Viime kesän raksahommista jäi autokatoksesta yli tuhti lähes puolitoistametrinen liimapuuparru. Penkkiainesta, ajattelin.
Niin paksu se parru oli (kahdeksan senttinen) että useamman kerran sain sen ajaa läpi höylästä että siitä tuli sopivamman paksuinen.
Jalkojen yläosat sorvasin pyöreiksi ja ne upotettiin istuimeen porattuihin reikiin kiilan avulla.
Tukevuutta lisäämään laitoin jalkojen väliin vielä vaakapuut. Niiden kiinnittämistä varten porasin reiät kaupan kaksitoistamilliselle pyörörimalle. Penkin tekemiseen ei siis ole käytetty yhtään ruuvia tai naulaa.
Lopuksi pahoipitelin penkkiä puukon ja muutaman työkalun avulla. Viimeinen silaus annettiin Liberonin antiikkivahalla.
Nyt penkki odottelee "joskus sitten" -valmistuvaa kylppäriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti