lauantai 19. syyskuuta 2015

Piilokuva

Autotalli on (taas) tupaten täynnä kaikenlaista kamaa.
Rempan viimeinen vaihe on menossa ja kellarikomeroiden tavarat on kannettu autotalliin evakkoon.

Jokusen päivän ehdinkin jo hehkuttaa autotallin työpistettä; höyläpenkkiä ja laatikostoja. Sentään ehdin lakata venelakalla höyläpenkin ääressä kirpparilta löytämäni metallijalkaisen jakkaran kannen.

Edellinen omistaja lienee aika isopeppuinen sillä  jakkara muistutti enemmän pöytää kuin istuinta. Tein siis puutöissä jakkaraan uuden kannen ja lakkasin sen venelakalla työtuoliksi höyläpenkin ääreen.


Nyt sitten odotellaan että autotalliin mahtuu taas puuhastelemaan.
 

maanantai 14. syyskuuta 2015

Kukkaloistoa

Meidän pihan kesäkukat alkavat vasta nyt olla parhaimmillaan.
Itse kasvatetut samettiruusut (kun ne on niin helppoja) alkoivat kukkia vasta reilusti elokuun puolella. Ja nyt ne sitten kukoistavat kilpaa muiden kesäkukkien kanssa.
Kun normaalisti olisin jo osan ainakin laittanut kompostiin ja hankkinut tilalle jotain syksyisempää.

 Orvokkeja meidän pihassa harvemmin enää syksyllä näkyy mutta tämän vuotiset ovat kaikki vielä täydessä iskussa.

 
Ihan kaikki eivät tänä kesänä kukoistaneet... Sinipunavaula ei juurikaan jaksanut kukkia vaikka aiempina vuosina se on ollut terassin pielen komistus.

Mårbackan pelargoniakin aloitti kukintansa vasta kesän lopulla. Mutta se onkin noita itse talvetettuja ja siksi hitaasti lämpenevää sorttia kuten muutkin pelargoniani.

 
 Ja loppuun vielä pakollinen Ottokuva:




sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Tyynyjuttuja

Uusittu sohva kaipasi siis uusia tyynyjä.
Kun koulussa teimme perunapainantaa, jatkoin hommaa kotona ja painoin perunalla  kuvioita pellavakankaalle tyynynpäällisiä varten.

Tyynykasa näytti aika ruskeavoittoiselta joten tein pienen kierroksen sisutusmyymälöihin toiveeena löytää jotakin sinistä. Se kun lienee yksi syksyn trendiväri. No, se trendi ei ole ehtinyt vielä näille kulmille joten hain terassilta aiemmin kesällä sinne ompelemani farkkutyynyt.


Kutsuvaksi tyynyillä pehmustettu sohva sai Akelta aika tylyn vastaanoton:
"Eihän tuohon mahdu nyt makaamaan..."

No eipä niin.
Ottokaan ei uskaltanut aluksi hypätä sen kyttäyspaikalle tuohon oikeaan reunaan.
Mikä näitä miehiä vaivaa?
Eikös se ulkonäkö olekaan pääasia?
Minun mielestäni sohva näyttää nyt kivalle. 
Ja äkkiäkös ne tyynyt siitä lattialle heittelee jos tulee akuutti sohvallaköllöttelytarve.

tiistai 8. syyskuuta 2015

Ensiapua

Tämä lääkekaappi on tehnyt elämäntyönsä erään, nyt jo edesmenneen, koulun puukässäluokassa.
Nyt eläkepäivinään se toimii meidän alakerran no joo, lääkekaappina.


Kaapin sisällä oli kyllä tarkat ohjeet siitä miten se tulisi oikeaoppisesti varustaa. 

...mutta päätin sooloilla ja varustaa kaapin sukupuolirasistisesti miestä varten. 
Siis semmoinen alkeellinen survival kit miehelle joka puuhastelee alakerrassa.
(Tuli jo kuittia että sikarit puuttuu...)

 


sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Melkein kuin uusi sohva

80-luvun alkupuolella, opiskeluaikana, ihastelin Jyväskyläläisen Lassi-huonekaluliikkeen ikkunassa sohvaa. Eihän se opiskelijakämppään olisi mahtunut eikä totta puhuen meillä ollut semmoiseen varaakaan.
Kun sitten aikanaan menimme poikieni isän kanssa naimisiin, saimme lahjaksi rahaa jonka päätimme käyttää kodin kalustamiseen. Ostoslistalla oli sohva. Tiesin heti mikä sohva kotiin kannettaisi. Maksoi mitä maksoi. Paitsi että silloin ei vielä maksanut maltaita...
Ben af Schultenin Artekille suunnittelema Ben-sohva (556).

Avioliitto ei kestänyt mutta sohva on kulkenut mukanani 28 vuotta.
Alkuperäinen beige intianpuuvillaverhoilu kului nopeasti pesuissa. Lapsiperhe kun oltiin.
Keltaisen verhoilun sohva sai 90-luvulla ja kymmenisen vuotta sitten lötköksi pompitun ja löhötyn sohvan pohja kiristettiin, tyynyt uusittiin ja päällystettiin sinisiksi.  
Niskatukiosatkin sohvaan kuuluvat mutta nykyisellä paikalla ikkunan edessä ne ovat turhan korkeat.



Annalan verhoilukangas on kestänyt monet pesut mutta väri oli jo haalistunut. Ajattelin että rempan loppuhuipennukseksi päällystettäisi sohva uudelleen...
Sitten iski matkakuume ja piti turvautua suunnitelma B:hen ja Mr. Nitoriin.

Pikkuisen hirvitti laittaa päällyset koneeseen Nitor-purkkien kanssa muutta lopputulos on ihan kiva. Hieman tumma mutta olkoon sitten tummapaahtoista mokkaa...



Vielä jokunen uusi sohvatyyny niin olohuoneen seurustelupuolen syyslookki on valmis!

 


torstai 3. syyskuuta 2015

Elämän valopilkkuja

Kun kurkku on karhea, päätä särkee ja kuumeenpoikanen pakottaa kroppaa niin sitä voisi olla kovin surkeana ja maata koko maailman murheet niskassaan peiton alla.
Ellei sitten olisi tapahtunut jotakin niin kivaa että se hakkaa flunssan melkein 6-0.

Meidän kellariin, siis siihen ei-vielä-valmiiseen-osaan, saatiin sähköt!
Lamppuja ja sähköpistokkeita iso kasa.


Käytävälle laitettiin tämmöiset kirpparilta löytyneet lamput joiden valo mukavasti tuo esiin seinien epätasaisuuden.

Käytävän lattian korjaus ja maalaus ovat vielä vaiheessa ja niin ovat entinen perunakellari josta on tulossa puuvarasto ja varastokellarikin. Kellarikomeroihin laitettiin takaisin vanhat alkuperäiset lamput joihin sähkömiehet vaihtoivat johdot.
Nyt sitä kelpaa jatkaa remppailua valoisassa ja ilman jatkoroikkia!

Tämän päivän piristys oli postipojan tuoma paketti.
Sain Fridalta tilaamani ihanat pellavaiset tyynynpäälliset.
Kunhan jaksan siivota niin ne pääsevät isommalle sohvalle muiden samantyylisten sisutusjuttujen kaveriksi.