maanantai 25. toukokuuta 2015

Aarrearkku

Olisi viikonloppuna ollut muutakin puuhaa kuin rakennella.
Mutta kun... 
Iso komposti piti tyhjentää ja halusin suuremman kasvimaan ja kun vielä on noita lautoja ja iso kasa vanhoja ikkunoitakin  autotallin siivouksen tiellä niin sittenpä rakenneltiin. Aarrearkku.


Tämmöinen insinööritaidottomuuden tyylin näyte. Ilman piirustuksia ja mutu-tuntumalla.
Mutta ihana se on. Mun mielestä.
Ikkunat saa kiinni, auki ja tuon etummaisen vielä puoliaukikin.


Ensimmäiset salaatit on kylvetty ja seuraavaksi pitäisi hankkia tomaatin taimia.
Kesäkukatkin on vielä hankkimatta.
Oma tuotanto; samettikukat, asterit ja talvetetut pelargoniat eivät ole kovin kuvauksellisia.

Autokatoksen takanurkka on mun hortonomihommia varten.
Niitä lämpimiä istutuskelejä vaan odotellaan Oton kanssa.
 
 




lauantai 23. toukokuuta 2015

Kyttääjät

Meidän juhannusruusupuskassa seuraa pihan tapahtumia joukko epämääräisen näköistä porukkaa.
Kyttääjiä.

Homma sai alkunsa autotallin raivaamisesta.
Siitä puukasasta, jonka Ake väitti lojuneen paikalla vähintään 50 vuotta.
44 vuotta olisi ollut oikea luku. Tämmöinen päivämäärä oli yhteen lautaan niitatussa lapussa.

 

 Raivasimme siis kasaa. Osa lankuista säästettiin tulevia askarteluhommia varten ja osa pätkittiin polttopuiksi (ne huonommat). Sen verran leveätä lankunpätkää oli joukossa, että Ake joutui niitä pilkkomaan kirveellä jotta mahtuisivat uuniin.  Oksankohdasta lohkesi palanen, jonka Ake säästi minulle ihmeteltäväksi koska siinä ilmiselvästi oli korvat...
Autotallista ja varastosta löytyi jo aiemmin jokunen laatikollinen (mm. Fazerin vihreitä kuulia ja marmeladia) rikkoja, muttereita, oiottuja nauloja ja muita tuntemattomampia juttuja.
Juuri sopivia yhdisteltäväksi korvalliseen lankunpätkään.


Niinpä meidän ruusupuskassa lymyilee nykyisin tämä hörökorvainen ja piikkitukkainen (tainnut lipsahtaa hiusvahaa vähän enemmänkin...) kaveri joka huutelee puskasta hävyttömyyksiä.

Sen harjatukkaisella kaverilla on sen sijaan suu säpissä.

Kolmaskin kaveri kuuluu kyttäysporukkaan.
Terävänenäinen kaveri jonka otsahiukset on juuri tasattu.

Niin kivaa näiden väsääminen oli että saattaa kyttääjien joukko meidän pihalla kasvaa.
Kunhan saadaan nuo oikeat hommat tehtyä.



maanantai 18. toukokuuta 2015

Operaatio alakerta

Remppamme loppurutistus (ennen uuden kierroksen alkua?) on nyt edessä.
Alakerran portaikko, sokkeloinen ja kapea käytävä, pari kellarikomeroa ja autotalli kaipaavat vielä remppamiehen ja-naisen kosketusta.
Tarkoitus olisi uusia sähköt ja eristää ulkoseinät, uusia kolme alakerran ikkunaa ja siinä sivussa tehdä pientä pintaremppaa.
Aloitettiin viikonloppuna sitten autotallin tyhjentämisestä.
Tässä kuvassa oikean seinustan hyllyt kamoineen ovat jo siirtyneet evakkoon ja tällä hetkellä vasemmalla seinällä ollut kasa epämääräisiä lautoja( jopa 50 vuoden takaa )ja lankkuja on siirtynyt moottorisahakäsittelyn jälkeen odottelemaan halonhakkaajaa autokatokseen.
Kunhan autokatos tyhjenee, jatkuu tallin tyhjennys ja sitten oma urakkani; pintojen putsaus, kolojen täyttäminen ja katon ja seinien maalaus.
Sähkömiesten käynnin jälkeen pitää vielä suunnitella miten kaikki työkalut ja tavarat sijoitetaan niin että pari mopoa ja polkupyörää mahtuu talliin. Ja ehkä se autokin.


Tämä portaikko on oikeasti tämän kesän remppakohteista se tärkein.
Ei ole mieltä ylentävää hipsutella tämän kaaoksen läpi kodinhoitohuoneeseen tai ohjata kavereita nauttimaan uuden saunan löylyistä.
Eristettä seinään, maalia joka puolelle, uudet sähköt ja ikkuna.
Siinäpä se!

Ja kyllähän sitä työsarkaa riittää näissä käytävissäkin.
Vanhat vihreät ovet ajattelin ensin raapsutella puhtaiksi, vähintäänkin maalata mutta toisaalta, entäs jos jättäisinkin ne alkuperäiseen asuunsa?




lauantai 2. toukokuuta 2015

Ensin oli..

...talon mukana tullut, Aken äidinäidin vuonna 1934 kutoma ryijy.
Väritykseltään se sopi parhaiten työhuoneeseen.


Työhuoneen vaalea matto vaalealla lattialla alkoi tuntua turhan vaalealta, joten reissutuliainen löysi heti paikkansa.

Työhuone ei ole kovin suuri ja huonekalujakin sinne on kerääntynyt ihan tarpeeksi. Silti toivoisin että sinne löytyisi vielä mukava nojatuoli. Nojatuolin löytymistä odotellessa kaivelin vintiltä yhden vanhan pikkutuolin. Pyyhin siitä pölyt ja virkkasin maton sävyihin sopivan uuden verhoilun.

Kuvan rajasin niin etteivät työhuoneen ikkunan edustan vallanneet taimikasvatushyllyt näy. Oviaukosta valikoiden katsottaessa näkymä on tälläinen. 
Maltan odottaa sen nojatuolin löytymistä hieman paremmin.



perjantai 1. toukokuuta 2015

Kaasugrilli ilman kaasua

Vanha kaasugrilli odotti jo kaatiskuormaan pääsyä kun innostuin siivoamaan puuvarastona toiminutta kellaria. Tuntui hullulta heittää roskiin epämääräistä kasaa ikivanhoja polttopuita ja risuja. Sellaisia joita poltetaan nuotiossa keväällä mökillä.
Paitsi että voisihan niitä polttaa siinä grillissäkin...

Puhkiruostuneet ritilät ja polttimet ulos ja risukuorma sisälle!
Niin mahtava idea että päätettiin aloittaa ajokausi ja ajeltiin mopoilla ABC:lle makkaraostoksille.

" Juuri sopiva määrä tarpeellisia karsinogeenejä", totesi Ake.


Vaikka uusi kaasugrilli onkin jo koottuna terassilla, emme taida pitää kiirettä tämän vanhan hävittämisellä. Että jos vaikka leikittäisi nuotiota toisenkin kerran.