tiistai 30. heinäkuuta 2013

Pieniä ikkunoita



Pieniä ikkunoita meidän talossa on reilu kymmenen kappaletta jos lasketaan ullakoiden ikkunatkin. Kylppärin ikkuna on röpelölasia mutta muutoin ikkunat ovat olleet verhoilla peitetyt. Pikku hiljaa olen ottanut verhoja pois sillä ainakaan pihan puolella niitä ei tarvita näköesteeksi. Tylsiltä aukoilta nuo ikkunat ovat sitten näyttäneet kunnes argeologissa kaivauksissa ( terassin laajennuksen perustuksia kaivaessaan siis) Ake osui aarrekätköön, josta paljastui kasa pieniä pulloja (ja paljon erilaisia sirpaleita). Pienet kapeat lääkepullot laitoin jo varastossa olleiden isojen pullojen kaveriksi ikkunan väliin.
Nämä aarteet odottelevat vielä sijoituspaikkaa. Keltakorkkisessa purkissa on ollut silliä ja
                       läpinäkyvässä  pullossa on ollut varmaan tärpättiä.

Pullon haurastuneessa korkissa oli logo, joka googlen kuvahaun perusteella on Tikkurilan maalitehtaan edeltäjän tunnus.
Viitisenkymmenta vuotta sitten kun nämä on haudattu pihaan, ei lasinkierrätyksestä ollut vielä tietoa ja siksi nämäkin ovat joutuneet kuopatuiksi. Muut roskat, joita siinä vaiheessa on varmaan ollut paljon nykyistä vähemmän,  poltettiin ja kompostoitiin omakotitaloissa. Tai hyötykäytettiin monin eri tavoin kuten talon ovenkarmeissa tilkkeenä olleet vaatteiden kappaleet todistavat.

                                   Mitähän niiden muiden ikkunoiden piristyksesksi keksisi?


torstai 25. heinäkuuta 2013

Kaivauksia


Naapurissakin 
kaivetaan. Vähän olen ollut kateellinen kun naapurin rouva kehuu, mitä kaikkea heidän kaivauksiltaan on löytynyt. Kuppeja ja kannuja. Astioita. Rikkinäisiä tosin mutta aika mielenkiintoista verrattuna meidän saveen ja kastematoihin.
Paitsi että nyt kolahti lapio Aarteeseen. Kuutonen tai ysi. Millä tuulella nyt sattuu olemaan. Tai sitten kynttilänjalka pimeneviin iltoihin.



                                      Ihan oikeasti se taitaa olla vain vanhan saranan kappale...

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Tervetuloa!

Pääsisäänkäynti on vihdoin valmis!
Näyttää vähän erilaiselta kuin reilu vuosi sitten kun yläkerran remppaa aloitettiin; vanha ovi ja kattokin tummunutta paneelia. Niin ja sitten nuo kaikki romut...
Tai sitten tämä vaihe kun rappuset eivät kestäneet siirtoa salaojituksen tieltä ja etuovesta ei ollut sisäänkäyntiä ollenkaan:
Talo on maalattu, meillä on uusi ulko-ovi, sisääntulo on saanut uuden valkoisen paneelikaton ja rappuset ovat uudet, pesubetonilaatoin päällystetyt. Myös kaiteet on maalattu uudelleen. 
Piha on päällystetty perinnekivellä ja seinän vieressä on pyöreitä kiviä istutettuna kivituhkaan tai ilman kivituhkaa. Paikasta riippuen.
Tämmöisen kukkapylvään löysin kirpparilta ja valkoiseksi maalattuna se sopii hyvin koristamaan portaita.

Taannoin hehkutin kaatislöytöä, rottinkinojatuolia, josta oli tarkoitus tehdä kukkapenkki omenapuun alle. Ei tullut siitä kukkapenkkiä mutta tästä tuolistapa tuli!
Pientä laittoa siinä vielä on; pitäisi sahata vanerista siihen semmoinen "pöntön pienentäjä" tukemaan tuota ruukkua.

Pihakiviä, kaarrepaloja jäi yli puoli lavaa ja niille olen miettinyt käyttöä. Ahkeran kaivamisen (helkutin savimaa) ja sen jälkeen täyttämisen (onneksi on paljon hiekkaa ja styroksin kappaleita!) jälkeen pääsin näpertelemään tämmöisen penkin paikan.
Seurana kivihommissa minulla on ollut remppamiehiä rakentamassa meille autokatosta.
Ja kuten näkyy; siellä rakennuksen takana pilkottaa jo seuraava urakka... Ensimmäinen multakasa...


tiistai 9. heinäkuuta 2013

Mopoja ulkoiluttamassa

Tänä kesänä mopot ovat saaneet levätä autotallin perukoilla kun me ollaan tehty niitä loppumattomia pihahommia. Tänään teimme kuitenkin perinteisen mopokesäreissun Jämsän kautta (aamupäiväkahvit Witikkalan kartanossa ja pikainen piipahdus Maapaikassa joka oli suljettu!) Mänttään.
Mäntän kulttuurikohde oli tänä kesänä Gustaf-museon Paperiperkele -näyttely. Vaan kyllä oli upea museokin. Alunperin tehtaan pääkonttorina toiminut rakennus. Ihan yhtä upea kuin Göstä ja Honkahovikin, muut Serlachiuksen museot Mäntässä.
                   Harvassa paikassa voi ihastella näin upeita vessan ovia. Nuo ovipumputkin!
Jos reissun päätarkoitukseksi sanoisin tuon museovierailun niin taitaisin hieman narrata. Yhtä lailla kun kulttuurielämystä odotin kolmen ruokalajin lounasta pöytiin tarjoiltuna Villeroy&Bochin astioista Mäntän Klubilla upeassa ympäristössä. Ja ajokamppeissa :(
                     Enkä pettynyt. Ruoka oli jälleen kerran erinomaista ja hintakin uskomaton.
Kotimatkalla kierrettiin vielä Keuruun kautta. Päiväkahvit nautittiin vanhan pappilan terassilla. Ja piipahdin minä pihapiirin aittapuodissakin tutustumassa Tiltaltin ihanuuksiin. Olipa ihana päivä!





maanantai 8. heinäkuuta 2013

Miehekästä pitsiä


Kirpparilla oli myynnissä upea kalalangasta virkattu pitsipeitto. Ihan hävetti ostaa se parillakympillä. Siis parilla kympillä jonkun käsin virkkaama peitto! Eikös nuo langatkin maksa enemmän? Hintaa selitti kyllä vähän peiton väri.
 Nimittäin hieman epätasainen räväkkä pinkki.
Aikani peittoa olohuoneen pöydällä tuijoteltuani aloin kyllä oudosti viehättymään väristä, joka ei kuulu lemppareihini. Perhesovun nimissä kuitenkin toteutin alkuperäisen suunnitelmani peiton värikylvystä: Kolme pakettia Dylonin mustaa koneväriä.
                         Peiton olin ostanut  Aken huoneen/telkkarihuoneen verhoksi.
Sinne ei kuulemma mitään pinkkiä kaivata. Ja hieman arveluttaa, saako pitsiverhokaan, edes musta, sinne jäädä. No sitten siitä tulee tyylikäs päiväpeiton puolikas tai huolettomasti sohvalle heitetty päikkäripeitto. Sinne telkkarihuoneeseen...?
Hienosti minusta sopisi tuo pitsiverho ainakin verhotankoon ja nipsuihin. Nekin olen aikaa sitten löytänyt kirpparilta ja säilönyt. Siis selvästikin juuri tätä taloa varten.


lauantai 6. heinäkuuta 2013

Pieni merenneito


-Meidän tuonne kukkapenkkiin kävisi kyllä joku patsas tai joku....
-Siis puutarhatonttu tai joku merenneito. No joo.

Ja nyt sitten meidän pihassa omalla kivellään istuu pieni merenneito. Ei siitä mitään perheriitaa saatu aikaiseksi...
                                  ...ihan pikkuruista matkamuistoneitoa tuskin erottaa lumihiutaleruukun juurelta.

 Hieman suurempaa kaliiperia on tämä ("tansaanialaisen buffalon sarvesta valmistettu" ja kirpparilta myöskin löytynyt) vuohenkelloa vartioiva tipunen. Nyt vielä pitäisi löytää se puutarhatonttu...

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Erä ristinollaa?


Melkein viisi säkillistä asennushiekkaa, kymmenkunta lavallista pihakiviä ja neljä säkillistä kiven murikoita on aseteltu enemmän tai vähemmän taiteellisesti meidän pihaan. Rälläkkä on soinut niin, että epäilen naapureiden kohta (jo nyt?) kutsuvan meitä  enemmän tai vähemmän kauniilla nimillä...
Päävastuu asennushiekan tasoittamisesta ja kivien asettelusta sekä siitä pikkutarkasta reunapalojen leikkelystä on Akella mutta tämä rinkula terassin edessä on minun asettelemani.
             Muutoin olen asetellut noita pallukkakiviä talon ja kulkureitin väliin. Ja kantanut kiviä Akelle.
                                 Tämä takaoven tienoo on kyllä hurjan hieno entiseen verrattuna!
Kuvat on (jälleen) rajattu siten, ettei ympäristön kaaosta näy. Hommaa on vielä vaikka kuinka paljon mutta aina välillä on pakko ihailla niitä valmiita paloja. Tai melkein valmiita.


tiistai 2. heinäkuuta 2013

Kesäpyörä

Taisi olla Pinterest, jossa ensin näin noita polkupyörän virkattuja helmaverkkoja. Ja tekijäkin selvisi.
En sitten tilannut valmista, koska lukkosysteemin reikä on noissa valmiissa niin erilainen. Ja koko homma unohtui. Kunnes kirpparilta löytyi iso pussillinen puuvillalankoja.
Satula sai oman koristeensa mutta kokemuksesta voin nyt varoittaa, ettei tuommoista virkattua päällistä kannata jättää sateeseen ja sitten lähteä ajelemaan...
Verkon virkkasin ja ompelin pyörässä olleen muoviverkon päälle. Noin verkon kiinnittäminen oli kätevämpää.
Ja virkkaaminen tietysti ryöstäytyi käsistä niin, että kukkatelineenä toimiva vanha polkupyöräkin sai omat koristeensa.