keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Adventtikalenteri

Kun joulun alla mietiskelin että minkäslainen joulukalenteri meidän luokkaan laitetaan, osuivat silmäni työhuoneen nurkassa lojuvaan puolivalmiiseen "nukkekotiin". Viime jouluna innostuin joulumarkkinoilla näkemästäni jouluisesta roomboxista niin että rakentelin semmoisen itsellenikin ja sitten vähän suuremman joulun jälkeen puutöissä. Se suurempi jäi  työhuoneen nurkkaan odottamaan uutta tulemista. Siis tätä joulua.
Talon tekele muutti meidän luokkaan ja sen mukana Tiina-tonttu.

 Aluksi en kommentoinut Tiinaa ja taloa muutoin kuin kertomalla että työhuoneessani asustava Tiina halusi vaihtelua elämäänsä ja halusi muuttaa työpaikalleni kouluun.


 Joulukuun edetessä kiinnostus Tiinaa ja taloa kohtaan kasvoi. Oppilaat ryntäsivät aamulla ensimmäisenä katsomaan, mitä talossa oli tapahtunut. Siitäpä olikin sitten hyvä aloittaa keskustelu vaikkapa itsenäisyyspäivänviettotavoista.

Kun Tiina kirjoitti joulukortteja niin samoin teimme mekin.
 
Eräänä perjantaina Tiinaa ei näkynyt missään mutta hän oli jättänyt kirjeen jossa kertoi lähteneensä serkun luo maalle leipomaan leipiä jouluksi. Oppilaille Tiina oli jättänyt yllätyksen vintille...
Tuliaisina Tiinalla oli reikäleipien lisäksi limppua ja serkun lehmistä lypsettyä maitoa sekä vasta kirnuttua voita. Mitä eroa on muuten voilla ja sillä levitteellä jota koulussa käytetään...?


Tiina leipoi myös jouluisia tähtipullia.
 


Tähtipullat syötiin joululahjavalvojaisissa, joissa Tiina ja hänen serkkunsa neuloivat pehmeitä paketteja ja naapurin Kalle piti mukavilla jutuillaan seuraa tytöille.

Seuraavana aamuna Tiinan nukkumapaikan, alakerrassa olevan laatikon, nupissa oli vieno pyyntö olla häiritsemättä. "Sillä oli varmaan mennyt myöhään eilen", tuumivat lapset. (Tai sitten glögissä oli aika paljon terästystä, tuumi ope). Valmista oli kuitenkin tullut, siitä oli todisteena pari valmista joulupakettia keittiössä.



Joululahjavalvojaiset tarkoittavat muuten sitä aikaa aattona jolloin odotetaan että joulupukki tuo lahjat...

Kyllähän se Tiina pipareitakin leipoi. Ja piparkakkutalonkin.

Tiinan kuusi on koristeltu lippunauhoilla, punaisilla palloilla ja kiiltokuvilla. Sitten se halusi askarrella vielä samanlaisen paperiketjun kuin mekin.

Tänä aamuna, viimeisenä koulupäivänä ennen joululomaa, meitä odotti Tiinan laittama herkullinen paketti. Tiina itse istui ystäviensä kanssa keittiössä joulukahveilla. 
Illalla se muutti takaisin meille mutta ei vielä sinne työhuoneen nurkkaan vaan vielä vähäksi aikaa hieman näkyvämmälle paikalle.


lauantai 17. joulukuuta 2016

Pölkkypäät

Kouluaskarteluja en ole pitkiin aikoihin laittanut tänne näytille vaikka niitähän me tehdään koko ajan. Ja varsinkin näin joulun alla. 
Tämä pölkkytonttu-juttu oli sen verran onnistunut kierrätysmateriaaliaskartelu että jaoin idean Facebookissakin.
Sahasin vanhoja heinäseipään pätkiä todella viistopäisiksi.
Eppujen kanssa harjoittelimme sormivirkkausta ja tuotokset liimattiin sitten tontun myssyksi.
Silmät liimattiin rikki menneen helmitaulun helmistä, nenä on oksan pätkä ja parta putkimiesisän lahjoittamaa tiivistettä, pellavaa, mitälie.
Rikki menneestä joululahjasäkistä leikkasin vielä paloja tonttujen joulusäkkejä varten, jotka ommeltiin ihan vaan etupistoilla pussin muotoon ja siinäpä se.
Hienoja tuli!





lauantai 10. joulukuuta 2016

Punaista ja vihreää joulukäyttöön

Sen piti olla vitsi.
Siis samanlainen kuin ne räsymattohanskat; kauniin vihreän kämmenen jatkona mahdollisimman ärtsyn pinkin ja punaisen kukertavat sormet. Niin kuin vihreä joulukuusi jossa on punasävyisiä sormia koristeena. Heh heh.
Valmiina  ne olivatkin ihan kivan näköiset.

 
 Ja koska vihreää lankaa oli jäljellä, neuloutui langasta Tailwind-huivi yksivärisenä.
Yksiväriseksi se ei jäänyt eikä ollut tarkoituskaan sillä Tampereen kässämessuilta oli tätä juttua varten hankittu tupsukone.
Huivikuuseen ripustin siis punaisia pallosia ilahduttamaan ulkosuomalaisen ystävän joulunviettoa. Paketin sai avata etukäteen jotta siitä olisi iloa hupia mahdollisimman pitkään.

Siellä ulkosuomessa vaan ei taida olla lunta. Ehkä sen verran kylmä kuitenkin että lämmikettä tarvitaan. 



sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Tonttubileet pihan perällä

Pihalla on iso, vanhoista ikkunoista tehty lyhty.
Iltapäivän hämärtyessä sinne syttyy valo pihan pimeyttä piristämään.

Viimeisellä puutyökerralla ennen joulua väsäsin lyhtyyn sopivan kokoisen penkin tonttupariskunnalle. Ajattelin että ne tykkäisivät viettää laatuaikaa kahdestaan omassa mökissään ja kylmähän niille tulisi jos ihan lattialla istuisivat.


Kun ulkona alkoi pakastaa enemmänkin, säälin kavereita ja kävin hankkimassa heille lämmikettä.


Vielä ei ole kukaan ohikulkija tullut paheksumaan tonttubileitä. Eikä muuten osallistunutkaan niihin.





lauantai 3. joulukuuta 2016

Tonttulapaset

Joulun aika on meille opettajille kiireistä aikaa kun on arviointikeskustelua, askartelua, juhlaa ja muuta jouluista. Ja sitten siihen päälle omat jouluhössötykset. Ja minä valitan vaikka nykyisin lasten asustellessa muualla kodin jouluhommista selviää lopulta aika helpolla...
Paitsi jos haluaa väsätä omatekemää paketteihin ja koristeeksi.
Aika paljon valmistuneista on vielä salassa pidettävää mutta tämmöiset tonttulapaset ovat olleet "haluan tehdä"-listalla siitä saakka kun ne Pinterestissä näin.

Ohjetta näihin en löytänyt mutta yrityksen ja erehdyksen kautta sain lopulta tontut riviin ja lapasista sopivan kokoiset. Itselleni.


Mallissa tontuilla oli jostain syystä valkoiset silmät ja minähän matkin vaikka olisin kyllä voinut siinä kohdassa olla matkimatta.
Ja olisihan nämä voinut höyryttää siloisiksi vaikka itselle tulivatkin. Mukavasti sopivat yhteen mutama vuosi sitten tekemäni punaisen, villaisen hiippalakin kanssa. On lapsilla ihmeteltävää kun partioin ulkovalvonnassa.


sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Käpypähkinätähti

Ja nyt ei ole kyse leivonnaisesta, vaikka se minulle tuli mieleen otsikon kirjoitettuani, vaan jouluaskartelusta.
Jostain, en muista mistä, mieleeni jäi kuva vanhasta taittomitasta taitellusta tähdestä joka oli päällystetty männynkävyillä. En raatsinut käyttää tähän taittomittaa vaan sirkkelöin laudan kappaleesta puolen sentin vahvuisia soiroja jotka kiinnitin kuumaliimalla tähden muotoon. Niitä männynkäpyjäkään ei sitten löytynyt kuin pari kourallista mutta onneksi löytyi purkillinen pähkinöitä. Ne  ja kävyt kiinnitin tähteen kuumaliimalla.

Olin ajatellut maalata pohjan valkoiseksi ja kävytkin huurruttaa valkoisella spraymaalisuihkauksella. Pähkinöiden päälle ei huurrekerros oikein sopinut joten pääsin tästä askartelusta aika helpolla.

 
Mallasin tähden ympärille paristoilla toimivaa valosarjaa mutta se oli liian lyhyt. 
Tuli siis asiaa jouluvalokauppaan...






sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Musta musta on kiva

Meillä on massiivinen ruokapöytä joka arkioloissa on kasattu tuommoiseksi neljän tuolin kokoiseksi. Tarpeen vaatiessa pöytää kasvaa jopa 12 ruokailijalle sopivaksi mutta silloin kyllä on sovun annettava sijaa..  Pöydästä en millään haluaisi luopua vaikka kokonaisuus Ikean tuolien kanssa on makuuni liian raskas. Olenkin haaveillut kevyemmistä tuoleista. Semmoiset Wieniläistuolit esimerkiksi olisivat kivat. (Ihan oikeasti, jos lottovoitto sattuisi kohdalle, en empisi yhtään vaan hankkisin  Wishbone-tuolit ja niihin sopivan levitettävän pöydän...)



Koska mieleni on kovin muuttuvainen, päätin kokeilla kevyempää tuoliversiota maalaamalla pari vintiltä löytynyttä tuolia mustaksi.


Istuinosan päällystin Marimekon kankaalla.


Fiilis on vähän sellainen että enpä tiiä...vaikka tykkään kyllä noista tuoleista.

Samalla maalausinnolla pensselöin vanhan pianotuolinkin. Tarkoitus oli korjata se ihan käyttöön mutta en saanut siitä niin vakaata että uskaltaisin riskeerata selkäni kanssa sen päällä istumisen.


Siitä tuli sitten kukkapöytä.
Virittelin olohuoneen nurkkaan vielä vihervalonkin sillä taitavat nuo kasvit kärsiä valon puutteesta siinä missä minä itsekin.


Joskus sitä kannattaa toivoa ääneen: Puhuin Wieniläistuoleista äidilleni joka heti lupasi minulle lapsuudenkotini pari tuolia. Olivat kuulemma odottaneet että joku niitä tarvitsisi! 
Maltan tuskin odottaa että pääsen tuunaamaan ne ...mustiksi.



tiistai 18. lokakuuta 2016

Tuunaa heijastin

Olen innokas heijastinten käytön puolestapuhuja. Opena pyrin esimerkilläni ja kivoilla tavoilla innostamaan oppilaitanikin heijastimen käyttöön.
Jo vuosia sitten otin tavaksi pitää "Tuunaa heijastin" -teemapäivän luokassani.
Pyydän oppilaita tuomaan koululle heijastimen. Mielellään semmoisen laatikossa lojuvan, ehkä naruttoman tai muuten puutteellisen. Niitä sitten tuunailemme pujottamalla lankaan tai pyöreään kuminauhaan esimerkiksi helmiä ja hännän huipuksi sen heijastimen.
Omatekeinen heijastin onkin monelle tosi mieluinen.

Tänä vuonna päätin kokeilla jotain uutta; kirpparilta löytyi pussillinen muovisia eläimiä, joihin porasin ohuella terällä reiät. Tein siis eläinhelmiä.
Kirpparilta löytyi myös edullinen pussillinen huopakolikoita sinne helmien lomaan.
Saapas nähdä millaisia oppilaiden tekeleistä ensi viikolla tulee!





sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Ruosteista tunnelmaa

Syksy on siksi kivaa aikaa kun saa taas valoisan kesäkauden jälkeen laittaa esille kaikenlaiset lyhdyt ja kynttilät.
Romuhamsterin varastostani löytyy iso kasa raastimia. Kesän alussa nostin ne ulos ruostumisen toivossa. Kuten myös kasan kuusenkynttiläpidikkeitä. Ruostuminen onnistui hienosti ja nostin neljä parhaiten (!!!) ruostunutta pöydälle.


Kieltämättä hieman adventtimaiselta tuo asetelma vaikuttaa mutta en anna sen häiritä tunnelmaa.

Kävin tänään Viherlandiassa, paikallisessa puutarhamyymälässä, tutkailemassa kasvitarjontaa.  Osa viherkasveistani kun on hieman kärsinyt aurinkoisista päivistä ikkunalaudalla yhdistettynä huolimattomaan kukkien kastelijaan. Viherkasvien lisäksi mukaani lähti monivärinen krysanteemi jonka yhdistin kotona ulkona olleeseen murattiin ja pariin koristekurpitsaan. Syksyn väriloistoa sisällekin.


perjantai 23. syyskuuta 2016

Leikkuulauta

 Ei ole omin käsin rakenneltu vaan talon yläkerran keittiöstä purkuvaiheessa napattu tämä leikkuulauta.
Käyttöpuoli oli aika kulunut mutta se nurja puoli, ihan kuin kehykset, innosti tuunailemaan.
Reunat sivelin vesipetsillä ja keskustaan sudin liitutaulumaalia kun sitä täydellistä kuvaa ei tähän hätään ollut saatavilla.


Tämmöinen leikkuulauta-liitutaulu sopii kyllä oikein hyvin keittiön seinälle. 
On mulla vielä toinen samanlainen lauta ja siihen on haussa se täydellinen kuva.






torstai 22. syyskuuta 2016

Iso lyhty

Jokunen vuosi sitten rakentelin meidän kellarin vanhoista ikkunoista  lyhdyn tai semmoisen minikasvihuoneen. Tämmöisen.


Talveksi rakentelin siihen asetelmaa lyhtyineen ja kesän se toimi yhden tomaatin kasvihuoneena. Se vaan oli se tosi lämmin kesä, joten tomaattireppana kärsi mökissään kuumuudesta ja kuivuudestakin. 
Tänä syksynä kun kaikki suurempi rakenteluhomma on ollut pannassa, innostuin virittelemään mökin ihan oikeasti lyhdyn näköiseksi. Jättilyhdyksi. 
Siihen tarvittiin vain ohutta rimaa, maalia ja ruuveja.


Tulipahan käyttöä kirpparilta löytämälleni roikallekin. Sen laitoin tuohon lyhtyyn valonlähteeksi. Tosin siihen on hankittava pienempitehoinen ja tunnelmallisempivaloinen lamppu. 


On ne sitten kauniit nuo ruostuneet ikkunan säpit!



 

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Koruhullu


No en ole!
Kuitenkin koruja tuntuu lojuvan siellä ja täällä vaikka yleensä ja arkena käytän vain korviksia ja yksinkertaista ranneketjua. Kaulassa roikkuu avain, arkinen kaulakoruni ja matkamuisto Kööpenhaminasta.


Pikkuhiljaa olen kyllä innostunut roikkukorviksista. Minä entinen pienten kivinappien kantaja. 
Korviksistapa tämäkin juttu alkoi:
Ostin vuosi sitten messuilta kelttikorvikset ja pian oli toinen hukassa. Tarttunut varmaan huiviin ja lentänyt taivaan tuuliin. Kuullostaa ihan sadulta mutta se löytyi yllättäen keväällä omasta pihasta.  Kesällä koru hukkui taas. Tällä kertaa arvelin sen löytyvän kotoa. Ei löytynyt, ei. Imurin pussia vaihtaessani tuli mieleeni penkoa se. Ihan varmuuden vuoksi. Hyvä kun pengoin sillä siellähän se oli. Pölypallon sisällä.

Jotta korvikset eivät kuljeskelisi missä sattuu, tuunasin vanhasta tukevasta pöytämallisesta valokuvakehyksestä niille eniten pidetyille oman säilytyspaikan. Uutta väriä kehyksiin ja lasin asemasta pellavakangasta pahvin päälle. 
Siinä ne nyt ovat.


Kun valmistuin opeksi, sain äidiltä valmistujaislahjaksi Äänekoskelaisen Öömannin veistämän opettajattaren. Ei se silloin  oikein iskenyt mutta viimeiset vuodet se on toiminut kaula-ja ranneketjujen säilytyspaikkana. Hieno rouva tämä mun ope nykyisin.









lauantai 3. syyskuuta 2016

Räsymattohanskat

Aamulenkeillä kukonlaulun aikaan alkaa olla aika kylmä vaikka aamu olisikin aurinkoinen.
Kaivelin lapaset esiin ja siitä se sitten läksi. Ajatus räsymattoHANSKOISTA. 
Jämälankojahan minulta löytyy.
Tämmöiset niistä sitten tuli:


Ja toiset piti tehdä kun niitä lankoja vaan riitti. Ja riittää muuten edelleenkin.


Muuten oikein kivaa puuhaa tämä näitten neulominen mutta päättelyhommat voisi joku toinen hoitaa.
Tässä tätä syksyn satoa vielä yhteiskuvassa.
Omenoita on tänä(kin) vuonna taas keitetty, puristettu, paistettu ja kuivattu. Ja tietysti syöty tuoreena. Onneksi puiden sato kypsyy hieman eri aikoina joten omppukausi jatkuu pitkään.


torstai 1. syyskuuta 2016

Laukkuaddiktio

Komeroita siivotessa penkoessa on pakko tunnustaa että minulla on jonkin sortin laukkuaddiktio.
Missä ikinä liikunkin, kiinnitän huomiota laukkuihin ja kasseihin. Kalliimpia yksilöitä himoitsen vuosia ennenkuin raaskin ostaa. Kirppareilta kivoja laukkuja tarttuu mukaan ihan huomaamatta.
Ja sitten on tietenkin ne omatekemät. Mutta nehän ovat vain kasseja.. Semmoisia joita tehdään tarpeeseen; kauppakasseiksi, kirjastokasseiksi, käsityökasseiksi jne.
Ja niitä syntyy kun löytyy kiva kassikangas:


Eikä pidä uskoa että tässä olisivat kaikki meidän perheen kauppakassit...

Virkkaamalla olen tehnyt useita kasseja ja niistä uusin on tämä parista jämäkerästä virkattu...ööö...kauppakassi? 
Lanka loppui kesken joten kahvat tein vanhasta nahkavyöstä.



Vaikka ihastunkin aina uusiin laukkuihin, minulle käy niin että muutaman käyttökerran jälkeen palaan takaisin vanhaan tuttuun ja luotettavaan Longchampin olkalaukkuun.

Tämä on jo toinen tätä lajia. Tilaihme ja mukava kantaa.

Opiskelijana vannoin Kånkenin nimeen repuissa. Sittemmin meidän perheen koululaiset ja retkeilijät ovat käyttäneet Haglöfsin reppuja. Niitä miltei ikuisia ja ainakin äidiltä isolle veljelle ja lopulta pikkuveljelle kestäviä.
Tänä syksynä annoin periksi nostalgialle ja ostin Sandqvistin repun. Isällä oli tämmöinen mutta suurempi metsästysreppuna ja minullakin kernistä tehty ja nahkaremmeillä varustettu joskus kansakoulun alaluokilla. 
Niin että näin ekaluokan opelle tämä passaa hyvin.