Keittiöstä kammariksi

Yläkerrassa oli siis alunperin keittiö ja kaksi huonetta, eteinen ja pieni vessa. Nyt lähes vuoden tiiviin ja vähemmän tiiviin rempan jälkeen viimeinenkin huone, keittiö, alkaa olla rempattu uuteen uskoon. Keittiön kaapit purettiin, putket tulpattiin ja koko huone sai uudet pinnat; seinät, katon ja lattiat. Sekä listat. Myös sähköt uusittiin kuten muuallakin yläkerrassa.
Nykyisin tässä näyttää tämmöiseltä:

Keittiön toisella seinällä oli vanha komerorivi. Se olisi ollut kiva säilyttää....

...mutta kylppärin putkihommien vuoksi meni tuo oikean puolimmainen komero purkuun ja vintin ovi siirrettiin samaisen kylppäriremontin, laajennuksen, vuoksi eteisestä tuohon vasempaan nurkkaan. Niinpä tässä näyttää nyt tämmöiseltä:

Keittiöstä oli suora käynti eteisen lisäksi olohuoneeseen, nykyiseen työhuoneeseen. Se laitettiin tarpeettomana umpeen. Alakuvassa oleva ovi johtaa toiselle vintille (niitä on kolme, niitä vinttejä).

Oviaukon paikalle ruuvattiin naulakko remppavaatteille.

Toisella puolella, siellä työhuoneessahan, on oviaukossa tämä hylly...

Keittiöstä tuli siis kammari. Telkkarihuone Akelle ja vierashuone yöpyville ystäville. Kunhan sisustaja vielä saisi inspiraation (eikä raapsuttelisi ulkona ja järjestelisi autotallia ja varastoa ja vaatekomeroita...):
Verhokangas odottaa ompelukoneen vieressä, matto on ostettu ja viime kesänä maalaamani jalkalamppu tulee myös tuonne. Mutta sänky odottelee kaupungissa varastossa kuljetusta, tv-taso olikin maalin tarpeessa ja on nyt autotallissa odottamassa muodonmuutosta. Ja se telkkari on vielä kaupassa...

Makuuhuone tänään

                                             Meidän makuuhuoneessa näyttää nyt tämmöiseltä.

Parisängyn viereen on ilmestynyt puolikas lasten sänkyä. Koiralle. En tiedä johtuuko se vanhuudesta (koiran tai minun) mutta yöt ovat alkaneet olla meillä turhan levottomia kun minä kääntyilen niin koirakin alkaa levollisemman paikan etsinnän pomppien meidän päällä. Kainalokoiraa en raaskinut tyystin häätää sängystä vaan ostin kirpparilta lasten sängyn, jonka sirkkelöin sopivan minikokoiseksi ja nyt Otto nukkuu siinä.

Siinäpä meni sitten yöpöydän paikka. Onneksi olin innostunut tekemään talvella puutöissä tuommoisen yöpöytähyllykokeilun, joka ei silloin paikkaansa löytänyt. Nytpä löysi.

Olen jäänyt koukkuun Läckbergeihin. Kolmas menossa. Pakko oli ostaa pokkari, koska kirjaston jonot näihin on niin pitkät...

Molemminpuolista hyvää

Vuosia sitten innostuin ompelemaan parisängyn päiväpeiton tilkuista. Tilkut leikkelin (miesten) sini-valko-raidallisista ja -ruudullisista paidoista. Siinä huumassa tilkkuja tuli hamsteroitua enemmänkin ja niistä tein lopulta kaksi peittoa. Ja tilkkuja jäi. Askarteluhuoneen kaappeja järjestellessä löysin  pinon valmiiksi ommeltuja tilkkurimpsuja. Pois en niitä raatsinut heittää ja sopivaa käyttöä keksin niille kun Facebookissa törmäsin Nuppupeittohaasteeseen. Keskosvauvoille lahjoitetaan pieni peitto pitämään vauva lämpimänä. Melkein 22 vuotta sitten meillekin syntyi pieni keskosvauva, joten tämä haaste osui ja upposi.

Kuusi pientä peittoa sain tehtyä noista tilkuista lämmittämään pikkuisia. Toivottavasti niistä pienistä kasvaa yhtä ihania isoja poikia (tai tyttöjä) kuin meidän Jussista.

Omilla aivoilla

Pitäisi kai jo oppia ajattelemaan omilla aivoilla. Kun ohjeessa jotakin on tehty pinkillä ja lilalla, niillä ei-niin-omilla-väreillä, niin se ei tarkoita sitä etteikö niitä voisi vaihtaa itselle paremmin sopiviksi väreiksi. Tämän oivalluksen tehtyäni kotoa ei löytynyt niitä omimpia värejäni puuvillaisina mutta mustaa oli ja siitä sitten virkkasin vielä yhden henkarin päällysen. Hmmm... Enpä sano mitään näistä väreistä mutta toimivia noista henkareista tuli. Ei tipu tunikat enää vaatekomeron lattialle. Ja "saahan ne henkarit komeroon piiloon", kuten Ake sanoi kun näki nämä maalauskokeiluni.

Uusi elämä

  Uudessa Talo&Koti -lehdessä oli ohje käsityöblogeista tuttuun virkattuuna (puu)henkarin päällykseen. Ihan söpö mutta ei minun juttu, olin aiemmin ajatellut. Paitsi että ideahan on juuri passeli käyttämilleni tunikoille, jotka tuppaavat putoamaan muovihenkareista vaatekomeron lattialle!
Varastoista löytyi vain sinisiä ja valkoista lankaa, joiden rinnalle nappasin maitokauppamatkalla pinkkiä, vihreää ja lilaa. Siis pinkkiä ja lilaakin!!

Neljä näitä nyt on ja lankaa on vielä jäljellä ja vintiltä löytyneitä henkareitakin.

Tykkään kovasti kaikenlaisista kierrätysjutuista. Kirpparilöydöistä materiaalin uudelleen käyttöön. Ja ainahan koulussa on jätemateriaaleista askarreltu. Toissa viikonloppuna olimme Barcelonassa ja vanhassa kaupungissa osuimme kauppaan, joka möi muovisista katumainoksista ommeltuja kasseja, reppuja ja pussukoita.

Tämmöinen kassi lähti vaikean valinnan jälkeen kotiin mukaan. Kassin saa "kiinni" tarranauhoilla ja sisäsivussa on lenksullinen nauha, johon avaimet voi kiinnittää.

Tämäkin on paikallista kierrätystä; tölkistä taiteltu (tuhka)kuppi eurolla katukauppiaalta. Luxus-versiossa tuohon päälle oli laitettu tölkin aukollinen yläreuna jotta tuhkat eivät pääse lentämään pois.

Uusi vai vanha?

Uusi tämä on. Vanhaa on vain malli jota matkin.
Tilasin  netistä mittojen mukaan uusvanhan penkin eteiseen. Sen paikka on tuossa pakollisen rumiluksen, sähkökaapin, alla. Kaapin ja penkin väliin tekaisin naulakon tarpeeseen; koiran fleksiä ja kenkälusikkaa varten. Vähän tylsän.

Viimeisellä puutyökerralla tein vannesahalla vanhan mallisen naulakon koukkujen aihioita. Puukolla vuolemista ja puuviilalla viilaamista niin koukut alkoivat näyttää semmoiselta kuin muistin mökin naulakon koukkujen olleen. Laudan "entistin" puukon, viilan, vasaran ja ties minkä työkalun kanssa  (mukava työvaihe) ja lopuksi  vahasin kaikki palaset antiikkivahalla. Vanhanmallisia tappiliitoksia en jaksanut nyperrellä, koukut kiinnitin ruuveilla.

Ylpein olen tuosta taustakappaleesta. Ei se enää näytä liimalevyn palaselta...

Pikkujuttu

Silityslauta seisoo työhuoneen nurkassa hienossa mekossaan ja silitysrautakin on siinä käden ulottuvilla, hyllyllä. Ei niin kauniina.
Kunnes muistin jämälangoista neulotun pipon, pitämättömäksi jääneen. Sille vaan vähän pitsistä helmaa lisää ja lenkki päähän niin tämmöinen siitä sitten tuli:

Pannumyssy silitysraudalle! No,...paremmin silitysrauta nyt maastoutuu työhuoneen hyllykköön kuin aiemmin.

Mutta pipona en tätä tekelettä enää käytä...