Väitetään, ettei vanha koira opi uusia temppuja.
Tämä vanha koirapa oppi.
Siis tarkoitan itseäni, Otosta en niinkään menisi takuuseen...
Työkaverini on innokas askartelija ja käsityöihminen.
Hänen innoittamanaan (lainasi koukun ja monisti ohjeen, järjesti työnäytöksenkin!) etsin aarrearkusta Määkylän puodin koirankarvalankaa ja jämäkerän villa-alpakkaa.
Uusi tekniikka, koukkuaminen tai turkkilainen virkkaus, kumpaakin nimeä tunnutaan käyttävän, alkaa olla hallussa. Ainakin yksien lapasten verran.
Lapasten pörröisyys tulee koirankarvasta (puolet on kyllä lampaan villaa) ja pehmeys alpakasta. Lämpimyys johtuu sitten tuosta kaksinkertaisesta virkkaustyylistä.
Ihan liian harvoin nykyisin (laiskuutta, myönnän) tulee opeteltua uusia asioita.
Pitäisi kyllä sillä se tunne, kun oppii, on aivan mahtava!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti