torstai 26. syyskuuta 2013

Laiska töitään luettelee...


Kaikki alkoi jo viime syksynä tästä. Pihalle tilattiin kaivinkone myllertämään, siis uusimaan salaojat ja siinä samalla eristettiin pohjakerros ulkoapäin. Ja kun kone nyt oli pihalla niin eikö olekin viisasta samalla kertaa tehdä pohjat eli eristää tulevat kulkuväylät ja piha, jonne suunniteltiin laitettavaksi kiveys. Sitten joskus.
Ja kun pihalla nyt tosiaankin oli se kaivinkone niin tuskin se enää budjettia kaataisi jos samalla pyydettäisi miehiä tekemään pohja autopaikalle. Sille, johon sitten myöhemmin rakennettaisi autokatos. Ja olihan samalla ajateltava pihavalaistusta.
Homma karkasi siis jossain määrin käsistä jo tuolloin...
Talven aikana ympäripuhuin Aken innostumaan talon julkisivun maalaamisesta. Se kun oli vielä alkuperäinen se maali. Kun kerran ei telineiden ja roiskeiden kanssa tarvitsisi varoa vielä olematonta pihaa.
Talon maalauksen hoiti ammattiporukka, jotka samalla uusivat räystäidenaluslaudoituksen ja parvekkeen ja etuterassin katotkin. Omaksi hommaksi jäi kivijalan maalaus.
                                                 ...ja parvekkeen lattian maalaaminen.

Seuraava urakka oli terassin tekeminen. Pohjan sille oli kaivinkone kaivanut jo silloin syksyllä. Onneksi terassi tehtiin jo alkukesästä sillä loppukesästä sitä jo laajennettiin kun se käytössä havaittiin liian pieneksi...

Olin ylipuhunut Aken autokatosurakkaankin jo talvella. mutta sepäs homma olikin sitten helpommin suunniteltu kuin tehty. Syksyllä pohjustettu ja salaojitettu autopaikka (jonka sopivuudesta autoKATOSpaikaksi oli jo syksyllä kysytty rakennusvalvonnasta) ei ollutkaan lopulta sopiva. Me kun asumme säilykealueella! Kaupunki on päättänyt pyrkiä säilyttämään tämän meidän asuinalueemme mahdollisimman alkuperäisen oloisena. Eikä 50-luvun talon pihoilla ollut autokatoksia ja talousrakennuksetkin sijoittuivat pihan perille. Lopulta löytyi kompromissi ja saimme luvan rakentaa katoksen mutta kolme sijaintikatselemusta piti tehdä rakentamisen aikan, jotta paikka VARMASTI oli oikea...
...muutama metri valmiista pohjasta taaksepäin ja hieman kulmittain. Kaivinkone takaisin pihalle ja piha auki. Enkä kyllä enää sano ääneen, paljonko se homma tuli maksamaan!
Jo maalausurakan aikaan pihaan ilmestyi kymmenkunta lavallista pihakiviä ja muurikiviä. Jokunen pussillinen hiekkaa, mollukkakiviä ja kuorikatetta. Alkoi koko kesän kestänyt kiviurakka (joka laajeni joka kerta kun kävimme HB:n pihamyymälässä ja näimme jotakin uutta ja kiinnostavaa kun tarkoitus oli ostaa vain ne muutama puuttuva juttu!) 80m2 pihakiveystä ja kolme rajattua istutusaluetta. Ja sitten ne "näistä tulisi vielä...ja oho, nyt tarvitaan vielä muutama tämmöinen...Muutama kymmenen metriä reunakiviä ja parit rappuset; pääovelle ja terassilta nurmikolle.



Mollukkakiviäkin meille tuli monta kuormaa. Talon vierelle ja terassin ympärille. Istutettuna kivituhkaan ja ilman kivituhkaa.
Jätelaudoista (melkein) valmistui vielä jätekatoskin. Sen pohjakiveys on tehty myös jämistä, jotka jäivät rappusista.

Kun tyhjät lavat oli saatu kuljetettua kaatikselle (ja siinä samalla jokunen muukin jätekuorma) oli aika tilata multaa. Ja levittää se sekä nurmikon siemenet.
Koko kesä tässä hommassa meni. Tänään oli autokatoksen loppukatselemus ja aika loppu on näiden pihantekijöiden paukutkin.

     




maanantai 9. syyskuuta 2013

Terveisiä kaatopaikalta




Meidän perheen kesäretket ovat suuntautuneet lähes viikottain kaatopaikalle. Sattuneesta syystä.
Viime reissulla huomasin metallilavalla kasan kivannäköisiä mitälie rattaita ja muita moottorin osia. Ennekuin Ake huomasi, keräsin niitä niin monta kuin käsiin mahtui...

Kynttilänjaloiksi tietenkin!






sunnuntai 8. syyskuuta 2013

DIY


Nostin polkupyörän pois nurmikkohommien alta rappusten viereen ja riisuin siltä kesäkoristeet.
Tarakalla ollut laatikko, entinen hylly oli tullut tiensä päähän...paitsi että muutamalla ruuvilla sain sen kasaan ja kestämään vielä ensi talven.
Laatikko oli kyllä aika huonossa kunnossa. Niin huonossa, että pieni kokeilu tämä esikuvana ei sitä voisi ainakaan pilata. Vaikka olisi ehkä kannattanut laittaa apuviivat viivottimella eikä luottaa käsivaraan.
Pihahommissa ollaan jo loppusuoralla. Sitä ja tätä pientä puuttuu. Semmoista, jonka tekeminen vie aikaa mutta joka ei oikeastaan näy ellei se ole tekemättä. Kuten juoksutorvien alle laitetut tötteröt.  Luulisi pikkuhommaksi mutta ensin piti kaivaa kertaalleen asennetut salaojaputket oikeille paikoilleen...
Ja tuommoisia tolpan paalutolpan peittäviä valuja varten askartelin ensin sopivat muotit ennekuin pääsin betonihommiin. Ja jokainen betonihommia tehnyt tietää, että kuivumista on vaan maltettava odottaa.


Sain viime keväänä kevätlahjaksi sinipunavaulan. Minulle ihan uusi tuttavuus. Googletin hoito-ohjeita ja laitoin kasvin villiviinin viereen terassin nurkalle vähän epäillen. Mutta enpä epäile enää yhtään. Ensi kesäksi on hankittava samanlainen upeus!





torstai 22. elokuuta 2013

Iloista kaurapuuroa

Tämä on ihana!
Puroja ei kotoa löytynyt ja harkitsin jo muiden kirjavien jämälankojen yhdistämistä yllätyskeräksi mutta ajatuskin lankojen  päättelemisestä sai minut unohtamaan sen idean.
Mutta kun Ilo-takkeja alkoi vilahdella blogeissa, piti minunkin kaivella lankakätköjä uudelleen. Pirtin Kehräämön kaurapuuron väristä lankaa löytyi melkein tarvittava määrä (saahan sen sitten värjätä, jos siltä tuntuu...)niin että tartuin koukkuun ja nyt minullakin on Ilo. Kaurapuuron värisenä.

Ake kuvasi ja minä pyörähtelin...


keskiviikko 7. elokuuta 2013

Kiva idea



Täällä oli maalattu ikkunoita viilillä. Meillä oli jogurttia ja sillä koristelin yhden kellarin pikkuikkunoista.
Tänään on viimeinen lomapäivä ja sen kunniaksi olen loppurutistellut meidän piharemppaa rakentelun osalta. Sain ammattiapua roskakatoksen kokoamiseen ja nyt katoksesta puuttuu enää peltikatto. Vaikka mulla oli selvät sävelet siitä, millainen katoksesta tulee, en ikinä olisi osannut ja jaksanutkaan koota sitä itse. Sen verran järeää tavaraa nuo meidän jämälaudat ovat. Lopputulokseen olen kyllä tosi tyytyväinen.
Mitähän niistä lopuista jämälaudoista keksisi...?

tiistai 6. elokuuta 2013

Minä myös...





 Ensin ihastuinVirpin sateenvarjoihin. Koekappaleiksi sopivia olisi löytynyt kyllä kotoa mutta en sitten tyytynyt mihinkään niin pieneen. Pitsiliina-spreijauksen uhriksi joutui tämä kulahtanut  aurinkovarjo. Haalistuneen vihreä ulkopuolelta ja tummanvihreä sisältä.


                                                       Uusi terassin jatke komistui hetkessä.

          Mutta sateenvarjoihin tuleva sisäpuolen pitsiefekti jää kyllä näin tuhdin kankaan kanssa kokematta!

                     ...paitsi jos hakisi toisen pullon maalia ja suihkuttelisi kuvioita sisäpuolellekin....

perjantai 2. elokuuta 2013

Aito matto


Olen aina halunnut aidon itämaisen villa- tai silkkimaton. Semmoisen laadukkaan, äidiltä pojalle ja siitä eteenpäin -maton. Sitä oikeaa odotellessa olen tyytynyt mm. tämmöiseen Citymarketin viitosen villamattoon joka muuten on oikein hyvä eteismattona.

Ja tämä Kodinykkösen alekorista löytynyt villamatto on myös ihan mieleinen.




Työhuoneessa on kirpparilta mukaan lähtenyt viskoosimatto. Kivan näköinen mutta semmoinen pluiru, joka on aina kurtussa. Paitsi näin valokuvassa.


Entisen kodin olohuoneessa oli kierrätyskeskuksesta muutamalla eurolla löytynyt villamatto, joka ajan saatossa rispaantui reunoista niin, etten sitä enää uuteen kotiin kelpuuttanut. Muualle kuin autotalliin, jossa se tämän talon vintiltä löytyneen kaverinsa kanssa oli juhlistamassa viimekesäisiä tallibileitä ja jäi sitten mopojen (ja kaikenlaisten työkalujen) alustaksi.
Ja sitten...


tämä Aito Silkki Matto
kulkeutui meille, koska se ei enää miellyttänyt alkuperäistä omistajaa.
Mikä ihanuus!