Ihastelen muiden kotien valokuvakollaaseja läheisistä mutta itse olen huono sellaisia sommittelemaan.
Ja oma kuva on semmoinen juttu että sitä en ainakaan laita esille...
Tämä kuva Akesta ja minusta hiekkalaatikolla on poikkeus.
Se on upeasti sommiteltu ja kuvaan on vangittu hetken tunnelma ja värit juuri niin kuin ne muistan.
Kiitos Maiju.
Kuva kävi monissa kehyksissä mutta siltikään se ei päässyt esille.
Kunnes näin tämän askarteluidean ja siitä se sitten lähti.
Ohut kerros vesipetsiä puupalan päälle toi esiin puun syyt niin että ne muistuttavat kuvan hiekkadyynin aaltoja. Sitten liimaus ja lakkaa.
Nyt kuva on paraatipaikalla työhuoneen tauluhyllyllä.
Seuraavaksi tartun varmaan niihin muihinkin muistoja herättäviin kuviin.
Suvusta ja läheisistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti