lauantai 25. toukokuuta 2013

Suuria suunnitelmia

Meidän talossa on...oli...on ihana piha.
Omenapuita, marjapuskia ja pensaita ja kukkasia. Runsain mitoin.
Tarkoitus oli, sitten joskus, raivata vähän pihaa. Harventaa marjapuskia ja ehkä vähän selkiyttää kulkuväyliä kunnon käytävillä. Rakentaa terassi ja autokatoskin. Ja nuo kuivaustelineetkin joutaisivat pois, koska omenapuiden vuoksi niiden kuivauskapasiteetti oli niukanlainen.



Mutta sittenpä huolimaton kysymys johti tekoihin ja pihalle rymisteli kaivinkone ja vieraita miehiä.
Salaojien kaivaminen talon ympärille oli myös tehtävälistalla mutta ei ehkä ihan vielä...?



Siinä meni sitten vuorenkilvet ja rappusetkin.

Ja kun hommiin oli ryhdytty niin samalla vaivalla kaivinkone kuopaisi pohjat niin sille terassille, autokatokselle kuin kulkuväylillekin. Kuivaustelineet saivat kyytiä ja jokunen ylisuureksi päässyt puskakin. Aika ankealta näytti piha ennen lumien tuloa.
Ja jokailtaisesta puuhastelusta huolimatta taitaa näyttää vielä pitkään.





Uusi terassi on päästy jo korkkaamaan. Mutta kuka käsittelisi vanhat kalusteet??
Vallikivireunuksia valmistuu ja istuttelen saatuja ja omakasvattamia taimia. 
Puutarhamyymälätkin ovat tulleet tutuiksi.

Pihalta putkahtelee kaikesta myllerryksestä huolimatta  välillä kukkayllätyksiä; akilleijoja, päivänliljaa, särkyneitä sydämiä ja muuta. Niitä istuttelen uuteen suureen kukkapenkkiin. Joka ehkä hieman ylimitoitettiin...

Pihassa ei vielä aikoihin  rehoita nurmikko. Mutta ihastelemme sinisinä mättäinä kasvavia lemmikkejä. Osa niistä on pakko siirtää turvaan jyrsimeltä kun nurmikon perustamisen aika koittaa!
Otto vahtii meidän puuhastelua loikoilemalla välillä varjossa ja välillä auringossa.
Meillä ei loikoiluun nyt ole aikaa sillä talon reunukset on saatava tyhjiksi maanantaiaamuun mennessä. Silloin aloittavat maalarimiehet telineiden kokoamisen. Samalla nyt sitten päätettiin maalaushommatkin hoitaa kun piha on vielä rempallaan eikä istutuksia tarvitse varoa.
Ja riittää niitä maalaushommia minullekin. Kun loma viikon kuluttua alkaa, saan aloittaa sokkeleiden raapsuttelusta.



3 kommenttia:

  1. Sinulla on aivan mahtava blogi, jonka vasta hiljattain löysin. Kiitos, että jaksat kirjoittaa! Tiedän täysin, miltä tuntuu myllätty piha, sillä ilmeisesti meillä mylläsi ensin sama kaivinkone ja sen jälkeen se siirtyi teidän pihaanne. Mekin vasta hiljattain muutimme tänne samaan kaupunginosaan ja asumme tässä teidän talon lähellä (eri tiellä, päiväkodista hieman alaspäin, keltainen talo ja kattoremppa ollut hiljattain, nyt katto mustanruskea).

    VastaaPoista
  2. Voi että!
    Teidän remppaa juuri viime syksynä katselin ja TIESIN samaisen kaivurin tulevan meille...
    Mitenkäs se kiinalainen viisaus (tai joku) meni, että mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito eikä sekään niin tärkeää. Mutta raskasta ja ihanaa. Maltan tuskin odottaa että lopputulosta alkaa näkyä.

    VastaaPoista
  3. Tuohan oli hieno viisaus. Kyllä se Liebherr-kaivuri melko uhkaavalta näytti katulamppujen valossa illalla, kun se tuotiin paikan päälle edellisenä iltana ennen operaation alkua. Melkoinen sotatanner siitä sitten tulikin, kun ikkunat tärisi ja pihalta kuului hirveä pauke kaivuutöiden aikana. Make oli kyllä luottomies kaivurin ohjaimissa. Yllätyksenä kaivuutöistä löytyi mm. autotallin edestä ison arkkupakastimen kokoinen kivi ja muita pienempiä kiviä, joita sitten aseteltiin "kivi-installaatioksi" pihamaalle.

    VastaaPoista