sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Hotellibisnestä

Puutyökaveri teki hukkapätkistä hyöteishotellin.
Olin itsekin ihastellut sellaisia kaupassa mutta eipä sitten tullut mieleen että semmoisen voisi itsekin rakennella. Varsinkin kun materiaaleja löytyy omista varastoista.
Siitä se sitten läksi.. 


Halusin tehdä hotellin vanhasta laudasta semmoiseksi elämää nähneen näköiseksi.
Muutenhan se onnistui mutta laudan katkaisukohdat jäivät ikävän vaaleiksi.
Siispä kokeilin netistä löytämääni puun vanhennuskonstia; etikkaan rautavillaa.
Vanhaan huokoiseen puuhun tuli muutaman tunnin rautavillan lioituksella aidon näköinen harmaa patina. Uudemmat höylätyt laudat imivät  väriä heikommin ja  käsittelin niitä moneen kertaan.
Lopulta etikka "ruostui" ja väri muuttuikin ruskeaksi. Ei paha sekään.
 
Kotona googlettelin lisää hyöteishotelleista, niiden täyttämisestä, käytöstä, hyöteisistä ja sijoituspaikasta. Mukavasti tietoa löytyy esimerkiksi täältä.
Meidän hotelliketjussa  on majapaikkoja tarjolla erilaisissa kävyissä, oksakasoissa, puuhun poratuissa reijissä, tuohitötteröissä ja heinissä.


Netin mukaan hotellin voi ripustaa valmiiksi paikoilleen vaikka keskitalvella mutta nämä hotellit taitavat odotella kevättä ja niiden rakenteilla olevien valmistumista.



lauantai 14. marraskuuta 2015

Pellavaa ja sinistä, sisustamista siis.

Valkoiset kesäverhot alkoivat tuntua liian valkoisilta ruokailutilassa.

Vanhan ihanan lampun tilalle...


 ..halusin kokeilla ideaa suuresta "huolimattomasti" päällystetystä varjostimesta.
 

Semmoinen vanha varjostin löytyi, mistäpäs muualta kuin meidän vintiltä.
Siihen ompelin palasen läpikuultavaa pellavaa ja johdonkin päällystin samalla materiaalilla.
 

En jaksanut lähteä kangaskauppaan joten kun  marketin alelaarista löytyi pellavainen pöytäliina, ompelin sen reunaan ryppynauhaa ja ripustin verhon paikoilleen.

Teki mieli yhdistää tuohon pellavaan punaista mutta maltoin vielä mieleni muutamaksi viikoksi ja laitoin pöydälle sinisiä kynttiläjuttuja.
Haaveilen Aarikan kynttilänjalasta, jossa roikkuu helmiä. Sitä en ole onnistunut kirpparilta löytämään mutta sen sijaan eteen on tullut peräti kolme kappaletta samanlaisia sinisiä kynttilänjalkoja. Vain yhteen löytyy metallinen rengas jotta niissä uskaltaisi polttaa kynttilöitä. Mistähän sellaisia renkaita saisi tuon kokoisena?




sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Minä niin haaveilin...


 ...tästä hetkestä kun remppa on ohi ja saa alkaa laittaa tavaroita paikoilleen.
Sisustamisesta.
Kodinhoitohuoneeseen kannettaisi yläkerrasta vanhat korituolit. Niissä olisi sitten kiva istua saunan jälkeen kylmä olut kädessä...

Kodinhoitohuoneessa ollut sohva pääsisi ulos, alaoven pieleen. Ulkosohvahan se on.
Jostain kumman syystä mittasin kuitenkin varmuuden vuoksi tuolit. Ja sitten vielä sen kriittisimmän paikan eli kodinhoitohuoneen OVIAUKON.
Ei mahdu sisään tuommoinen tuoli.  Jos pullukka on 80 senttiä sinne ja tänne ja oviaukko 70 senttinen niin jääköönpä sitten tuolit yläkertaan. Toinen aulaan ja toinen makkariin. Ihan kiva niiden päälle on säilöä viikon karderoopi.
 Minkähän kokoinen se perinteinen Lumikenkä-rottinkituoli on...?
 
 Tämän talon oviaukot ovat aika mielenkiintoiset.
Työhuoneen oviaukko esimerkiksi on semmoinen että näin rempan jälkeen siellä ollutta työpöytää ei enää sieltä yhtenä kappaleena ulos saa...
Siksipä sinne en edes yrittänyt mahduttaa ihanaa vanhaa nojatuolia vaan pengoin vintiltä sinne oviaukoista mahtuvan pienen siron keinutuolin.


Maalipinta on aika kulunut mutta jospa se asia sitten ensi kesänä korjattaisi.
Vintillä oli myös joskus opiskeluaikoinani ostamani vanha helmitaulu joka pääsi työhuoneeseen...laukkunaulakoksi.


torstai 5. marraskuuta 2015

Leikkuulautoja

Olen jumiutunut leikkuulautoihin.
Aina kun eteen tulee sopiva jämälankun pätkä tai muutoin sopivaa materiaalia, mitä erikoisempaa, sitä parempi, alkaa mielessä pyöriä ajatus siitä, millaisen leikkuulaudan siitä saisi.
Niitä olen väsännyt liimapuun pätkistä, leveistä laudoista, vanhan muka-pyökkisen keittiön oikeasti pyökkisistä valolistoista ja puuliikkeen malliovista. Muun muassa.

Tämä lauta on myös tehty vähän erikoisemmasta materiaalista.
Nimittäin semmoisista aurinkovarjon varjo-osan kovapuisista (?) puukepeistä.
Ne olivat menossa jo roskiin mutta muutinkin mieleni ja väsäsin niistä taas yhden leikkuulaudan.
Jälkikäsittelyn tein pellavaöljyllä joka sopii ruokahommiin.
Sen aurinkovarjon tolppaosan olin jo kesällä tuunannut amppeli/lyhtytangoksi.

Lempparilautoja en raaski käyttää leikkuualustoina. Toimivatpahan juustotarjottimina ja muuten vaan koristeina keittiössä. 
Arkikäytössä mulla on muovilauta lihalle, mäntyisestä liimapuusta leikattu pikkulauta vihanneksille ja leipähommia varten pätkä pöytälevyä. Yritän muistaa käyttää niitä aina samalta puolelta jotta toinen puoli olisi paraatikuntoinen. Esillä kun ovat (ei se muovinen). Mutta kulutustavaraahan ne ovat ja uusia on helppo ja mukava tehdä!

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Höyläpenkin ääreltä

Remppahommien aikana autotallin palo-ovi on ollut pönkättynä auki vaikka millä; multa- tai tasoitesäkillä, maaliämpärillä, jakkaralla jne.
Jotakin siistimpää piti keksiä joten kun kaatiskuormaa tehdessä sattui käteen tuommoinen hukkapätkä, muistin jossain nähneeni semmoisesta tehdyn oven pönkän.

Pikkuisen sirkkelöintiä ja hiontaa kansalaisopistolla...



...höyläpenkin ääressä verstaallani maalasin sen mätsäämään alakerran vihreisiin oviin.
Pitääkö mun ruveta nyt leikkaamaan kuteita vihreitä räsymattoja varten??


maanantai 2. marraskuuta 2015

Verstas

Meidän kesämökillä oli semmoinen vaja/varasto/autotalli jossa romppeitten lisäksi oli  iso työpöytä seinän vieressä. Pöydän yläpuolella seinässä oli hyllykkö ja naulakko kaikenlaisille työkaluille. Siinä oli sitten kiva puuhastella kaikenlaista. 
Kun meidän autotalli tyhjentyi viime kesäisen pintarempan myötä kaikesta turhasta, yllätyimme siitä kuinka iso se oikeastaan on. Sinne saisi mahtumaan moottoripyörät talveksi ja pikkuisen kauppakasinikin pakkasöiksi. Ja lisäksi sinne saisi mahtumaan ison kasan työkaluja ja kamppeita ja lisäksi vielä höyläpenkinkin. Voi onnea!

Pieni verstas mielessäni suunnittelin autotalliin kunnon valaistuksen ja riittävästi sähköpistokkeita.
Pari vanhaa lundiaa mahduttaa hyllyilleen maaleja ja ison kasan kaikenlaista sälää ruuveistä ja nauloista työkaluihin.
Keittiön vanhat laatikostot nostettiin päällekkäin ja vanhan korkean vetolaatikoston kanssa ne pääsivät vielä eläkkeelläkin palvelemaan tärkeiden tavaroiden; poran terien, pihtien, koukkujen ja muun sellaisen säilytyspaikkoina.
Keittiölaatikoihin kirjoittelin sisällyksen tussilla mutta tuohon korkeaan laatikostoon liimasin lliitutaulutarrasta kyltit.
Autotallin seinät ovat kiviharkkoa joten koukkujen poraaminen olisi ollut hankalaa, ellen olisi tilannut Akelta seinille tuollaisia maalattuja raakalautoja. (Niitä on vielä koko toisenkin seinän täydeltä.) Niihin oli helppo ruuvailla sopivia koukkuja niille työkaluille joita eniten käytän höyläpenkin ääressä touhutessani.
No tuo koolaustutka tuskin on sellainen...

Ihan kaikille työkaluille ei ollut sopivia koukkuja joten ruuvasin lautaan säilyketölkkejä. Sekä pohjalla että ilman pohjaa.

Pikkutavaroille eli mitoille ja ruuvin vääntimen päille (jotka ovat aina hukassa) tein kerrostarjottimen vanhoista kakkuvuokista. 

 Vaikka mulla on nyt oma verstas niin kyllä mä silti lähden tänä iltanakin kansalaisopiston puutyöhommiin...