lauantai 31. tammikuuta 2015

Oi ihana pellava!

Monen muun tavoin olen minäkin ihastunut pellavaan.
Pellavalakanoissa on ihana nukkua ja käsinkudotut ja nimikoidut perintökeittiöpyyhkeet ovat ihan parhaita. Pellavafroteisista kylpypyyhkeistä haaveilin mutta kun näin Tampereen käsityömessuilla Raijan Aitan pellavapuuvilla vohvelikangasta olin aivan myyty. Sitä lähti kotiin reilu pala. Reilu siksi että kangas kuulemma kutistuu pesussa aika tavalla. Parisenkymmentä prosenttia ainakin meidän pesukoneessa! Ostoskassiin pujahti myös kerä pellavaista virkkauslankaa. Lapsuuteni vohvelipyyhkeissä kun oli aina käsin virkatut pitsit.

 Pitsin mallin kopioin vanhasta vohvelikankaisesta pyyhkeestä.
Vohvelihommat jatkuivat kun näin netissä vohvelivirkatun peiton. En minä peittoa ajatellut virkata vaan kodinhoitohuoneen lampunvarjostimista jääneestä rohdinpellavasta tiskirievun.


Tiskiriepua virkatessa mietin että tämmöisestä karheasta langasta virkattu riepu sopisi ihmispesuunkin. Ehkä kuitenkin pesukintaan muodossa mielummin.

Kyllä sieltä Raijan Aitan kojulta lähti mukaan pellavakangastakin mutta se odottaa vielä vuoroaan. Siitä tulisi kivoja tyynynpäällisiä...



tiistai 27. tammikuuta 2015

Jos ei kaupasta löydy niin tehdään itse

Olimme etsineet uutta tv-tasoa jo aika pitkään. Ei mitenkään kovin aktiivisesti mutta kumminkin. Kun sitten kyläreissulla katseltiin telkkaria hieman alaviistoon, heräsi uuden telkkaritason metsästysvietti  uudelleen. Entinen taso tuntui nimittäin vähän liian korkealta.
Omasta mielestä vaatimukset uudelle yksilölle eivät olleet kummoiset mutta sitä oikeaa ei vaan sattunut eteen huonekalukaupoissa kierrellessä.
Mitä tekee kätevä emäntä silloin?


Hankkii kasan lankkua ja tekee tason itse.
No ei tämä emäntä tekisi muuten itse mutta siellä kansalaisopiston puutöissä on niiin hyvä ope ja kunnon koneet millä väkertää.
Tämmöinen siitä sitten tuli.

Yksinkertainen taso jossa on yksi hylly.
Mitoitettu sopimaan juuri tuohon ja mahduttamaan elintärkeät laitteet hyllylle ja vanhan perunalaatikon pyörineen alle (sisältää harvemmin käytetyt veehooässän ja tallentavan cd:n sekä kasan piuhoja). Laatikot hyllylle löytyivät Jyskistä. Niihin piilotetaan cd:t.


Taso on koottu 15 mm:n pyörörimasta sahatuilla tapeilla. Tappien reiät porasin ulkopuolelta niin että ne jäivät näkyviin. Koivuisen tason viimeistelin kastanjan värisellä petsillä ja lopuksi vielä Osmon Top Oililla. Siitä kun on hyviä kokemuksia vessassa ja keittiössä.









sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Intialaiset leijonat

Työkaverin kanssa oli puhetta intialaisesta peukalokiilasta.
Sattumalta Piia oli neulonut juuri lapaset intialaiseen malliin ja koska ohje vaikutti niin yksinkertaiselta, piti minunkin kokeilla.

Siinä innostuksen puuskassa en ajatellut muuta kuin kiilaa, joten aika tylsät lapaset näistä tuli.
Ulkovalvontapäivien iloksi ompelin niiden selkämystä piristämään leijonan. Pehmo-leijonia nimittäin ommellaan juuri nyt koulussa eppulaisten kanssa.

Lapaset istuvat käteen tosi hyvin niin että varmaan teen näille kaveritkin. Sitä varten muistiin:
Lanka oli seiskaveikka paksuista villalankaa ja loin puikoille 40 silmukkaa. 
Peukalokiilaa varten varasin vasemmalle  lapaselle 2. puikolle 15 silmukkaa ja lisäykset tein 1. puikolle. Oikeaa lapasta varten kiila tuli 3. puikolle ja lisäykset 4. puikon alussa.


sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Värillä on väliä

Minä NIIIIN halusin työhuoneeseeni keltaisen seinän kun silloin pari vuotta sitten rempattiin yläkertaa...
Keltainen lamppu löytyi talosta ja vähitellen huoneeseen alkoi kertymään muutakin keltaista.



 
 Mutta niin se mieli vaan muuttui.
Tosin varmaan ihan alusta alkaen tuo keltainen sävy (parin epäonnistumisen jälkeen valittu) ei sittenkään ollut SE OIKEA keltainen.
 Niinpä  keltaisesta seinästä tuli harmaa jo viime talvena.


Joululomalla kirkkaan keltainen ompelukoneen suojus alkoi tökkiä.
Uuden suojuksen ompelin mustista farkuista.
 

Työhuone on ollut astia- ja liinavaatevarastona alakerran rempan ajan ja kun vihdoin sain sieltä ylimääräiset laatikot ja nyssäkät pois, halusin uusia myös jo hommissa rähjääntyneen keltaisen vahakankaan. Kodin1:stä löytyikin sopivan neutraalia harmaata vahakangasta.




Nyt huone tuntuu kovin rauhalliselta vaikka huone on täynnä kaikenvärisiä romppeita ja kamppeita.
Harmaaseen hurahdin niin, että aloitin  uuden harmaan käsityöprojektinkin.
Ja ostin makkariin harmaan helmalakanan...

lauantai 10. tammikuuta 2015

Ihana Tanssi

Satuin Iittalan myymälään juuri kun olivat purkamassa kuormaa. Esille aseteltiin uusia Tanssi -astioita.   Klaus Haapaniemi -fanina minun ei tarvinnut juuri miettiä vaan astelin kassalle tyynynpäällisen kanssa. 


Vaikka kaapit ovat täynnä astioita, Aken mielestä, olisin mielelläni napannut mukaan pari mukiakin. Tai ehkä sittenkin mielummin lautasen.
Lautaset taitavat olla Suomessa tehtyjä mutta mukit ovat Thaimaalaisia!

 

Taitaa olla niin, että monet suomalaisina pidetyt asiat eivät enää olekaan ihan suomalaisia; Arabian mukit ja kulhot tulevat Thaimaasta, Marimekkoa tehdään muualla kuin Suomessa. Marketin "täällä paistettu" leipäkin on leivottu Puolassa, Ranskassa tai Latviassa.

Tuo tyynynpäällinen on valmistettu Liettuassa :(


perjantai 9. tammikuuta 2015

Pitäis varmaan puhua enemmän...

 Lähipiiri ainakin tietää että olen (ainakin ollut) innokas (sukkien) neuloja.
Remppahommien välissäkin neuloin joulun alla muutamat perinteiset joululahjasukat. Ja sitten vielä joulun jälkeen yhdet toivesukat. Niitä neuloskellessa pohdiskelin Akelle ääneen sitä, ettei hän käytä villasukkia ja mulla kun on oikeastaan aina villasukat jalassa. Josko mies on niin kuumaverinen kun sisälläkin tarkenee t-paitasillaan.
Retoriseen kysymykseen sain shokkivastauksen; "Kun ei mulla ole villasukkia!"
Neulojan miehellä EI OLE villasukkia!
Saman tien ryntäsin (onneksi) ehtymättömille sukkalankavarastoilleni ja siitä se sitten alkoi:
Ekoista sukista tuli sellaiset napakat paljaissa jaloissa pidettävät ohuet sukat. Sellaiset, joista itse pidän eniten. 
Sitten hain lisää lankaa ja lisäsin silmukoita. Edelleen ohuet sukat mutta tällä kertaa tavallisten sukkien päälle (pakkasella) mahtuvat sukat. 
Kolmannella kerralla aarrearkusta valikoitui vanha raidallinen seiskaveikka. Pitäähän nyt miehellä saapassukatkin olla! Ne ovat vielä kesken mutta minä pohdiskelen jo että pitäisikö nyt akuutin sukkatarpeen tultua tyydytettyä, siirtyä pipoihin, huiveihin vai ehkä lapasiin?
Oikeastaan pitäisi KYSYÄ eikä pohtia ja olettaa...

Jk. Tuo pipon alku kuvassa on mulle itselleni ja aloitettu jo ennen sukkarumbaa.


torstai 1. tammikuuta 2015

Mieli muuttuu eli kodinhoitohuoneen uusi käyttötarkoitus

Alakerran sauna ja kylppäriremppa ovat valmiit. Kiitos remppafirman. 
Oma osuus, puuvarastosta kodinhoitohuone ja teknisen tilan siistiminen, ovat vielä vaiheessa. Puhumattakaan lopusta alakerrasta.

 
Meillä on tilaa reilut 10 neliötä kodinhoitohommiin MUTTA tilan läpi on käynti kylppäriin ja saunaan. Kodinhoitohuoneen pitäisi siis olla myös kivan näköinen.
Eristämisen jälkeen maalasin seinät ja katon valkoisiksi. Lattiaan valittiin harmaan kirjavat laatat.

Neljä metriä pitkälle ehjälle seinälle laitettiin kaksi komeroa liinavaatteille, pesutorni ja pesuallas tasoineen. Avohylly on vanha lankku autotallin perukoilta. Työpiste jää sivuun kulkureitiltä (ja katseelta?) saunaan mentäessä.

Ikkunaseinälle ajattelin vanhaa vitriinikaappia ja mankelia ja vasemman puoleiselle seinälle kuivaustelinettä.
Saunan valmistuttua ja saunahetkiä vietettäessä huomasimme, että olisipa aika kiva jos alakerrassa olisi vilvoittelutila. Ja se darts-taulukin pitäisi saada jonnekin...


Siitä se sitten läksi. Hain puutarhapenkin sisälle ensiavuksi ja nyt mankelointi ja kuivauspaikkaa suunnitellaan tekniseen tilaan jonka suunnitelmat (ja remppa) ovat vielä ajatteluasteella.
Ihan hyvä juttu että kaikki ei tulekaan heti valmiiksi.
Mieli voi nimittäin muuttua...