maanantai 14. joulukuuta 2015

Kaunis kattaus


 Vaikka me Aken kanssa ruokaillaan yleensä kahdestaan, on mulla tapana kattaa, varsinkin viikonloppuina kun panostan ruoanlaittoon, pöytä kauniisti.
Kauniiseen kattaukseen kuuluu servetit.
Yleensä näissä meidän kahdenkeskisissä ruokahetkissä käytetään paperiservettejä. Kankaisiakin on...jossain komeroiden kätköissä. Niiden silittäminen kun ei ole lempipuuhaani.

Joululiinoja kaapista penkoessani löysin pinon (huutokaupasta huutamiani?) vanhoja valkoisia pellavaisia keittiöpyyhkeitä. Parista yksivärisestä ja nimikoimattomasta olinkin jo tehnyt nopsasti kuivuvat käsipyyhkeet ompelemalla pitsin reunaan. Kolme pehmeäksi kulunutta oli vielä tehtävää vailla. Niistä sain puolittamalla puoli tusinaa juhlavia servettejä pienellä ompelurupeamalla.


Itse ihastuin noiden rouheaan pintaan ja pehmeään olomuotoon.
Onhan ne kyllä paperisia paljon juhlavammat!
Taidan siis innostua jatkossa enemmän siitä silittämisestä...


tiistai 8. joulukuuta 2015

Pikkuhiljaa punaista

 Se alkoi ihan pikkuhiljaa.
Se punaisen tulo meidän huusholliin.
Ensin saivat Balilta tuodut ukkelit, melkein kuin tontut muutenkin, punaiset myssyt.
Sitten alkoi sohvalle ilmestyä punaisia tyynyjä, omatekemiä ja ostettuja.

Olohuoneen pöydän valkoiset kynttilät vaihtuivat punaisiksi.




Pianon päälle nostin punatakkiset pähkinänsärkijät ja niiden joukkoon ujon balilaisen kolleegan.



Itsenäisyyspäivän jälkeen ruokapöydän siniset kynttilät vaihtuivat punaisiksi.




Olohuoneen nurkkaan laitoin ison lyhdyn ja lyhdyn sisälle valaistun joulukuusen.

Ulko-oven viereen tein taas ison kranssin toivottamaan tulijat tervetulleiksi.
Tänä vuonna koristeeksi pääsivät Aken vanhat hokkarit. Löytö meidän ihanalta vintiltä!



lauantai 5. joulukuuta 2015

Minijuttu

Enpä olisi uskonut innostuvani minihommista!
Upeita nukkekkoteja ja niiden näpertäjiä olen kyllä aina ihaillut. Itse vaan en ole koskaan ajatellut omaavani niiden laittoon tarvittavaa kärsivällisyyttä ja näppäräsormisuutta. Enkä omaa vieläkään mutta siihen avuksi tulivat joulumarkkinat...
Joulumarkkinoilla eräässä kojussa ihailin jouluista roomboxia. Se ei ollut mynnissä mutta tekijä vihjaisi että markkinoilta kyllä löytyy materiaalia boxin tekoon monestakin kojusta.
 
Siitä kojusta mukaan lähti heti ruisleipiä, pullapitko, pikkuleipiä, kuivakakku ja pellillinen aidonnäköisiä karjalanpiirakoita (ja piparipoikakorvikset).

Gepetton kojulta ostin pirtin pöydän penkkeineen ja keinutuolin. Ne oli helppo itse koota ja maalata. Kotona pengoin joulukoristelaatikoita ja löysin vielä paljon muutakin tunnelmaan sopivaa.
Laatikon tein itse kotoa löytyneistä laudan kappaleista.
No, täytyy myöntää ettei joulukuusen teko omin avuin onnistunut vaan jouduin turvautumaan lelukauppaan. Sieltä löysin vielä lampun ja käkikellonkin (ja olisin löytänyt paljon muutakin...)
Kun kerroin hurahtamisesta töissä, työkaverini toi minulle Väinölän nukkekotikirjan. Se oli sitten menoa. Joulukuusen lippurimpsu ja pienet puutontut sain aikaiseksi nakkisormillani mutta aion yrittää vielä jotakin muutakin.

 Gepetton kojussa oli lyhtyyn tehty pikkuinen jouluhuone.
Semmoisen matkin puiseen lyhtyyn. Koristeeksi laitoin tekokuusikranssin ja siihen paristovalot.

Tonttutytön vuoteen tein lyhdyssä olevaan laatikkoon.

Gepetton pakkauksessa olevan mietelauseen omin omakseni sillä juuri siltä minusta tuntuu:
"Hän tuli kotiin, askarteli vähän ja oli pelastanut päivänsä". 
Kyllä kaikenlainen näpertäminen on mukavaa!


sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Hotellibisnestä

Puutyökaveri teki hukkapätkistä hyöteishotellin.
Olin itsekin ihastellut sellaisia kaupassa mutta eipä sitten tullut mieleen että semmoisen voisi itsekin rakennella. Varsinkin kun materiaaleja löytyy omista varastoista.
Siitä se sitten läksi.. 


Halusin tehdä hotellin vanhasta laudasta semmoiseksi elämää nähneen näköiseksi.
Muutenhan se onnistui mutta laudan katkaisukohdat jäivät ikävän vaaleiksi.
Siispä kokeilin netistä löytämääni puun vanhennuskonstia; etikkaan rautavillaa.
Vanhaan huokoiseen puuhun tuli muutaman tunnin rautavillan lioituksella aidon näköinen harmaa patina. Uudemmat höylätyt laudat imivät  väriä heikommin ja  käsittelin niitä moneen kertaan.
Lopulta etikka "ruostui" ja väri muuttuikin ruskeaksi. Ei paha sekään.
 
Kotona googlettelin lisää hyöteishotelleista, niiden täyttämisestä, käytöstä, hyöteisistä ja sijoituspaikasta. Mukavasti tietoa löytyy esimerkiksi täältä.
Meidän hotelliketjussa  on majapaikkoja tarjolla erilaisissa kävyissä, oksakasoissa, puuhun poratuissa reijissä, tuohitötteröissä ja heinissä.


Netin mukaan hotellin voi ripustaa valmiiksi paikoilleen vaikka keskitalvella mutta nämä hotellit taitavat odotella kevättä ja niiden rakenteilla olevien valmistumista.



lauantai 14. marraskuuta 2015

Pellavaa ja sinistä, sisustamista siis.

Valkoiset kesäverhot alkoivat tuntua liian valkoisilta ruokailutilassa.

Vanhan ihanan lampun tilalle...


 ..halusin kokeilla ideaa suuresta "huolimattomasti" päällystetystä varjostimesta.
 

Semmoinen vanha varjostin löytyi, mistäpäs muualta kuin meidän vintiltä.
Siihen ompelin palasen läpikuultavaa pellavaa ja johdonkin päällystin samalla materiaalilla.
 

En jaksanut lähteä kangaskauppaan joten kun  marketin alelaarista löytyi pellavainen pöytäliina, ompelin sen reunaan ryppynauhaa ja ripustin verhon paikoilleen.

Teki mieli yhdistää tuohon pellavaan punaista mutta maltoin vielä mieleni muutamaksi viikoksi ja laitoin pöydälle sinisiä kynttiläjuttuja.
Haaveilen Aarikan kynttilänjalasta, jossa roikkuu helmiä. Sitä en ole onnistunut kirpparilta löytämään mutta sen sijaan eteen on tullut peräti kolme kappaletta samanlaisia sinisiä kynttilänjalkoja. Vain yhteen löytyy metallinen rengas jotta niissä uskaltaisi polttaa kynttilöitä. Mistähän sellaisia renkaita saisi tuon kokoisena?




sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Minä niin haaveilin...


 ...tästä hetkestä kun remppa on ohi ja saa alkaa laittaa tavaroita paikoilleen.
Sisustamisesta.
Kodinhoitohuoneeseen kannettaisi yläkerrasta vanhat korituolit. Niissä olisi sitten kiva istua saunan jälkeen kylmä olut kädessä...

Kodinhoitohuoneessa ollut sohva pääsisi ulos, alaoven pieleen. Ulkosohvahan se on.
Jostain kumman syystä mittasin kuitenkin varmuuden vuoksi tuolit. Ja sitten vielä sen kriittisimmän paikan eli kodinhoitohuoneen OVIAUKON.
Ei mahdu sisään tuommoinen tuoli.  Jos pullukka on 80 senttiä sinne ja tänne ja oviaukko 70 senttinen niin jääköönpä sitten tuolit yläkertaan. Toinen aulaan ja toinen makkariin. Ihan kiva niiden päälle on säilöä viikon karderoopi.
 Minkähän kokoinen se perinteinen Lumikenkä-rottinkituoli on...?
 
 Tämän talon oviaukot ovat aika mielenkiintoiset.
Työhuoneen oviaukko esimerkiksi on semmoinen että näin rempan jälkeen siellä ollutta työpöytää ei enää sieltä yhtenä kappaleena ulos saa...
Siksipä sinne en edes yrittänyt mahduttaa ihanaa vanhaa nojatuolia vaan pengoin vintiltä sinne oviaukoista mahtuvan pienen siron keinutuolin.


Maalipinta on aika kulunut mutta jospa se asia sitten ensi kesänä korjattaisi.
Vintillä oli myös joskus opiskeluaikoinani ostamani vanha helmitaulu joka pääsi työhuoneeseen...laukkunaulakoksi.


torstai 5. marraskuuta 2015

Leikkuulautoja

Olen jumiutunut leikkuulautoihin.
Aina kun eteen tulee sopiva jämälankun pätkä tai muutoin sopivaa materiaalia, mitä erikoisempaa, sitä parempi, alkaa mielessä pyöriä ajatus siitä, millaisen leikkuulaudan siitä saisi.
Niitä olen väsännyt liimapuun pätkistä, leveistä laudoista, vanhan muka-pyökkisen keittiön oikeasti pyökkisistä valolistoista ja puuliikkeen malliovista. Muun muassa.

Tämä lauta on myös tehty vähän erikoisemmasta materiaalista.
Nimittäin semmoisista aurinkovarjon varjo-osan kovapuisista (?) puukepeistä.
Ne olivat menossa jo roskiin mutta muutinkin mieleni ja väsäsin niistä taas yhden leikkuulaudan.
Jälkikäsittelyn tein pellavaöljyllä joka sopii ruokahommiin.
Sen aurinkovarjon tolppaosan olin jo kesällä tuunannut amppeli/lyhtytangoksi.

Lempparilautoja en raaski käyttää leikkuualustoina. Toimivatpahan juustotarjottimina ja muuten vaan koristeina keittiössä. 
Arkikäytössä mulla on muovilauta lihalle, mäntyisestä liimapuusta leikattu pikkulauta vihanneksille ja leipähommia varten pätkä pöytälevyä. Yritän muistaa käyttää niitä aina samalta puolelta jotta toinen puoli olisi paraatikuntoinen. Esillä kun ovat (ei se muovinen). Mutta kulutustavaraahan ne ovat ja uusia on helppo ja mukava tehdä!

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Höyläpenkin ääreltä

Remppahommien aikana autotallin palo-ovi on ollut pönkättynä auki vaikka millä; multa- tai tasoitesäkillä, maaliämpärillä, jakkaralla jne.
Jotakin siistimpää piti keksiä joten kun kaatiskuormaa tehdessä sattui käteen tuommoinen hukkapätkä, muistin jossain nähneeni semmoisesta tehdyn oven pönkän.

Pikkuisen sirkkelöintiä ja hiontaa kansalaisopistolla...



...höyläpenkin ääressä verstaallani maalasin sen mätsäämään alakerran vihreisiin oviin.
Pitääkö mun ruveta nyt leikkaamaan kuteita vihreitä räsymattoja varten??


maanantai 2. marraskuuta 2015

Verstas

Meidän kesämökillä oli semmoinen vaja/varasto/autotalli jossa romppeitten lisäksi oli  iso työpöytä seinän vieressä. Pöydän yläpuolella seinässä oli hyllykkö ja naulakko kaikenlaisille työkaluille. Siinä oli sitten kiva puuhastella kaikenlaista. 
Kun meidän autotalli tyhjentyi viime kesäisen pintarempan myötä kaikesta turhasta, yllätyimme siitä kuinka iso se oikeastaan on. Sinne saisi mahtumaan moottoripyörät talveksi ja pikkuisen kauppakasinikin pakkasöiksi. Ja lisäksi sinne saisi mahtumaan ison kasan työkaluja ja kamppeita ja lisäksi vielä höyläpenkinkin. Voi onnea!

Pieni verstas mielessäni suunnittelin autotalliin kunnon valaistuksen ja riittävästi sähköpistokkeita.
Pari vanhaa lundiaa mahduttaa hyllyilleen maaleja ja ison kasan kaikenlaista sälää ruuveistä ja nauloista työkaluihin.
Keittiön vanhat laatikostot nostettiin päällekkäin ja vanhan korkean vetolaatikoston kanssa ne pääsivät vielä eläkkeelläkin palvelemaan tärkeiden tavaroiden; poran terien, pihtien, koukkujen ja muun sellaisen säilytyspaikkoina.
Keittiölaatikoihin kirjoittelin sisällyksen tussilla mutta tuohon korkeaan laatikostoon liimasin lliitutaulutarrasta kyltit.
Autotallin seinät ovat kiviharkkoa joten koukkujen poraaminen olisi ollut hankalaa, ellen olisi tilannut Akelta seinille tuollaisia maalattuja raakalautoja. (Niitä on vielä koko toisenkin seinän täydeltä.) Niihin oli helppo ruuvailla sopivia koukkuja niille työkaluille joita eniten käytän höyläpenkin ääressä touhutessani.
No tuo koolaustutka tuskin on sellainen...

Ihan kaikille työkaluille ei ollut sopivia koukkuja joten ruuvasin lautaan säilyketölkkejä. Sekä pohjalla että ilman pohjaa.

Pikkutavaroille eli mitoille ja ruuvin vääntimen päille (jotka ovat aina hukassa) tein kerrostarjottimen vanhoista kakkuvuokista. 

 Vaikka mulla on nyt oma verstas niin kyllä mä silti lähden tänä iltanakin kansalaisopiston puutyöhommiin...


tiistai 27. lokakuuta 2015

Syyslomalla

Me ollaan harrastettu ulkomaan matkailua parisen kertaa vuodessa. Yleensä reissut ovat olleet ylipitkiä viikonloppuja Euroopan kaupunkeihin.
Pimeän viime talven ja kylmän kesän jälkeen alkoi mieleen pulpahdella ajatuksia aurinkolomasta. 
Semmoisesta kohteesta jossa olisi lämpöä ja aurinkoa. Niin ja sitten jotakin muutakin kuin pelkkää rannalla köllöttelyä.
En yhtään muista mistä ajatus Balille matkustamisesta tuli. Ihan huvikseni vaan googlettelin lisää tietoa ja kun löysin Balilta suomalaisen matkatoimiston joka järjestää hotelleja ja huvituksia sinne matkustaville, kaikki loksahti paikoilleen ja pian meillä oli lentoliput ja valmiiksi suunniteltu ohjelma retkineen ja hotelleineen. Tarkoitus oli lähteä aurinkoon vasta marraskuun lopulla mutta aikaistimme lomaa koska Balilla alkaa sadekausi lokakuun lopulla. No, eipä alkanut ja siellä näyttää edelleen olevan aurinkoista ja lämpöistä.
 Valmiit suunnitelmat hieman arveluttivat tälläisiä omatoimimatkailijoita mutta näin  jälkeenpäin me molemmat ajattelemme että kylläpä kannatti sillä ohjelmamme oli monipuolinen ja siihen saattoi itse vaikuttaa matkan edetessä. Näin helppoon matkustamiseen saattaisi ihan tottua...

Meille varatut hotellit olivat upeita ja rauhallisilla paikoilla.


Viikon reissulla ympäri Balia kävimme temppleissä ja palatseissa.



Uluwatussa temppeli oli rakennettu kallion reunalle ja näkymät olivat kuin Irlannissa Moherissa.


 
Eniten ihastelimme kuitenkin Balin luontoa. Riisipeltoja ja Unescon maailmanperintökohteena olevia riisiterasseja joille vesi johdetaan kilometrien päästä vuorien juurella sijaitsevista järvistä.


 
 Kävimme katsomassa miten merivedestä erotetaan suolaa perinteisin menetelmin, maistelimme mangustin ruoansulatuselimistön läpi menneistä pavuista keitettyä kahvia, ihmettelimme kasvustoa viidakossa, banaaneja, ananaksia, kahvipensaita ja kaakaopapuja. Teiden varsilla kuivattiin neilikkasatoa ja tuoksu oli  huumaava. Ja kukkaloisto....

 
Kaikissa hotelleissa oli uima-allasosato mutta osan aikaa vietimme rannalla.
Rantojakin oli tarjolla harrastuksen mukaan; aaltoja tai tyyntä.

Kiertoajeluumme kuului myös reissu Gilin saarelle. Saarella  (tai saarilla, sillä saaria on kolme kappaletta, me yövyimme suurimmalla, Trawangalla) ei ole moottoriajoneuvoja mutta ei kyllä teitäkään. Polkupyörää jouduimme useaan otteeseen taluttamaan paksussa rantahiekassa.
Gilin ympärillä on useita hienoja snorklauspaikkoja, joissa kävimme kokopäiväretkellä. Niitä retkiä olisi tehnyt useammankin sen verran upeita koralleja, kasveja ja kaloja siellä sai nähdä.
Saarelle mennään pikaveneellä, jonka katolle lastataan kyytiläisten matkalaukut. Laituria ei tarvita...

En tiedä oliko upeampaa katsella auringonlaskua Gilillä ja jäädä syömään illallista ( voi niitä ruokia!) aaltojen vaimeaan pauhuun vaiko auringon nousua merellä Lovinassa kun delfiinit tulivat matalikolle syömään ja leikkimään ja mennä sitten aamupalalle hotelliin. Tietysti mieluiten mahdollisimman lähelle merta tai puun alle. 








Näitä kuvia selatessani mieleen ponnahtelee tuhat ja yksi asiaa, joista voisin kertoa.
Niin kuin nuo uhrit jumalille ja hassut seremoniat jotka niihin liittyvät. Kadulla liikkuessa piti katsoa tarkasti jalkoihinsa ettei astu uhrilahjan päälle.


Liikenne sinänsä on aika kaoottista mutta liikennekulttuuri vaikutti suvaitsevaiselta. Balilla on vasemman puoleinen liikenne, kapeaakin kapeammat tiet ja miljoonittain moposkoottereita. Ennätys oli viisi ihmistä pyörän päällä; isä ja äiti jolla oli lapsi kantoliinassa ja vielä kaksi lasta. Yleensä sentään ainakin kaupungissa pyörän päällä oli vain kaksi.

Talojen sisäänkäynnit olivat koristeellisia ja niiden vierellä oli yleensä uhripaikka.

Yksi erikoisimmista sattumuksista reissussa olivat hautajaiset.
Rannalla maatessamme alkoi kuulua musiikkia ja rummutusta ja suuren ihmisjoukon ääntä.
Kulkue saapui rannan vieressä olevalle "parkkipaikalle" jonka vieressä on hindutemppeli 
Koska vainajan kantohökötys oli näin korkea ja paikalla paljon (maksettuja) saattajia, tiesimme että hän oli arvovaltainen ja rikas henkilö. Ylempänä kastissa.
Vainaja siirrettiin tukevista bambun varsista tehtyyn kehikkoon ja sitten alkoi seremonia jossa hänen viereensä laskettiin hurja määrä erilaisia uhrilahjoja kovaäänisen hoilotuksen kera.
Lopulta saattoväki siiryi hieman sivummalle ja paikalle tuli mies, joka kaasupolttimella tuikkasi vainajan tavaroineen päivineen tuleen ja piti huolen siitä että kaikki, tuo hökötyskin, paloi loppuun saakka.
Siinä me turistit seurasimme uikkareissamme sivummalta hieman pöllämystyneenä tätä krematoimista mutta saattoväki läksi temppelin puolelle pitämään seremonioitaan ja syömään.


Yleensä  reissaamme mielummin aina uuteen kohteeseen ( no, Roomaa ja Pariisia ei lasketa) mutta semmoinen olo jäi että kyllä Balille pitää päästä uudelleen!