tiistai 31. heinäkuuta 2012

Kesäkranssi

Eilisellä metsälenkillä Oton kanssa kerättiin kauniisti kukkivia kanervia. Ja siankärsämöäkin. Ne molemmat nimittäin kuivuvat kauniisti ja sopivat siksi tämmöiseen kesäkranssiin.
Pajusta väännetyn rinkulan päälle sidoin lisäksi karhunputkea ja omasta pihasta tuijaa ja koristeomenia. Saapas nähdä millainen lopputulos on kunkranssi kuivahtaa...ja harvenee. Kranssin loppusijoituspaikka on ulkona vaikka kuvat otinkin sisällä.


Ruskeata pitsiä

Ensin oli kirpparilta löytynyt pitkulainen ja elämää nähnyt pitsiliina (20 snt), laatikosta löytynyt Nitor -pakkaus ja pala intianpuuvillaa.
Pitsiliina ja puuvilla joutuivat Nitor-pataan ja kuivatuksen jälkeen ompelukäsittelyyn ja niinpä meillä on nyt uusi mukava päikkärityyny lisää..
Tyynyn alla on alunperin kellertävä pitsipeitto, jonka värjäsin jo aikaa sitten koneessa Dylonilla tumman ruskeaksi. Uusi tyyny on värjätty kattilassa ja juu, olisi voinut olla suurempikin kattila paksulle intianpuuvillalle. Värin epätasaisuus ei onneksi näy pitsin alta.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Narinaa...

Tiesinhän minä, että remppaaminen on hidasta puuhaa. Pohjatyöt vie hurjasti aikaa ja näyttää siltä, että mitään ei ole tehty vaikka onkin lakattu...kolme kerrosta per oven puoli ja välissä odoteltu vuorokausi. Varmuuden vuoksi.
Onneksi autotallista löytyi perunalaatikko ja kirpparilta minihintaan tuommoiset pyörät. Perunalaatikko sai mäntysuopa-harja -käsittelyn, kuivatuksen helteisen auringon alla ja sitten pyörät alleen.

Ja hups vaan, meilläkin on trendikäs (ja tässä asumisen ahtaudessa käytännöllinen, sillä se mahtuu toistaiseksi vielä puusohvan alle) lehtilaatikko alati kasvavalle sisustuslehtipinolle.
Ja minulla on onnellinen olo kun jotakin näkyvää valmista olen saanut tehtyä!

torstai 26. heinäkuuta 2012

Käsityöjuttuja

Lähes kuusi vuotta olen blogannut vuodatuksessa käsitöistäni ja pitänyt ikäänkuin virtuaalista muistikirjaa koulussa oppilailla teettämistäni askarteluista, piirustuksista ja käsitöistä. Sitten yksi salamanisku ja kaikki vuodatuksen kuvat ovat mennyttä! Niinpä jatkossa tämä blogi kertoo myös muista kuin "puukäsitöistä". Esimerkiksi sukista....joita vuosittain on syntynyt melkoinen määrä...

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Mitä tekis?

Kun ulkona sataa, eikä pihalle pääsee maalinpoisto- ja hiontahommiin ja toimistoon ei mahdu enempää ovia kuivumaan, on tyydyttävä pikkutuunauksiin.
Vanhassa naulakossa koukut olivat niin lähekkäin, että otin joka toisen pois ja autotallista löysin kasan todennäköisesti laatikoiden etulevyjä, joista kaksi pääsi naulakon pohjiksi eli ruuvasin ylimääräiset koukut niihin. Sitten vaan maalia pintaan ja nyt odotan, että Akella on aikaa asentaa naulakot varaston seinälle. Koukut ovat niin tukevia, että varmasti kestävät isompienkin tavaroitten painoa. Liian nättejä varastoon, tykkäsi Ake...
Luokassa minulla on vanha keinutuoli. Nyt se sai uuden värin pintaansa. Maalauspaikkana yläkerran pölyinen ja puruinen keittiö ei ole maailman paras mutta kun muualla ei ole tilaa!
Kun ostimme tämän talon, sanoin, että kaikki, mitä appivanhemmat (ja Aken sisarukset) eivät halua ja tarvitse, saa jäädä. Aika paljon rompetta jäikin...minulle henkilökohtainen aarreaitta ja kirpputori! Paljon on viety kaatiksellekin mutta aarteitakin on löytynyt. Jo aiemmin tuunasin tästä ullakolta löytyneestä lampunjalasta tyylikkään mattamustan spraymaalilla ja uudella varjostimella. Spreijaaminen oli niin kivaa, että vanha työpöytävalaisinkin sai osansa.
Ja sitten pikkuinen jakkara. Tuo pöytä on alunperin meidän mökiltä. Pelastin sen jalkojensa vuoksi. Nyt kavensin sitä hieman ja laitoin uuden kansilevyn ja sitten taas sitä mustaa maalia.
Iltapäiväksi luvattiin poutaa. Sitä odottelen, että pääsen hiontahommiin. Ovia tietysti mutta myös vanhat Lundian osat ja puuhyllykkö pitäisi hioa maalauskuntoon...




perjantai 20. heinäkuuta 2012

Ovia

Yläkerran ovet ovat alkuperäiset ja semmoiset koivuvaneriset ja lakatut.Kooltaan ne ovat nykyovia matalammat. Esimerkiksi vessan ovi on 190 cm korkea. Huoneiden ja ullakoiden ovissa on kivat kippuraiset kahvat.

                                     Komeroiden ovissa taas on muoviset valkoiset kahvat.



Mutta kuten kuvista näkyy, yli 50 vuotta elämää näkyy ovissakin.
Halusimme säilyttää nuo alkuperäiset ovet, mikäli mahdollista eli mikäli vanhan lakan poisto ja uuden laittaminen onnistuisi.
Yritin lakanpoistoa ensin hiomalla; hiirellä, epäkeskolla ja tasohiomakoneella. Sitten kokeilin NitroMorsea ja johan lähti lakat! Lakan poiston jälkeen vielä hionta ja sitten lakkaus.
Kylppärin oven sisäpinnan lakkasin venelakalla, sillä sen pitäisi kestää kosteutta ja vesiroiskeitakin. Homma sujui yllättävän hyvin (hyvällä pensselillä!) ja olisinpa voinut lakata muutkin ovet samalla lakalla, mikäli kuivumisaika ei olisi niin pitkä.


Mopot ovat saaneet väistyä ulos tallista remppahommien ja tämän lakkaustoimiston tieltä. Täällä ovet lakataan ensin Teknoksen Naturalla, joka on sävytetty (1802) ja sitten kevyen hiomisen jälkeen vielä sävyttämättömällä Naturalla, jotta ovista ei tulisi liian tummia.
Tuossa näkyy naulakontekelekin. Tuommoisia tarvitaan varaston seinälle kaikenlaisia ripustettavia vempeleitä varten.
Ja vempeleistä puheen ollen; niiden määrä on huimasti lisääntynyt rempan edetessä.Ihan varastotiloja ajatellen toivon, ettei tahti jatku samanlaisena...

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Vessasta kylppäriksi

                 Yläkerran vessa näytti tältä. Pieneltä ja aikansa eläneeltä. Suihkukin puuttui.
Ensimmäinen homma oli vanhan vessan purkaminen. Kalusteet ja patteri läksivät ja seinät myös, sillä suunnitelmana oli laajentaa suihkutilaksi kuvan oikeanpuoleisen seinän takana ollut ullakon eteinen. Peiliseinää puolestaan siirrettäisi ullakon puolelle puolisen metriä.
Tässä peiliseinän, eli kantavan seinän pystypuut ovat vielä paikoillaan.
Vasemmalla puolella on vessan entinen ja nykyinen oviaukko ja edessä entinen ullakon eteisen ovi. Kylppärin uudet seinät alkavat hahmottua ja lattiavalua aletaan valmistella.

Tässä me sitten joskus suihkutellaan, mallaa Ake. Takana näkyy portaikon seinä, joka osaltaan asetti rajat kylppärin koolle.
Sitten valmistuivat seinät ja katto ja ennenkuin tajusin kaivaa kameran esille, oli kylppärissä jo kaakelit seinissä ja lattialla.
Ja kylläpäs näyttikin valmiilta kun remppamies sai laatikostojen rungot paikoilleen, sähkömiehet laittoivat lamput ja pistorasiat ja putkimies kävi asentamassa altaan, suihkun ja vessan pöntön. Viikonlopun aikana öljysin tason ja pari samasta materiaalista tehtyä hyllyä ja sitten vielä loppusilaus.
Ylähyllyllä on radio, joka menee päälle kun kattovalot laitetaan päälle. Jos haluaa hiljaisuutta, kannattaa laittaa vain peilin yllä olevaan lamppuun valo.
Suihkuseinällä on tuommoinen hylly, jonka halusin sinne helpottamaan pumppupulloisten shampoon ja suihkusaippuan käyttöä. Suihkun vastakkaisella seinällä on rättipatteri, joka oli myös unelmieni kylppärin toivelistalla. Kunhan tasot ovat oikeasti kuivat (6-12 vrk) alkaa sitten kylppärin sisustaminen...









maanantai 16. heinäkuuta 2012

Pihalla

Pihalla kasvaa omena- ja luumupuita, marjapensaita, koristepensaita, kukkia ja siellä on pieni kasvimaa ja mansikkamaakin. Ihanaa!
Totuus on kuitenkin hieman kuvasta poikkeava. Piha kaipaa tiukkaa kuria ja järjestystä vuosien rehottamisen jäljiltä, sehän on selvä. Eikä siivoushommatkaan olisi pahitteeksi. Rempan vuoksi kun talon ympäristö on täyttynyt epäesteettisillä kasoilla.

Tästä vanhasta sähköhässäkästä tuunasin kukka-astian krasseille ja "jos et voi sitä peittää, niin korosta sitä" periaatteella laitoin kukkapurkin ja koristeita maasta nousseen kuivaustelineen jalalle.
Jotain tarttis tehdä myös meidän sisäänkäynnille, kovin kutsuva se ei ole...




Maalaushommia

Sillä aikaa kun Ake on purkanut (ja vienyt kaatiskuormia), suunnitellut ja rakennellut yläkerran makuuhuonetta, olen minäkin saanut jotain aikaiseksi.
Autotallin oven maalipinta oli paikoin maalin tarpeessa. Siispä rautaharja, purkki PikaTehoa maalarinvalkoisena ja pensseli ja nyt näyttää paljon paremmalta.
Eikä tässä vielä kaikki...
Samoilla välineillä kävin läpi vielä keskikerroksen ikkunan puitteet ulkoapäin. Ja vähän sisäpuoleltakin.


Aluksi

Aluksi piti miettiä, mistä aloittaa.
Yläkerran kaksi huonetta, keittiö ja vessa ovat alkuperäisessä kunnossaan. Keskikerroksen iso keittiö on rempattu parisenkymmentä vuotta sitten, makuuhuone, olohuone, vessa ja aula ovat pintarempan tarpeessa, samoin portaikko yläkertaan. Alakerran sauna ja kylppäri on niinikään rempattu parikymmentä vuotta sitten. Lisäksi alhaalla on varastotiloja ja autotalli. Pihakin kaipaa ainakin salaojitusta, karsimista.... terassin ja autokatoksenkin. Sitten joskus. Putket ja sähkötkin pitäisi uusia.
Päätimme aloittaa ylhäältä.
Kun suunnitelmat, luvat ja piirustukset olivat valmiit, pääsi remppamies aloittamaan purkuhommista. Alkuperäisestä vessasta tulee kunnon kylpyhuone kun se laajennetaan ullakon puolelle.
Samanaikaisesti Ake alkoi purkamaan yläkerran keittiötä, jotta putkimies pääsisi tulppaamaan putkia ja toisaalta uusimaan keittiön lattian alla kulkevia putkia. Tämmöiseltä näytti keittiö ennen.
Nämä keittiökomerot olisin halunnut säilyttää mutta lopulta se ei ollut mahdollista, sillä tuolle seinälle on tulossa uusi oviaukko ullakolle.
Keittiön lattioita peitti pahvilevy, tai joku semmoinen. Ja pahvilevyn alta paljastui ihana vanha lankkulattia! Vaan lankutpa olikin naulattu semmoisilla nauloilla, ettei lankkuja saanut rikkomatta irti. Hyvä että rikkomallakaan.

Varsinainen ykköshomma meille itsellemme (lue Akelle) on tulevan makuuhuoneemme rakentaminen.
Ovesta pilkottaa ullakon ikkuna. Kun seinän purkaa pois, laajentuu huone peräti reilun 6 neliön verran. Osa siitä on tietysti semmoista matalaa tilaa mutta avaruutta se tuo. Ja hurjasti hommia, se uuden rakentaminen.







sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Olipa kerran...

...haave omakotitalosta omenapuiden keskellä...
Vuosia ehti kulua, ennenkuin haave viimeinen toteutui; ostimme Aken lapsuudenkodin toukokuussa 2012. Talo on 1954 rakennettu kivitalo vajaan tuhannen neliön tontilla. Pihalla on omenaipuiden lisäksi luumupuita, marjapensaita ja erilaisia koristekasveja. Piha ja talo ovat enemmän tai vähemmän kunnostuksen ja remontin tarpeessa. Tästä remppahommasta kertoo tämä blogi. Ja koska remppahommaa teemme itse, se etenee hitaasti, joten minä malttamattomana tuunailen ja askartelen välillä omiani saadakseni edes jotain valmista aikaiseksi.