Kaipuu

Kirpparilta löysin pussillisen Isagerin ihanaista ohutta Alpaca ykköstä. Huivilankaa siis. Sopiva huiviohje löytyi aika nopsasti Titityyn sivulta. Tämä Kaipuu.

Mallihuivi on neulottu paksummasta Isagerin Alpakasta, kakkosesta nimittäin mutta en antanut sen haitata intoani ja iso (siis pitkä) huivihan tästä tuli nelosen puikoilla vaikka puolet langoista jäi käyttämättä.

Tykkään kovasti huivin väreistä ja huivin ohje oli lopulta niin simppeli että kävin ostamassa langat toiseenkin huiviin. Tällä kertaa sitä Alpaca kakkosta.

 Tuommoinen nypyläpäättely ohuella langalla paksuilla puikoilla meenasi viedä hermot joten jossain vaiheessa nappasin toiseen käteen virkkuukoukun ja päättelin sillä. Huomattavasti helpompaa mutta toisen huivin päättelen sitten "oikeasti". Ehkä.

Vihreää!

Alaoven pieleen piti jo viime syksynä saada naulakko pienille pihatyökaluille. 

Onneksi tuuma jäi toteuttamatta sillä vinttiä penkoessani löysin jo vuosia sitten tekemäni hyllykokeilun. Silloin hylly tuntui liian kruusatulta päätyäkseen käyttöön mutta nyt se vaikutti juuri sopivalta tähän tarkoitukseen. Varsinkin kun alakerran ovenpielien (ja ovien) vihreää maalia oli vielä puoli purkillista jäljellä ja laatikosta löytyi hyllyn tyyliin sopivat koukutkin.

 

Hyllyn alle laitettiin vielä Ikean tanko sillä ihan varmasti ripustettavaa riittää kunhan kesäpuuhat alkavat.

Maalaaminen oli niin kivaa että nappasin vanhan keittiöjakkarankin maalattavaksi (Koska ulkona auringonpaisteessa pystyi hiomaan. Sisällä sitä hommaa en olisi viitsinyt tehdä).

Keittiöjakkara ei jää tuohon oven pieleen vaan sen paikka on kodinhoitohuoneessa.

 

Huomasittehan kivan kyltin oven pielessä valokytkimen vieressä? Sen hommasin Kylttikaupasta jo ennen joulua. Hilpeyttä on herättänyt myös vessan "Asiaton oleskelu kielletty" -kyltti...

Matriarkat ja jotain muuta

Maaliskuu ei ollut oikein sukkakuu sillä valmistuneiden korissa oli vain yksi pari. (Keskeneräisten kori kyllä pullottaa...) Nämä Matriarkat.

Ihastuin malliin mutta muutin sitä vähän neulomalla ohuemmasta langasta ja väritkin ovat sitä mitä kotoa sattui löytymään. Aika lähellä ohjetta kuitenkin.

 Jos ei sukkia niin sitten kaikenlaista muuta on maaliskuussa valmistunut.

Olen viimeistellyt kasan leikkuulautoja.

 Naputellut kokoon lisää pieniä penkkejä.

 

Ja hyönteishotelliketjukin on kasvanut autotallin perällä.

  Taloja olen maalannut pienen kylän verran sillä lumen sulaminen on paljastanut pihasta aarteita.

Syy intoon saaada valmista aikaan ja yleensä puuhata kaikenlaista suurempaakin löytyy jääkaapin ovesta. Siellä roikkuu kutsu keskussairaalan preoperatiiviselle osastolle. Siellä kun viikon viivyn, ei useampaan viikkoon, kuukausiinkaan, ole asiaa puuhommiin ja pienemmätkin puuhastelut jäävät kokemuksesta tekemättä.

Siispä pensseli suihkimaan ja ompelukone laulamaan!

Nojatuolin uusi mekko

Parikymmentä vuotta sitten meille muutti vanha nojatuoli.

Se oli muuten hyvässä kunnossa mutta verhoilu oli haalistunut ja väärän värinenkin.

Niinpä se sai uuden mekon ammattilaisen käsissä.

Kangas on laadukasta sillä vuodet lapsi- ja koiraperheessä eivät siinä näy mutta valolle on joutunut tämäkin mekko antautumaan. Sininen väri on haalistunut harmaan violettiseksi.

Olohuoneen paraatipaikalta tuoli on kannettu yläkerran vierashuoneeseen telkkarituoliksi.

Jos mulla olisi rahaa, tuoli saisi uuden mekon ammattilaisen käsissä mutta vauraampia aikoja odotellessa keräsin kasaan kaikki (luonnon)valkoiset villalangat ja aloitin virkkausurakan.

Virkkasin pyöryläneliöitä mutu-tuntumalla, kastelin ne ja kiinnitin nuppareilla pingoittumaan tuoliin.

Jotkut neliöistä ovat pienempiä, jotkut suurempia. Jos lanka oli paksumpaa, virkkasin langan yksinkertaisena ja ohuemmat langat kaksinkertaisena.

Tuolin muodoista johtuen virkkasin väliin pieniä ympyröitäkin.

Ja onneksi innostuin virkkauksen välissä yhdistelemään paloja toisiinsa sillä lopuksi KAIKKIEN palojen yhteenompelu olisi ollut aika iso homma.

Langat olivat vähän sitä sun tätä myös väriltään mutta lopputuloksessa siihen ei juuri kiinnitä huomiota.

Mekon helmoihin en enää jaksanut virkata pienen pieniä palasia vaan helpotin hommaa virkkaamalla "reunuksia" ja niihin pieniä nypylöitä, nirkkojako ne ovat.

Lopputulos on ihan ok.

Vai tuliko huoneesta jonka verhona on kirpparilta löynyt pitsinen keinutuolin peitto nyt liian ...romanttinen?

En punninnut mekkoon kulutetun langan määrää mutta iso pussillinen niitä oli. Lopulta jouduin ostamaan vain yhden kerän Nallea ruokakauppareissulla ja siitäkin jäi vähän...

1. 
   

Pääsiäissilakat

 

Viime kesänä näin jossain (Pinterestissä?) idean maalipensseleiden "uusiokäytöstä".

Koska pensselit olivat tuolloin, ja telat myös, lähes jokapäiväisiä työkaluja, laitoin idean muistiin ja aloin keräillä poisheitettäviä yksilöitä.

Alkuperäistä ideaa en enää löytänyt mutta  tämmöinen versio syntyi grillitikuista, puupalikasta ja niistä maalipensseleiden varsista. Maalina käytin akryylivärejä, marketeissä askartelutarkoituksiin myytäviä, joista on helppo sekottaa omia värisävyjä.

Nämä silakat pääsivät uimaan kylppärin ikkunalle.

Miljoona huivia

Minulla on huiveja...ihan liikaa.

Ostettuja, saatuja ja omatekemiä. Niiden määrä ei ole laskussa...

Osa odottelee uutta tulemista vaatehuoneen elfa-koreissa ja käyttöhuivit ovat eteisen korissa, koreissa... 

Lähtökiireessä koreista ei ole helppo löytää juuri SITÄ huivia joten olen jo pidempään suunnitellut meidän eteisen erikoiseen naulakkosyvennykseen huivihyllyä. Semmoista, josta näkisi suoraan mitä huiveja on tarjolla.

 

Helpolla selvitäkseni etsiskelin kirppareilta edullista ja yksinkertaista cd-hyllykköä mutta eihän sitä juuri silloin löydy kun etsii.

Siispä kaivelemaan lautavarastoja.

Autotallin nurkasta löytyi vielä jokunen pätkä ulkoverhouslautaa. Niistä höyläsin (puutöissä tietysti) ja sirkkelöin sopivat pätkät jotka ruuvasin hyllyköksi.

Kotona ei ollut valkoista kalustemaalia joten seinämaali Jokerilla mentiin.

Mukavasti piiloon kulman ja takkien taakse tuo tekele jää joten ei tarvitse nolostella sen rouheaa ulkomuotoa. Siis noita laudan uria.

Pääasia on että hylly hoitaa hommansa.

Pellavalöytö

Löysin kirpparilta rullaan käärityn vanhan päällyslakanan. Kovin oli lakana kellastunut mutta käsn virkattu pitsi ja kankaan pellavainen tuntu sekä vain muutaman euron hinta houkuttelivat ottamaan aarteen mukaan. Varsinkin kun mielessä oli tämä postaus. Kellastuneesta saisi värjäämällä kyllä jotakin.

Kotona rullan avattuani innostuin enemmän. Lakanan keskellä oli käsin ommeltu sauma. Kangas on siis todennäköisesti käsin kudottu sillä ennen oli tapana tehdä pellavaiset isot kotikutoiset tekstiilit juuri noin; kahdesta palasta yhdistämällä.

Leikkasin lakanasta kahteen tyynyliinaan sopivan palan ja värjäsin sen koneessa vanhojen pellavaisten tyynyliinojen kanssa harmaaksi.

Loput kankaasta valkaisin kloritessa ja yllättäen sain puhtaan valkoista pellavaa.

Siitä ompelin lisää kankaisia lautasliinoja joihin olen tosi ihastunut juhlakattauksissa.

Vanhemmat lautasliinat olen ommellut pellavaisista käsipyyhkeistä.

Harmaista tyynyliinoista tuli kivasti väriä vaalean harmaiden pellavalakanoiden (Kodin Ykkösten kovin ohutta laatua) kavereiksi.

Takana olevat pellavaiset rimpsutyynyliinat olivat alun perin noita vaalean harmaita mutta ovat jääneet aika käyttämättömiksi suuren kokonsa vuoksi.

Vanha koira osaa arvostaa puhtaita pellavaisia petivaatteita.

Onneksi oli aamulenkillä pakkasta eikä kuraa...