisten huonekalujen ja yksityiskohtien rakentaminen ja näpertäminen. Ja Pinterestistä löytyy aina vaan lisää kaikenlaista kivaa..
Tiinan vanhan talonkin sisustin uudelleen. Siinä vaan oli semmoinen pulma ettei siinä ole vessaa. 
Paitsi että nyt sen vieressä nököttää perinteinen ulkohuussi.



Ulkohuussin seinustalla on naulakko puutarhatyökaluja varten ja multapussi odottaa istutushommia.


Huussissa on aaltopellistä tehty katto. Katto on irrallinen, joten se helpottaa leikkimistä. No siis esimerkiksi valojen laittoa. Huussissa on sisällä ledillä toimiva lyhty.



Meidän mökin huussissa oli vesisäiliö ja vanha kaatoallas käsien pesua varten. Semmoiset näpersin tähänkin huussiin. Säiliö on pahvia ja hana hankittu nukkekotikaupasta. Altaan tein Fimo-massasta, pahvista, mehupillistä ja pop-niitistä.





Huussin seinän talukollaasi on peräisin aikakausilehdestä.
Kiulussa on kuiviketta jota ripotellaan haaraniitistä tehdyllä kauhalla.
Varavessapaperirulla on pyyhetelineen päällä.

Huusi alkaa olla valmis joten on aika keksiä jotakin uutta...


maanantai 17. huhtikuuta 2017

Pääasiaa eli pipojuttuja

Mä en näytä erityisen viehättävältä pipo päässä.
Kuitenkin sekä työn (ulkovalvonnat) että vapaa-ajan (koiralenkit vähintään pari kertaa päivässä) vuoksi pipo kuuluu  vakio-ulkoiluvarustukseeni.
Vaatehuoneessa on koritolkulla erilaisia neulottuja villapipoja. Jotkut paremmin istuvia kuin toiset ja joitakin säilytän vaikka ne käytössä kutittavatkin inhottavasti..?
Näin keväällä lempipiponi on puuvillainen, marketista ostettu, harmaa ruttu.
Paitsi että äkkiähän tuommoisen saumurilla pyöräyttäisi. Jos olisi kivaa kangasta. Siis kangasta olisi jos kangaskaupat olisivat auki. Ja viitsisi lähteä kaupungille.
Onneksi vintillä on kassillinen t-paitoja. Semmoisia jotka odottavat radikaalia laihtumista tai sitten vaan inspiraatiota leikata ne matonkuteiksi. Tai rievuiksi.
No nyt niistä tuli sitten pipoja.


En mä noista merkeistä muuten mutta niiden avulla kaksinkertainen pipo pysyy helpommin kohdillaan. Tämä tuli todistettua jo silloin pari vuotta sitten kun surauttelin ekat kierrätyspipot. Hei mutta niiden paitojen toiset puolet taitaa olla jossain...

Tässä mä olen lähdössä koiran kanssa lenkille uusi pipo päässä:

 
 


maanantai 10. huhtikuuta 2017

Noita-akka. ...enkä tarkoita itseäni

Nukkekotijuttuja selaillessani olen aivan ihastunut käsintehtyihin nukkekodin asukkeihin. Omat nakkisormeni eivät semmoiseen pipertelyyn taivu mutta kun Fimo-massaa oli kaupan ihonvärisenäkin, en voinut vastustaa kiusausta kokeilla hieman isomman nuken tekoa. Tämmöisen noita-akan, nimittäin.


Nuken pään sisälle pyöritin pallon vessapaperista kun massapalloja ei ollut kotona. Nukkekodin nukkeohjeiden mukaan tein tällekin daamille kaulan jatkeksi hartiakappaleen ja siihen reiät raajojen kiinnittämistä varten.


Nukkekodin nukeilla on maalatut kasvot mutta oikaisin sen verran että tein silmäkuopat johon liimasin helmet ja varovasti värittelin kulmakarvoja, huulia ja lisäsin poskipunaa.
Hiukset liimasin purkulangasta.


Käsiin ja saappaisiin tein myös reiät ja kokonaisuuden yhdistin rautalangalla jonka päälle ompelin vanulla täytetyn vartalon. Näin noita raajoja voi taivutella sopivaan asentoon.


Sitten pääsinkin vaatteiden tekoon; pitsilahkeiset pöksyt, alushame, mekko, esiliina ja huivi.  
Lisärekvisiitaksi vielä luuta ja kahvipannu saappaista jääneestä Fimosta.
Ja koska pääisäiseksi ennustettiin viileämpää keliä, neuloin Nokinenälle vielä hartiahuivin lentomatkoja lämmittämään.

 




torstai 6. huhtikuuta 2017

Uusi lipasto eteiseen, siis OIKEAAN eteiseen, ei nukkekotiin...

Meidän eteinen on aika suuri mutta haasteellinen noin sisustuksellisesti kun ehjää seinätilaa ei juuri ole. Pari vuotta sitten tein sille ainoalle mahdolliselle paikalle lipaston. 
Mutta kun se oli niin...suuri.


Tämä uusi versio on paljon pienempi ja jotenkin kevyemmän oloinen.


Tykkäsin kovasti kun puutyöluokkaan tuli uusi alajyrsin. Siinä on sitten valinnanvaraa tehdä jos minkälaisia reunoja vaikka kansilevyyn.


Kirpparilta olen vuosien kuluessa napannut mukaani pieniä laatikoita ja ne pääsivät nyt tuonne ylähyllylle. Alemmille hyllyille mahtui osa vanhan laatikoston koreista.


Jalkojen koristeeksi liimasin (aika kevyesti jos vaikka alkaa tökkiä) tuommoiset hyllyn kannattimet. Vielä en tiedä tykkäänkö vai en.


Ihan kiva. 
Se vanha iso muutti kodinhoitohuoneeseen mankelin alle. Se on sille ihan passeli paikka ja tehtävä kun se on niin iso!

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Kirjontaa

Kirjontahommat eivät ole koskaan olleet se mun juttu.
Pinterestistä, nukkekotisivuilta, löysin mitä ihanampia kirjottuja pieniä koristetyynyjä ja mattoja. Etsyssä niiden hinnat olivat mun kukkarolle ihan liikaa joten kaivelin komerosta muliinilangat ja (liian harvaa) aida-kangasta ja verestin kirjontataitojani ristipistoilla.
Siitä kokeilusta tuli tämmöinen koristetyyny sängyn päälle.

Ne matot olivat myös niin ihania verrattuna lasten kudontakehyksellä pujottelemiini villalankamattoihin että piti ajella kaupunkiin ostamaan pienireikäistä petit point-kangasta. 
Mallin kopioin netistä ja aika monta iltaa pistelin muliinilangoilla tätä olohuoneen mattoa.

Muistan vielä ekan petit pointeilla tehdyn työni. Se oli pieni tiputaulu ja olin silloin alle kouluikäinen. 
Sitten meni vuosia kunnes joskus 90-luvun alussa Käsityökerhon lehdessä oli joulupukkitaulu jonka urhoollisesti ristipistoilin. Taulu on edelleen meidän joulukoristelaatikossa vaikka ei moneen vuoteen ole esille päässytkään.
Seuraava kirjontatyö taisivat olla nämä koristetyynyt joiden tarvikepakkauksen tilasin...jostakin.

Semmoiset samplerit, kirjainmallityöt vai miksi niitä kutsutaan, ovat mielestäni tosi kauniita ja semmoisenkin tarvikepakkauksen tilasin  vuosituhannen vaihteessa. 
Se ristipistotyö oli todella kärsivällisyyttä kasvattava tiheine kankaineen ja hankalasti eroitettavine langanväreineen. Melkein kaksi vuotta sitä pistelin mutta edelleen se on minusta kaunis.

Toinenkin ristipistotyöni on meillä esillä.
Nimittäin pieni orvokkitaulu. Se sopii nätisti Ebba Maslinin orvokki-koulutaulun kanssa yhteen.

Seuraavaksi taidan etsiä netistä pikkuruisen sohvatyynyn mallin. Kun sitä petit point-kangasta jäi jonkin verran siitä metristä jonka ostin.

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Synttärilahja


Mulla on tallessa vino pino poikieni piirustuksia. Tietysti niitä koulussa tehtyjä mutta myös todella tuotteliaiden taiteilijoiden kotona lyijykynällä ja tussillakin tehtyjä piirustuksia.


Jossakin joskus näin lapsen omasta piirustuksesta painatetun t-paidan ja siitä se sitten läksi.
Voihan melkein kolmikymppinen lapsikin tykätä omasta piirustuksestaan, tosin reilut parikymmentä vuotta sitten piirretystä, painatetusta paidasta. Voihan?
Huomiseksi synttärilahjaksi saa esikoinen 6-vuotiaana piirtämänsä "pelin" ja myöhemmin keväällä löytyy kuopuksen paketista Transformers-henkinen t-paita. 8-vuotiaana taiteiltu.
Tosi hienosti onnistuivat painatukset ja nyt harkitsen josko itsellenikin painattaisin tämmöistä oman perheen designiä.

maanantai 20. helmikuuta 2017

Makuukammari ullakolla


Nukkekodin makuuhuone on talon ylimmässä kerroksessa, vinon katon alla.
Sänky ja yöpöydät ovat ihan ensimmäisiä valmistuneita kalusteita taloon. Tilkkupeitto ja matot valmistuivat viikonloppuna.

Tiinan kapiokirstun löysin Prisman askarteluosastolta puuvalmiina ja maalasin sen akryylimaaleilla.


Makuuhuoneen senkissä säilytetään varmaankin vaatteita.

Kummallakin puolella sänkyä on yöpöytä. 
Toisella puolella pöydän päällä on kirja ja lukulasit sekä herätyskello...

...ja toisella puolella kynttilä ja vesilasi.

 Makuuhuoneen lamppu on pitsillä ja silkkinauhalla päällystetty korkki jonka sisälle sidoin pienen led-valon. Samalla systeemillä, pikkuisia helmiä lisänä, tein myös vessaan uuden lampun.


Nyt alkaa nukkekoti olla valmis.
Varmaan vielä näperrän kaikenlaista pientä viikonlopun aikana valmistuneiden mattojen (lasten kudontakehyksellä) ja parin tyynyn lisäksi.

Kuvat tähän postaukseen olen ottanut "uudella" kameralla. Esikoiseni hankki uuden kameran itselleen  ja minä lunastin häneltä haaveilemani Olympus Penin. Selityksen makua tai ei, niin epätarkkuudet kuvissa laitan harjoittelun piikkiin. Onneksi näinä digiaikoina on niin helppo laittaa kaikkein epäonnistuneimmat kuvat roskiin. No, oikeastaan tämmöisen kuvauksen amatöörin on kyllä aika hankala kuvata nukkekotielämää (tai muutakaan elämää)  olipa kamera millainen vaan...