Myötätuulessa eli 3 X Tailwind

Pussissa oli kolme jämäkerää Tukuwoolia, yhteensä reilu 100 grammaa.

Siis huivillinen luonnonvärisistä ihanuutta.

Tailwind taas valikoitui huivikokeiluun hauskan muotonsa vuoksi ja siksi että värikerrosten vaihto jää i-cord -reunuksen sisään. Huivi myös päätellään i-cord -menetelmällä. Nuo i-cordit hieman arveluttivat kun en ikinä ennen ollut niitä tehnyt mutta ne olivatkin ihan helppoja. Niin helppoja että sadepäivien iloksi neuloskelin Tailwindejä enemmänkin kotoa löytyneistä langoista.

 

Seuraavassa huivissa käytin loppuun Isagerin harmaan huivilangan, keltaisen Isagerin Alpaca ykköskerän kaksinkertaisena ja vielä sinisen Holstin lopun.

Pienempi huivi tuli kaksinkertaisista Alpaca ykkösistä jotka jäivät Kaipuu -huivista. Lisäksi laitoin vielä harmaata Dropsin alpacaa.

 

Nyt saisivat sadepäivät jo loppua sillä kukapa näitä kaikkia huiveja ehtisi käyttää. 

Tai niitä, jotka neulon niistä tilaamistani langoista jos sateet jatkuvat...

Pimp my Ikea

Koska selkä ei anna periksi suuremmille puuhommille, on tyydyttävä tuunaamaan jo olemassa olevia kalusteita.

Minikokoisessa terassin keittiönurkkauksessa  ei ollut tarpeeksi laskutasoa. 

Alkuperäinen suunnitelmahan oli rakentaa katos entisen jatkoksi siten että sitä laskutasoa olisi ollut.

Varastossa oli tällä hetkellä tarpeeton Ikean hyllykkö.

Sahasin sen hieman matalammaksi (olisi ehkä voinut sahata vielä yhden hyllyn mitan matalammaksi), ruuvasin pohjaan pari laudan kappaletta ja niihin käyttämättömästä puulaatikosta pyörät.

Pyörien ansiosta laskutila siirtyy tarpeen mukaan.

Ja voisihan tuohon kiinnittää vähän suuremman kannen. Myös naulakko  hyllykön reunaan on vielä suunnitteluasteella.

 Kun letut on paistettu, siirtyy laskutaso katoksen alle odottamaan seuraavaa työvuoroa.

Keittiöpyyhkeistä ja keittiöstä

Sisustusliikkeissä ihastun usein  (muiden ihanuuksien lisäksi) keittiöpyyhkeisiin.

Niitä(kin) on kohtuullinen pino liinavaatekaapissa.

Kuitenkin tänään pyyhettä vaihtaessani huomasin ripustavani paikoilleen taas kerran  vanhaa pellavaista perintöpyyhettä. Tai onhan niitä samanlaisia perintöpyyhkeitä kaapissa puoli tusinaa.

Näillä pyyhkeillä on tarina:

Äitini ja hänen siskonsa olivat sotalapsina Ruotsissa. Olen siis niitä onnellisia, joilla on ollut kolmas mummola Ruotsissa. Äidin siskon, tätini, mamma oli tosi innokas käsityöihminen. Tyra-mamman kuoltua tätini peri osansa mamman käyttämättömiksikin jääneistä käsitöistä. Muun muassa näitä mamman itsensä kutomia ja nimikoimia keittiöpyyhkeitä. Koska mamman nimikirjaimet olivat samat kuin minulla tyttöaikanani, säilytti tätini nämä pyyhkeet minulle kapioiksi.

Olen käyttänyt pyyhkeitä jo kymmeniä vuosia ja niin kuin pellavalla on tapana, pyyhkeet vain paranevat vanhetessaan ja pehmentyessään.

 

Kuukausi sitten esittelin uusia sinisiä kesäisiä keittiötekstiilejä. Matto tuntui kuitenkin liian...kirjavalta, joten se vaihtui tämmöiseen ihanaan kirpparilöytöön. Kyllä jotkut sitten osaavat kutoa kauniita räsymattoja! 

Sitten piti vaihtaa verhotkin...

 

Ennen keittiöremppaa me syötiin ja kahviteltiin aina keittiön pöydän ääressä vaikka meillä silloinkin oli taso ikkunan ääressä. Rempan jälkeen ollaan harvemmin edes ruokailtu pöydän ääressä sillä meidän lempparipaikka keittiössä on tason ääressä... näkeehän siitä samalla mitä meidän kujalla tapahtuu...

 

Tämmöinen ohutpohjainen mansikkakakku joka on kostutettu maidolla, voideltu paksulti Lemon Curdilla ja päällystetty kermavaahdolla ja mansikoilla, on meidän tämän kesän suosikkikakku. Kannattaa kokeilla!

Ideoita pihahommiin

Meidän talon piha on kuin morsian; on uutta ja vanhaa, lainattua ja sitä sinistäkin.

Salaojarempan myötä koko piha myllerrettiin sillä kun kaivinkone oli pihassa oli samalla fiksua teettää pohjatyöt terassille, autokatokselle ja kulkuväylille sekä nostattaa ylös ylimääräiset hurjiin mittoihin kasvaneet pensaat.

Ennen myllerrystä meillä kävi viherneuvoja, joka kertoi mitä kasveja kannattaa säilyttää, minne ne kannattaa mahdollisesti siirtää, mitä kannattaa hankkia lisää ja mitä pitää jakaa.

Sen jälkeen olemme olleet omillamme. Laittaneet pihaa vähän mutu-tuntumalla. On tullut onnistumisen elämyksiä mutta myös huteja: mm. pyykkitelineen jalka tuli valettua paikkaan, jossa telineeseen törmää ihan varmasti jos  liikkuu sillä suunnalla. Onneksi Ake suostui tekemään homman uusiksi.

Pihaa laittaessamme olen tutkinut ahkerasti nettiä neuvoja ja ideoita saadakseni. Viime talvena kun ostimme uuden sängyn, hajoitin vanhat patjat ja säästin (ja Aken kummastukseksi jätin ulos ruostumaan) patjan metallikehikon tehdäkseni siitä kasvituen. Idean näin monena eri versiona netissä.

Sattuneesta syystä tukeen ei tullutkaan vielä suunnittelemaani puukehikkoa mutta se pysyy pystyssä metallikeppien avulla ja tukee kasvimaalla kasvavia herneitä. Puutuet ovat tuossa varmuuden vuoksi...

Pihalla terassin edessä on kukkapenkki jossa kasvaa ihania vaaleanpunaisia pioneja. Viime kesänä harmitti kun kukat painuivat maahan sateessa. Mietin sopivaa tukevaa mutta vähemmän näkyvää tukea kukille. Jossakin näin vihreästä aitaverkosta pyöräytetyt tuet ja semmoiset laitoimme Aken kanssa meidänkin pioneille jo aikaisin keväällä, joten kukkien kasvaessa ne jäivät hyvin peittoon.

Pihassa kasvaa siellä täällä ihan villinä maanpeitekasvia, suikeroalpia.

Laitoin sitä kasvamaan ruukkuihin ja sain upeita amppeleita.

 

Sain ystävältä omatekemiä keramiikkakasseja ja niissä suikeroalpi ihan villiintyi kasvamaan.

 

Tämän vanhan talon vintiltä,  kellarista, autotallista ja pihaltakin on löytynyt kaikenlaisia aarteita.

Pihan perällä oli pohjasta puhkiruostuneet kömpelöt kottikärryt.

Niihin olen kylvänyt parina kesänä krassia mutta tänä vuonna (kiitos Pinterestin ja Et-lehden vinkin maalatuista kivitaloista) tein kärryyn pienen kylän maalaamistani taloista, kivistä, talven kestäneestä sypressistä ja parista summassa ostetusta kivikkokasvista.

Uskollisena kaverina pihahommissa mulla on meidän Otto. Se rakastaa vanhaa puhjennutta palloa, luttupalloa. Siitä saa hyvin otteen vaikka hampaita vähän puuttuukin vanhan herran suusta.

 

Kesäkeittiö terassilla

Koko talven unelmoin kesästä ja niistä hommista, joita tehtäisi sitten kesällä: Terassin  katoksen jatkeesta ja autokatoksen romut peittävästä seinäkkeestä. Betoniaskelmista ja alapihan kivituhkasta. Puhumattakaan noista perusjutuista kuten pensasaidan leikkaamisesta ja kitkemisestä ja kukkapenkkien perkaamisesta... Niin, hyvä sanoa nyt kun en niitä ihan oikeasti voi ja saa tehdä.

Varsinkin se terassin katoksen jatke harmitti.

Kunnes näin K-raudassa sellaisen mutta koottavana versiona. Sattui vielä olemaan juuri passelin kokoinen. (Se omatekemä olisi tietysti ollut puinen ja katososa olisi ylettynyt terassin kattoon saakka)  Pari tuntia meni katoksen kokoamiseen (Akelta). Se kiinnitettiin vielä terassiin ja sitten haettiin grilli paikoilleen. Koska tässä versiossa (toisin kuin siinä jonka olisin tehnyt) ei ollut pöytälevyä kaasupoltinta varten, piti sellainen tehdä.

 

Jaloiksi laitettiin Singerin alaosa ja pöytälevy tuli paneelin pätkistä.

Meillä on tuollainen ruma kaasupullo, joten puin sille farkkuhameen, jonka kiristin vyöllä sopivammaksi.

 

Tuossa polttimen päällä on varmaan liki 30 vuotta vanha Muurikka. Sitä ei oltu vuosiin käytetty ja se oli saanut rauhassa ruostua ulkovarastossa ja ihan ulkonakin. Olin varma, ettei sillä enää mitään paistettaisi. Googletin kuitenkin valuraudan puhdistamisen ja lopulta päädyin hankaamaan pannun teräsvillalla, pesemään sen vedellä ja lopulta (kun semmoinen rasvainen tahma ei muuten irronnut) polttamalla pannun avotulella (Tein nuotion meidän vanhaan grilliin). Sittenpä loput karstat ja ruosteet lähtivätkin helposti grilliharjalla. Lopuksi rasvapoltin Muurikan ja koepaistoin pienen taikinallisen lettuja. Hyvin onnistuivat.

 

Aika tuppaa käymään välillä pitkäksi kun "mitään ei saa tehdä". Pidemmän päälle lukeminen ja sukkien (tai huivien) neulominen alkaa olla tylsää joten olen kokeillut jos jonkinlaisia puuhauksia. Äidille virkkasin keittiöön ontelokuteesta maton äitienpäiväksi. Se oli kiva homma joten kun varastosta löytyi iso kerä trikookudetta, tein siitäkin maton. Tämän maton laitoin terassille hetekan eteen. Jotain romanttista kun ehdotus prinsessakatoksesta teilattiin...

Liina pysyy paikoillaan tuulessakin kun virkkasin kivien ympärille verkkoa ja kiinnitin painon liinaan verhonipsulla. 

Ihan yllättävän hyvin tuo katos sopii meidän terassille. Niin hyvin että saapas nähdä kuinka monta vuotta tämä väliaikainen ratkaisu tuossa on. 

Pengoin äsken vinttiä ja löysin kukalliset täkit, muisto meidän mökiltä. Sopivat niin hyvin tuohon hetekan päälle.

Oikeastaan etsin vintiltä tätä vanhaa pärekoria polttimen suojaksi.

Valoa pimeyteen

Vaikka päivät ovat vielä pitenemässä, voi ihan hyvin varustautua vääjäämättä koittavaan pimeään aikaan. Varsinkin, jos tekemiset ovat kovin vähissä ja sattuu löytämään vintistä kullan kukertavan keittiölampun ja muistaa että autotallissa on vielä mustaa spray-maalia...

 

Kun lampusta riisuu turhat sähköt ja irrottaa lasikuupan, voi selkävaivainenkin ihan helposti tuunata kultauksen piiloon mustan maalin alle.

Tätä lamppua ei ole enää tarkoitus laittaa keittiöön, sisälle ollenkaan, vaan ulos oven pieleen.

 

Ihan pimeäksi ei tämä lamppu jää vaikka sähköt otettiinkin pois sillä minulla on kasapäin "jouluvaloja" joista yhden rimpsun aion tunkea tuon kuupan sisään. Kunhan yöt alkavat taas pimentyä.

 

 Ihan mukavalta lisältä tämä mustaksi spreijattu vempele näyttää noiden muiden mustien juttujen seassa tuossa oven pielessä.

Sininen on kesäväri

 Elämä on edelleenkin kovin verkkaista, jopa niin että kauppareissut jonne Ake on minut viime aikoina ottanut mukaan, tuntuvat suurelta seikkailulta. Ja valitettavasti väsyttävät yhtä lailla kun olisi suuremmankin seikkailun kokenut.

Kotona on aikaa katsella nurkkia sisällä ja ulkona ja keksiä tekemistä jota ei kuitenkaan voi tehdä.

Onneksi Ake on kiltisti kantanut multapusseja ja ruukkuja jotta olen saanut suurimman osan kesäkukista laitettua, puhumattakaan äidistäni joka on kitkenyt ja auttanut monin eri tavoin noissa ulkohommissa.

Sisällä olen  kaivanut esille sinivalkoiset astiat kaapista.

Taitaa olla niin että sininen väri on minun kesävärini.

Tänä kesänä sitä sinistä väriä on meille tullut enemmänkin. Lääkärireissulla karkasin kangaskauppaan ja ostin sinivalkoista kangasta keittiön kapaksi.

Sitten alkoi keittiön matto tuntua liian tummalta.

Vintiltä löytyi valkoinen matto ja tällä kertaa kauppareissulla livahdin Sinelliin ostamaan kangasväriä.

Sitten piti miettiä miten maton kuvioisin.

Lopulta päädyin leimailemaan koko maton perunan puolikkaan muotoisella leimalla. Lisäsin siniseen väriin hieman vettä jotta kuviot olisivat vähän eri värisiä. Kirjavassa kun lika ei niin helposti näy. Ehkä.

 

Ainakin yhden koiranpojan mielestä matto sopii erittäin hyvin päikkäripaikaksi.