lauantai 24. kesäkuuta 2017

Parsinsieni ja sen kaverit

Mulla on tämmöinen hauska kokoelma.


Nämä ovat parsinsieniä. Tuo toinen oikealta on oman mummuni peruja. Vasemmanpuolimmaisin on myyjäisistä ostettu ja loput ovat löytyneet kirppareilta.

Meillä oli koulussa keväällä  lapsen ja hänen aikuisensa yhteinen toiminnallinen ilta. Yksi rasti oli semmoinen johon olimme keränneet kaikenlaisia vanhoja tavaroita. Piti arvata tai tietää mikä esine oli ja mitä sillä tehdään tai miten sitä käytetään. Vanha lankapuhelin oli muuten tosi kiinnostava: Moni aikuinen muisteli omaa kotipuhelinnumeroaan ja opetti lapsensa käyttämään sormella pyöritettävää numerolevyä. Ja että miten sitä luuria piti pitää!! Vein sinne yhden näistä aarteistani ja yllätyksekseni monikaan  vanhempi ei tiennyt mikä vempele oli kyseessä. Saatikka sitten että olisi osannut parsia sukkia...


Parsin kyllä aina välillä sukkia mutta nämä omat lempparisukkani, 9 vuotta vanhat Paraphernaliat, olen parsinut nyt niin monta kertaa että on varmaan pakko seuraavaksi tehdä uudet kun alkaa olla paikka paikan päällä...


torstai 22. kesäkuuta 2017

Taas yksi...

...penkki nimittäin.
Näitä penkkejä on viime vuosien aikana valmistunut reilu puolen kymmentä. Ensin ihan vaan siksi että autotallin kätköistä löytyi tarkoitukseen sopivia lankkuja.
Jokunen tuli tarpeeseen (kylppärin penkiksi ja pihapenkiksi) ja viimeisimmät ovat syntyneet ihan ilman sen kummempaa syytä.
Tämän penkin tarina alkoi jo viime kesänä kun ostin lomalukemiseksi kirpparilta lehtiä. Niiden joukkossa oli Maalla -lehti, jossa oli ohjeet tämmöiseen perinteisen malliseen ulkopenkkiin.


Koska en ollut varma onnistuisiko penkki lehden melko ylimalkaisilla ohjeilla ( alkuopena tarvitsen aina selkeät ja hyvät ohjeet kun teen jotakin aivan uutta) päädyin ostamaan Starkin sekundalavalta osumia saaneita lankkuja. Parin kympin satsaus ei korkealta pudottaisi vaikka lankut lopulta joutuisivat takkapuiksi.

Osat tähän penkkiin tein talvella puutöissä jossa on tähän hommaan sopivat työkalut. Vannesahalla sain näppärästi sahattua rungon osat (joihin olin ensin suurentanut kaavat lehden sivulta). Loveamiseen tein alun sirkkelillä ja varsinaisen työn perinteisesti taltalla.
Rimoja varten höyläsin ja sirkkelöin kasan kakkosnelosia ja lopulta pyöristin istuinreunat jyrsimellä.

Kappaleet odottivat kokoamisinspiraatiota monta kuukautta autotallissa ja viime viikolla kun ulkona saattoi työskennellä ilman toppavaatteita, sain vihdoin koottua palaset penkiksi.
Maalaushomman tein autotallissa suojassa siitepölyltä (ja sateelta ja tuulelta ja kylmältäkin).
Penkki piti maalata sillä halusin kitata ruuvien kannat piiloon ja kitin jälkiä ei puuöljy olisi kauniisti peittänyt. Valkoinen väri olisi ollut perinteisempi ja harkitsin vaalean vihreääkin. Lopulta sitten kuitenkin päädyin tuttuun ja turvalliseen mustaan.


Ei tullut sitten takkapuita näistä lankuista.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Kirjanmerkki

Meillä luetaan paljon ja kaikenlaista.
Mulla saattaa olla muutama kirja kesken yhtä aikaa; joku vakavampi ja sitten hömppää. Ja yleensä aina iltalukemisena sängyn vieressä on myös yksi iltasatukirja. Siis semmoinen hyvänmielen katselukirja.
Kirjanmerkkejä siis tarvitaan ja niitä meiltä myös löytyy kun oikein pengotaan. Yleensä niitä ei sitten tarvittaessa löydy vaan kirjan väliin pujahtaa joku paperilippu tai kuitti. Tylsää.
Netissä (taas!) oli hauska kirjanmerkki (jonka olin jo aiemminkin nähnyt). Siis tämmöinen kirjan väliin litistynyt hiirulainen.
 

Olisi tähän ollut ohjekin mutta tämän ja sen kaverin, joka majailee Aken kirjan välissä, virkkasin  kuvan perusteella vähän sinnepäin.


Kun kehuin että niitä kirjanmerkkejä kyllä löytyy niin oli ihan pakko vähän penkoa ja tämmöinen kasa niitä sitten löytyi:
On omatekemää, saatua ja matkamuistoksi ostettua.


En harrasta matkamuistojen ostelua reissuilta mutta välillä löytyy joku pieni kiva tavara jota ihan oikeasti tulee käytettyä. Kuten nuo kirjanmerkit. Ja Portugalin kukko vessan oveen. Ja saippua-astia Istanbulista. Ja emalinen vesimuki Prahasta tiskipöydälle. Ja...no taitaa niitä sittenkin aika lailla löytyä.