torstai 30. elokuuta 2012

Pikku hiljaa ja sitten rytinällä

Aluksi tuntui, ettei homma etene ollenkaan. Kaikenmaailman koolauksista vaan puhuttiin ja katto oli täynnä lautoja ja epämääräistä sähköjohtohässäkkää ja seiniin soviteltiin jotain äspeeuuta.
Sitten hommattiin kipsilevyjä. Niitä kevyennäköisiä ohuita ja muutama hieman paksumpikin, 13 millinen. Niiden kantaminen yläkertaan kävi ihan punttijumpasta. Paksumpi levy painaa 37 kg. Mutta kipsilevyjen ansiosta huoneet alkoivat pian näyttää oikeilta huoneilta. Ja Ake pääsi aloittamaan paklaus- ja hiontaurakkansa. Hän kun on meistä se huolellisempi.
 Sitten tulikin kiire tilata lattialankut entiseen keittiöön ja makuuhuoneen ullakko-osaan.

Tämmöistä ihanaa tuoksuvaa tuoretta lankkulattiaa meillä on nyt piilossa aaltopahvin alla! Suurin osa yläkerran lattioista on kuitenkin vanhaa lankkua, joka pitää vielä hioa.
Lankkukuorma tuotiin pihaan saakka mutta 50m2 valkoiseksi maalattua kattopaneelia kävimme itse hakemassa peräkärryn reppanallamme. Juuri ja juuri vähimmäisvaatimuksen "muutaman päivän" se sai tasaantua täällä sisällä kun jo alkoi paneelien naulaaminen kattoon. Ihan kiva, sillä puolet lastista on varastoituna olohuoneen lattialle.
Eikä tässä vielä kaikki; yläkerta on saanut uudet pikkuikkunat. Tämä makuuhuoneen ikkuna olikin pakko vaihtaa, sillä entinen ikkuna oli ullakkotiloihin tarkoitettu, yksinkertainen. Samalla uusimme kaksi muuta ullakkoikkunaa ihan ulkonäkösyistä.
Jonkin verran :)  paklaamisista, hiomista ja hienosäätöä tässä vielä on mutta tuntuu siltä, että pian pääsen maalaushommiin! Vai olenko liian optimistinen?
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti