Nousussa nyt...

 Viime viikonloppuna täällä Jyväskylässä oli Kädentaitomessut. Maanantain lehdessä oli juttua messuista ja pinnalla olevista käsityötrendeistä; amppeleista ja minitekstiileistä.

Haastateltava arveli että seuraava nousija olisi ryijy.

Taidanpa olla aika lailla trendien harjalla sillä netissä notkuessani takaraivoon on jäänyt ajatus verkkopohjalle solmeillusta räsy(ryijy)matosta... Siihen samaan tyyliin kuin aikoinaan mummo solmi mattoja maitopusseista leikatuista soiroista ja naapurin täti astetta hienommin valmiina ostetusta muovinauhasta.

Messuilta löytyi verkkopohja. Ihan tähän tarkoitukseen sopiva sillä liukuestematon kestämättömyydestä oli netissä varoiteltu. Niin ja sitten tietysti trikookudetta. Valitsin meleerattua ja kirjavaa harmaata sillä halusin päästä hommiin HETI .

 

Kotona kerin trikookudevyyhdit ja leikkelin niistä pätkiä .

Ennen solmimisen aloittamista virkkasin trikookuteella reunukset verkkopohjaan jotta matto olisi napakampi. Ohjeen sain Taito Keski-Suomen  kojulta josta ostin verkkopohjan.

 Sitten vaan ahkeraa solmuntekoa ja yllättävän nopeasti pikkuinen kynnysmatto olikin valmis!

Kun matto oli vasta suunnitelmissa, olin ajatellut tekeväni sen kierrätysmateriaaleista eli itse leikkaamistani (t-paita)räsyistä jotka komeroita siivotessa nostin vintille odottelemaan inspiraatiota. Niistä olisi tullut aika kirjava matto. Oikeastaan aika kiva... hmm...

 

Verstas

Meidän kesämökillä oli semmoinen vaja/varasto/autotalli jossa romppeitten lisäksi oli  iso työpöytä seinän vieressä. Pöydän yläpuolella seinässä oli hyllykkö ja naulakko kaikenlaisille työkaluille. Siinä oli sitten kiva puuhastella kaikenlaista. 

Kun meidän autotalli tyhjentyi viime kesäisen pintarempan myötä kaikesta turhasta, yllätyimme siitä kuinka iso se oikeastaan on. Sinne saisi mahtumaan moottoripyörät talveksi ja pikkuisen kauppakasinikin pakkasöiksi. Ja lisäksi sinne saisi mahtumaan ison kasan työkaluja ja kamppeita ja lisäksi vielä höyläpenkinkin. Voi onnea!

 

Pieni verstas mielessäni suunnittelin autotalliin kunnon valaistuksen ja riittävästi sähköpistokkeita.

Pari vanhaa lundiaa mahduttaa hyllyilleen maaleja ja ison kasan kaikenlaista sälää ruuveistä ja nauloista työkaluihin.

Keittiön vanhat laatikostot nostettiin päällekkäin ja vanhan korkean vetolaatikoston kanssa ne pääsivät vielä eläkkeelläkin palvelemaan tärkeiden tavaroiden; poran terien, pihtien, koukkujen ja muun sellaisen säilytyspaikkoina.

Keittiölaatikoihin kirjoittelin sisällyksen tussilla mutta tuohon korkeaan laatikostoon liimasin lliitutaulutarrasta kyltit.

Autotallin seinät ovat kiviharkkoa joten koukkujen poraaminen olisi ollut hankalaa, ellen olisi tilannut Akelta seinille tuollaisia maalattuja raakalautoja. (Niitä on vielä koko toisenkin seinän täydeltä.) Niihin oli helppo ruuvailla sopivia koukkuja niille työkaluille joita eniten käytän höyläpenkin ääressä touhutessani.

No tuo koolaustutka tuskin on sellainen...

 

Ihan kaikille työkaluille ei ollut sopivia koukkuja joten ruuvasin lautaan säilyketölkkejä. Sekä pohjalla että ilman pohjaa.

 

Pikkutavaroille eli mitoille ja ruuvin vääntimen päille (jotka ovat aina hukassa) tein kerrostarjottimen vanhoista kakkuvuokista. 

 Vaikka mulla on nyt oma verstas niin kyllä mä silti lähden tänä iltanakin kansalaisopiston puutyöhommiin...

Se on vaan niin kivaa!

Nimittäin puutöiden tekeminen.

Jo lapsena tykkäsin sahata ja naulata mutta varsinaisen innostuksen kipinän puuhommiin sain opiskeluaikoina jolloin hankin opetusoikeuden tekniseen työhön.

Puutyöhommat jäivät vuosiksi taka-alalle kunnes innostuin menemään kansalaisopiston puutyöpiiriin. Ensimmäisenä vuonna väkersin leikkulautoja ja avainkaappeja. Vähitellen ja ihan olosuhteiden pakostakin aloin rakennella kaikenlaista isompaa tarpeellista; sängyn päädyn, yöpöydät, hyllyjä ja lopulta vessan kalusteet, allas- ja seinäkaapit.

Puutyöt alkoivat taas kiinnostaa kun tämä meidän remppa alkoi. Kas kun rempasta jäi niin paljon kaikenlaista käyttökelpoista puutavaraa jota ei raaskinut heittää pois...

Sitä paitsi kansalaisopiston koneilla on mahdollista tehdä semmoisiakin juttuja jotka eivät kotikoneilla ihan helposti onnistu. Niin kuin tämän talon erikoisen mallisia ja kokoisia kynnyksiä ja listoja.

Onhan meillä vieläkin noita rempan ylijäämä puupätkiä mutta tv-tasoa tehdessä oli aivan mahtava huomata kuinka kasasta lankkuja lopulta syntyi jotakin tarpeellista. 

Ei me ihan välttämättä oltaisi tarvittu eteiseen uutta laatikostoa...

 

Mutta tämmöisen minä kuitenkin tein.

Malli on sama kuin tv-tasossa. Mitoitus on otettu tuosta eteisen nurkasta ja Jyskin koreista.  Koreista, joiden valkoiset kangaspussit ajattelin Kätevänä Emäntänä värjätä ruskeiksi. Sopimaan paremmin väreihin. Mutta eipä käynyt kuten Strömsössä; kangas olikin puoliksi tekokuitua joka ei todellakaan värjäytynyt. Tumman ruskean sijaan korien kankaat ovat epämääräisen harmaan kukertavat. Olkoot!

 

On tämä ehkä kuitenkin parempi kuin entinen, valkoiseksi maalattu kirpparilöytö?

Melkein valmista!!

Voi tätä tunnetta kun melkein vuosi sitten (toukokuussa) aloitettu alakerran puoliskon remppa on käyttökunnossa-valmis!

Meillä on alakerrassa autotallin lisäksi pari kellarikomeroa, käytävää, sauna, kylppäri, pannuhuone ja halkovarasto. Sauna, kylppäri, pannuhuone ja halkovarasto uusittiin täysin. Lattiat kaivettiin auki ja seinät eristettiin puhumattakaan pintarempasta. Saunaosaston tekivät ammattilaiset mutta pannuhuoneen ja halkovaraston muuttaminen kodinhoitotiloiksi jäi meidän huoleksemme.

 

Koska kodinhoitohuoneen ja pannuhuoneen läpi kuljetaan saunaan, halusimme tiloista siistin näköiset. Oman osuuden remppa-aikataulun venyessä huomasimme saunareissuilla että alakerrassa olisi hyvä olla paikka jossa istuskella saunan jälkeen.  Onneksi tuonne halkovarastoon eli kodinhoitohuoneeseen semmoinen saatiin järjestettyä. Jonkinlaista "men caveakin" sinne ollaan rustattu. Toistaiseksi vain darts-taulun verran.

Yhden seinän täyttää varsinainen kodinhoitohuoneen sydän ja komentokeskus. (Kuvan oikeassa yläkulmassa pilkistää kesää odottava kotelointiurakka)

Kodinhoitohuoneesta siirrytään pannuhuoneen kautta kylppäriin.

Kodarin ja pannuhuoneen välillä on oveton aukko.

Pannuhuone on täynnä putkihässäkkää ja oikeastaan siitä piti tulla sellainen varastotila.

 

Mutta koska sohva vei mankelin paikan kodinhoitohuoneessa, laitettiin mankeli tähän tilaan. Oikeastaan ihan hyvä ratkaisu koska se ei ole mikään nätti kaluste vaikka siirsinkin sen omilta jaloiltaan vanhan patakaapin päälle.

 

Toiselle puolelle pannuhuonetta saatiin mahtumaan siivouskomero. Vähän harmitti, ettei komeroa voinut laittaa sähkökiukaan ohjausyksikön hölmön sijoituspaikan vuoksi ihan nurkaan mutta oikeastaan kolosta saikin hyvän piilopaikan siivousvälineille.

 

Tuonne vasempaan nurkkaa jää vielä kaukolämmön ohjausyksikkö (ja hurjasti niitä putkia, osa jo koteloituna) ja kuivauspaikka Aken salikamppelille ja muille urheiluvarusteille (kaukana puhtaasta pyykistä!!)

 

Me molemmat olemme tosi tyytyväisiä  valmiiseen puolikkaaseen alakertaan. Tässä kuvassa on tilanne kodinhoitohuoneen/halkovaraston ovelta katsottuna viime toukokuussa. Tässä vaiheessa osa urakkaa, hurjat halkokasat (saunaan pääsi vain kapeaa halkojen reunustamaa käytävää pitkin) oli jo poltettu ja siirretty muualle. Aika homma oli kyllä noiden öljysäiliöiden tyhjennyttämisessä ja ulos saamisessa...

 

 

Kunhan tässä vähän toivutaan, jatkuu operaatio alakerrassa. Ainakin portaikko on saatava kesän aikana tälle vuosikymmenelle...

Valoa ikkunasta

Läkkipeltinen lyhty vaikutti hieman aneemiselta. Vai johtuuko tuo tuntemus  siitä että jotakin valmista piti saada aikaiseksi tylsän ja näkymättömän seinien levyttämisen vastapainoksi?

Tartuin siis spraymaalipurkkiin ja lyhdyn kuivumista odotellessa pengoin esille vanhan, jo kertaalleen tuunatun, puisen lampunjalan. Pätkä sen varresta pois ja samaa mattamustaa väriä pintaan.

 

Nyt loistaa valo sekä talolyhdyn että meidän keittiön ikkunasta.

 

Kuvakulmia

Tämän kauden rempparupeamassa ei taida olla mitään  täysin valmista!

Vessastakin (remppa aloitettu tammikuussa) puuttuu edelleen ne kuuluisat viimeiset listat...

Kuviiin voi onneksi rajata ne valmiit kohdat:

Keittiöstä puuttuu listoja ja ruokapuoli on täynnä olohuoneen kamppeita ja työkaluja, "pieni pintaremppa" kun on edennyt nyt olohuoneeseen.

Alunperinhän keittiön tämä nurkka näytti tämmöiseltä.

Kattopaneelit vaihdettiin jotta uusitut sähköt saatiin upotettua kattokoolauksiin.

Seinät levytettiin ja maalattiin, keittiön kaapistot uusittiin ja samalla siirrettiin hellan paikka muurin viereen, jotta liesituuletin saataisi hormiin. Myös vesipisteen paikka vaihdettiin niin että tiskikoneelle saatiin paikka.

 

Keittiössä oli lakattu mäntylautalattia.

Ihan viimerutistuksessa se hiottiin ja käsiteltiin  Osmo-vahalla. Värittömällä, johon lisättiin hieman valkoista estämään lattian kellastuminen.

 Saapas nähdä millainen olohuoneen tammiparketista tulee kun se aikanaan käsitellään samoin. Mutta sitä ennen siellä on tehtävä se pintaremppa valmiiksi...

Meidän keittiössä on avohyllyjä!

Ruokailupuolelta katseltuna keittiö näytti ennen tämmöiseltä.

Ikkunan vasemmalla puolella oli vähän laskutilaa, liesi, vähän laskutilaa ja jääkaappipakastin.

Keittiön avohyllyt ovat mielestäni kauniita mutta omaan keittiööni en niitä ollut laiskana pölynpyyhkijänä halunnut. Nykyinen keittiö on kuitenkin niin suuri että ajattelin parin hyllyn sopivan tänne keventämään yleisilmettä.

Jääkaappi on entisen jääkaappipakastimen paikalla ja sitten onkin vaan työtasoa sillä lieden paikka siirtyi keittiön toiselle puolelle. Yläkaapin ja liesituulettimen paikalle laitettiin avohyllyt.

Keittiön "työpuolella" on kattoon upotetut valot ja yläkaappien alareunoissa on lednauhat.

Halusin kuitenkin tuohon avohyllyn viereen vielä lampun.

Lamppua ja radiota varten sähkömiehet laittoivat pistorasian  ylähyllyn korkeudelle (radion taakse)

Kööpenhaminan matkalla löysin hyllyn reunaan kiinnitettävän pienen ja kevyen työvalon "romukaupasta". Jielden olisin halunnut mutta en löytänyt sopivan kokoista. Yhden ison ihanan kyllä mutta seinälle ei Ake sitä painonsa vuoksi olisi laittanut kun en ollut tajunnut pyytää häntä seinien laitto vaiheessa tekemään seinään vahvistusta semmoista varten.

 

Kööpenhaminan reissulta mukaan lähti tämmöinenkin herrasväki.

Sateen suojaa

Meidän remppahommilla on tapana vähän levitä...

Kun alakerran puuvarasto/pannuhuoneesta tehdään kodinhoitohuone, pitää ne puut saada jonnekin muualle suojaan. Kellarivarstoon ei mahdu kuin murto-osa ja autokatos piti rakentaa sellaiseen paikkaan, ettei siihen enää varastoa mahtunut jatkoksi.

Paitsi tämmöinen pieni katos.

Suomela-lehdessä oli keväällä tee se itse -ohjeissa puukatos, josta sen idean nappasin.

Kyllästetyistä kakkoskakkosesta tein sivuseinäelementit, jotka laudoitin.

Ake auttoi niiden pystyttämisessä kevytsoraharkkojen päälle, sen verran raskaita ne olivat.

Sitten lisää kyllästettyä puuta tukirakenteiksi ja lautakatto, jonka laittamisessa Ake oli taas apuna.

 

Jännin paikka taisi olla tuo kattohuovan laitto. Sellaista en ollut ikinä ennen tehnyt.

Ake kyllä auttoi ja ilman apua sitä en paikoilleen olisi saanutkaan. Yllättävän raskasta tavaraa se kattohuopa on. No, harjoittelin minä kattohuovan laittamista eilen illalla siihen tekemääni ilmalämpöpumpun suojushässäkkään...

 

Pohjalla on pari sopivaksi pätkittyä kuormalavaa ja muutaman viime kesän piharempasta jääneen kivenkin sain laitettua tuohon eteen.

Nyt puuttuu vain ne puut!

Kaksi hellaa ja kaksi huuvaa

  

Siinä ne nyt sitten ovat.

Kaksi hellaa ja kaksi huuvaa. Eri aikakausilta ja sopuisasti vierekkäin.

Alun perin oli selvää, että vanha puuhella ja huuva säilytettäisi keittiörempassa.

Sähkölieden paikka määräytyi  sen mukaan että hormissa oli tilaa vielä yhdelle liitännälle liesituuletinta varten.

Uutta liesituuletinta etsittäessä taas piti huomioida että se sopisi vanhan pariksi, kuten liettä valitessakin.

Sähkölieden takana oleva seinäke ja vieressä oleva minikaappi ovat niitä "pakkoratkaisuja" jotka lopulta ovatkin ihan käytännöllisiä. Seinämä rajaa näköyhteyden hellalta ruokapöytään ja se tasaa hellojen etureunat samalle tasolle. Minikaappiin saan tarjottimet ja pannunaluset ja sen ansiosta muurin toiselle puolelle saatiin ihan normaalisyvyinen laatikosto.

 

Kylmää juhannussäätä uhmaten hinkkasin vanhan huuvan ulkona kiiltäväksi. Kylläpä kannatti.

Viimeistelyhommia riittää vielä mutta varmaan viikonloppuna jo saamme ruokailla oikeista tiskattavista astioista, keittiössä ja ruokaa, joka on tehty uunissa/hellalla!

Vessa-asiaa

Pitkäksi venähtäneen rempparupeaman jälkeen keskikerroksen vessan ovi on jälleen paikoillaan!

 

Ja vessan sisäpuolellakin on jo melkein valmista. 

Vessan remppahan karkasi vähän hanskasta kun pienestä pintaremontista tulikin laajamittainen koko vessan uusiminen...

Putkimiehen mielestä vessan pöntön paikan siirtäminen ei ollut iso juttu. Piikattiin sitten koko lattia auki ja valettiin pohja uusiksi. Ja kun hommaan ryhdyttiin niin samalla laitettiin vessaan lattialämmitys.Ja tietysti uusi lattia myös.

Vanhat kaakelit eivät irronneetkaan muutoin kuin koko seinät irroittamalla. Levytettiin sitten uusiksi koko vessa. Laattoja uusittuun vessaan laitettiin vain puoleen väliin seinää ja loppu maalattiin. Seinien purkamisen yhteydessä huomattiin että ilmanvaihtokin vaatii uudistamista.

 

Kun seinät ja lattia vihdoin olivat valmiit, asennettiin paikoilleen puutöissä tekemäni allaskaappi ja -taso.

 

Putkimies kävi asentamassa pöntön, sen vanhan mutta uudella kannella sekä uuden altaan ja hanan.

 

Peili on löytö meidän yläkerrasta ja seinäkaappi on entinen. Petsasin sen vaan sopimaan muuhun kalustukseen.

 

No puuttuu täältä vielä ovilistat, pyyhenaulat ja vessapaperiteline. Pistorasiankin sähköpojat tulevat vielä vaihtamaan.

Ei ole ikävä vanhaa vessaa!

Tyhjä kolo

Meidän keittiössä on, tässä vanhassa ja siinä uudessa tulee olemaan, tämmöinen tyhmä tyhjä nurkka työtason alla.

Voisihan sinne jonkinlaista nurkkakaapin tynkää yrittää mutta ikkunan vuoksi työtaso on alempana, joten ihan simppeli ratkaisu se ei olisi.

 

Onneksi meillä oli vielä niitä jämälautoja viime kesän rempasta, joten niistäpä sitten höyläsin ja sirkkelöin puutöissä sopivia pätkiä ja rakentelin jälleen yhden korin. Niin ison että se mahtuu patterista huolimatta tuohon koloseen.

Mitä virkaa sillä sitten on?

Siihen kerätään tyhjät pullot... Vissypullot on niin isoja...?

Neulotko sä enää ollenkaan?

 

No joo.

Varmasti paljon vähemmän kuin ennen mutta aina mulla on kutile tai pari tekeillä. Ja edelleenkin sukkia ja niistä iänikuisista jämälangoista... Mistä noita jämälankoja oikein aina tulee?

 

Huhuu!

Olisihan noita lapasia ollut. Ja vielä ne uudet keltaiset Tampereen kässämessuilta ostetut  (näillä keleillä ihan liian kuumat) nahkarukkasetkin. Mutta kun tylsän harmaisiin koiranpissityslapasiin tuli peukalonhankaan reikä niin piti sitten neuloa kokonaan uudet lapaset.

                       Tämmöiset pirteän harmaat. Kun ei ulkona muutenkin olisi tarpeeksi harmaata...

             Mutta kyllä pöllölapaset piristävät kummasti mieltä niin koiralenkeillä kun ulkovalvonnassakin!