maanantai 29. helmikuuta 2016

Penkin kaveri

Penkin teosta jäi vielä pätkä paksua lankkua ja siitä rakentelin helpommalla tavalla (eli loveamatta liitoksia, pelkästään ruuvaamalla ne kiinni)  pienemmän, yhden (leveän) pepun penkin.

Näkyvälle jäävät ruuvin kannat peitin kuitenkin puutapeilla kuten pidemmässäkin penkissä.

Pitkän penkin olin  öljynnyt ruskealla puuöljyllä mutta jo heti toimenpiteen jälkeen uhkasin sekottaa öljyyn vähän mustaa kellertävän sävyn peittämiseksi.
Semmoisella sekotuksella käsittelin penkin ja sitten tämän pikkukaverinkin.

 Näyttää kyllä paremmalta näin tummempana.
Tässä nämä kaverrukset odottelevat kesää alakerran käytävällä.
Autotallista löytyy vielä tuota lankkua ja muitakin jämiä. Pitäisiköhän...?




perjantai 26. helmikuuta 2016

Tykkää jos muistat tämän

Ikä näkyy siinä että usein huomaa törmäävänsä asioihin ja esineisiin, jotka tämän päivän nuorille (ja vähän vanhemmillekin) ovat outoja mutta joita itse on käyttänyt. C-kasetit, pöytäpuhelimet ja puusukset näin lonkalta esimerkiksi heitettyinä.
Kirpparilta löysin tämmöisen kauppalappupaperirullatelineen (mikä sana!)
Ihana!
Ei meillä näin hienoa kotona ollut, ihan vaan sellainen karvalakkiversio. Siihen äiti kirjoitti muistilistaa kauppaa varten. Eikä tainnut silloin kovin pitkä tuo lista usein ollakaan sillä aika pieni tuo kirjoittamisalue on.
Nostalgian vuoksi teline roikkuu nyt meidän keittiössä. Kauppalaput taidan edelleenkin kirjoittaa jääkaapin ovessa magneetilla pysyvään repäisyvihkoon. Siihen nimittäin mahtuu aika monta muistamista enemmän kuin tähän.


torstai 18. helmikuuta 2016

Penkki

Ihan vielä neulominen omenapuun alla ei innosta vaikka penkki onkin valmis.

Viime kesänä autotallin puukasoja raivatessamme löysimme ( tai siis minä niitä nappailin syrjään joutumasta polttopuiksi) joitakin todellisia askartelijan aarteita joista olen puutöissä väsännyt yhtä ja toista.


Kun sieltä kasan pohjalta löytyi tämmöisiä tukevan tuntuisia tuppeen sahattuja paksuja lankkuja, Ake ehdotti että niistäpä voisi saada vaikka penkin.


Lankku on sen verran raskas että se vaati tukevan jalkaosan.
Puutyöopen avustuksella suunnittelin ja tein semmoisen sekalaisista jämäpuupätkistä joita kotoa löytyi.
Lankun pinnan höyläsin aika tasaiseksi mutta alapuolta vain hioin sen verran ettei penkkiä kantaessa tule tikkuja sormiin. Jalkaosa minun oli tarkoitus käsitellä kuluneemman näköiseksi mutta annoin sen kuitenkin vain jäädä turhia hiomatta.

Penkki on koottu pitkillä ja paksuilla ruuveilla. Niiden kantoja en halunnut jäävän näkösälle joten kannat peittelin puutapeilla.

Kuvissa penkki on käsitelty läheisestä varastovalinnasta löytyneellä ruskealla puuöljyllä kahteen kertaan. Kunhan ehdin, käyn hakemassa samaa öljyä vielä mustana ja lisään sitä vähän ruskeaan jotta väristä tulee tummempi...






lauantai 13. helmikuuta 2016

Joulukranssi joulun jälkeen


Joulun jälkeen en raatsinut heittää tekemääni suurta kranssia pois. Siispä riisuin sen jouluisista koristeluista ja kokeilin netistä löytämääni koristeluideaa.


Nimittäin valkaistuja käpyjä.
Olisihan nuo kävyt voinut valkaista spraymaalillakin mutta kloritella valkaiseminen kuullosti ehdottomasti kokeilun arvoiselta idealta.


Mulla oli varastossa pieni määrä aukinaisia männyn käpyjä ja lisää käpyjä hain metsästä. Ne olivat kyllä ihan supussa. 
Ohjeen mukaan tyhjensin pullollisen kloritea ämpäriin, laitoin pohjan peitoksi käpyjä jotka sain pysymään pinnan alla latomalla niiden päälle erilaisia muovisia pesuainepulloja.

Ensimmäisen satsin annoin olla valkaistumassa puolisen vuorokautta (kun en malttanut odottaa kauempaa). Kävyt olivat valkaistuneet osa enemmän , osa vähemmän. Huuhtelun jälkeen laitoin ne kuivumaan sanomalehtipaperin päälle. Kuivuessaan jotkut niistä aukesivat kokonaan ja jotkut vain vähäsen. Kaikki olivat kyllä valkaistuneet. Nekin, jotka märkinä olivat ruskeita.
 Samassa liemessä valkaisin kolme satsia käpyjä. Viimeinen satsi unohtui ämpäriin pariksi vuorokaudeksi ja ne kellastuivat turhan paljon.

Kuivat kävyt liimasin kranssiin kuumaliimalla.
Tuolla ulkona kosteassa (vaikkakin katoksen alla) ollessaan kävyt ovat taas painuneet aika lailla kiinni. Sievän näköisiä ne siltikin ovat.

Kesällä pitää kokeilla kuinka puu valkenee ja haalistuu kloritella. Jospa siitä saisi pikavauhtia valkaisemalla semmoista sään haalistaman näköistä...?




keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Versoja eli ei-niin-onnistunut-viherpeukalokokeilu

Käväisi Viherlandiassa kukkaostoksilla ja wanna-be-viherpeukalona jumiuduin siemenosastolle.
Vielä ei ole ehkä aika laittaa samettikukan siemeniä multaan (Samettikukan siksi että ne todennäköisimmin onnistun esikasvattamaan. Varsinkin jos laitan  tarpeeksi monta pussillista siemeniä niin ainakin muutama kukka selviää hengissä kesään...)
mutta ehkäpä jotain vihreää keittiön ikkunalle. Pieniä somia versoja leivän päälle ja salaattiin.

Ensin ajattelin ostaa pussillisen sopivia perussiemeniä, auringonkukkaa tai muuta semmoista, ja laittaa ne johonkin purkkiin ikkunalaudalle ja sitten kelmua päälle.
Sitten näin Nelsonin minikasvihuoneen ja ihan versokasvatusta varten valikoituja siemenpusseja.
Mitäs siitä että niiden siemenpussien hinta oli kymmenkertainen (niin; pussin hinta oli 3,50 e ja peruspussin sai 0,35 eurolla). Kyllä varmasti onnistuisin NOIN hienoilla välineillä.

Päätin pelata varman päälle ja ostin lopulta ihan tavallisia punajuuren siemeniä jotka laitoin kakkuvuokaan muovin alle kasvamaan.
Tietysti tuhlasin myös Nelsonin kasvihuoneeseen ja niihin oikeisiin versosiemeniin. Korianteria muuten.
Molemmat systeemit laitoin kasvamaan keittiön ikkunalle ja karvalakkiversiossa toimin Nelsonin mukana tulleen ohjeen mukaan. Pilkulleen.
Paitsi että lisävaloa ei ole ollut saatavilla kumpaankaan kokeiluun.

Nyt, kahden viikon kasvattamisen jälkeen kysyn että hei, ihan oikeasti, saako joku keittiön ikkunalla kasvamaan tuollaisia Nelsonin mainoskuvassa näkyviä topakoita pikku versoja???

Söpöjä ovat nuo punajuuren...hmmm..versot mutta  kalliissa kasvihuoneessa kasvaneet korianterin versot ovat honteloita ja surkean näköisiä. Ehkä näitä ei sitten laitetakaan viikonlopun vieraiden salaattiin...

Loppuun vielä kuva pikkuisesta mutta upean näköisestä amarylliksestani. Sen laitoin purkkiin jo hyvissä ajoin ennen joulua marraskuun alussa. Ohjeessa luki että kasvatusaika olisi kuusi viikkoa.



sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Kivitaloja

Taas kerran osui ja upposi.
Heti kun näin nämä Sirkku Salon maalaamat kivitalot tiesin, että tämmöisiä haluan minäkin.
Tiilen kappaleita ja akryyli-ym maaleja löytyi kotoa joten tämmöisiä näistä nyt sitten tuli.


 Toisen talon värityksen matkin meidän kivitalosta.
Kunhan lumet sulavat ja pääsen takapihalle kaivelemaan tiilivarastoja niin varmaan näille maalailen lisää naapureita. Ehkä pieniä piharakennuksiakin...






maanantai 1. helmikuuta 2016

Mailat esille!

Kun meidän alakerran portaikko valmistui, julistin suureen ääneen ettei sinne sitten tule yhtään koukkua ja naulakkoa. Saa pysyä avarana ja valoisana ilman turhaa roinaa...
Mutta ei se sitten lopulta oikein näyttänyt meidän portaikolta niin pelkistettynä.
Joten pari lautaa, pora ja pikkuisen vuolemista ja valkoista maalia. Aika nopeasti oli semmoinen pelkistety naulakko, oikeastaan kaksi, tehty.

 Ei sitä vaatteille ole tarkoitettu sitä naulakkoa ja turhasta roinasta voidaan olla montaa mieltä. 
Ripustin naulakkoon nimittäin mailoja.


Uusia ja vanhoja.
Varsinkin nuo vanhat puiset tennismailat tuovat muistoja mieleen.
 


Siinä ne vihjailevat että ainakin sulkapallon perässä voisi joskus taas käydä juoksentelemassa. Ja voisihan sitä kokeilla tennistäkin...parin vuosikymmenen jälkeen.