Korukaappi

 Minulla on koruja, korviksia ja kaulajuttuja , enemmän kuin oikeastaan pitäisi.

Ne roikkuvat rumasti siellä ja täällä ja osa on sekaisena myttynä purkissa.

Eihän niitä tule sitten kaiveltua esille ja käytettyä.

Yläkerran aulassa on kokovartalopeili jonka olen jo aikaa sitten miettinyt tuunaavani korukaapin oveksi. Jossakin kun olen semmoisen idean nähnyt.

 

Puutöissä sitten sain vihdoin aikaiseksi höylätä ja sirkkelöidä kotoa löytyvistä laudanpaloista peiliin sopivan "kehyksen". Autotallista löytyi myös kovalevyä taustaksi.

Kehikko siis ruuveilla kasaan, maalipensseli viuhumaan ja kun kehikko ja sisälle tulevat poikkipuut olivat kuivat niin vielä taustan naulaaminen kehikkoon,  poikkipuiden liimaus taustaan ja saranoiden kiinnitys.

 

Varmuuden vuoksi (koska kehikkopuut eivät olleet aivan suorat) kävin ostamassa oveen magneettisalvan.

Ja unohdin tietysti ostaa semmoisia ruuvikoukkuja koruja varten...

 

 En tietenkään jaksanut lähteä rautakauppaan uudelleen vaan tutkiskelin omia varastoja joista löytyikin kasa pieniä shakkipelin nappuloita. Olin niitä kirpparilta jemmaillut naulakkohommia varten jo joskus kauan sitten. Pienimmät niistä sopivat oikein hyvin kaulakorunaulakoksi.

Korviksia varten virittelin ruuveista ja narusta vähemmän sievän pyykkinarun.

 

Käytetyimmät korvikset säilytän edelleen kylppärin tasolla aiemmin tuunaamassani  valokuvakehyksessä ja arvokorut pienissä korurasioissa mutta aika paljon tähän kaappiin mahtuu kaikenlaista silloin tällöin käytössä olevaa koruvarastoa.

Edit: Linkissä olevaa valokuvakehystä olen sittemmin tuunannut helppokäyttöisemmäksi. Laittanut reikaiset pitsit niin että roikkukorvikset on helpompi pujottaa paikoilleen. Näin: 

 

Tuossa keskirivillä roikkuu yksinäinen Kalevalakorun nauhapunos korvis. Olisikohan jollakin myydä pari sille...?

Eikä kukaan välttämättä edes huomaa että entisen peilin paikalla onkin  nyt kaappi. Se on nimittäin vain kuutisen senttiä syvempi kuin aikaisemmin.

Matkatuliaisia

Juuri kun surin uusien ideoiden puutetta ja blogin hiljaiseloa, alkoi päähän putkahdella kaikenlaisia villejä ajatuksia. Tai no kyllä niitä on aika ajoin pujahdellut mutta mitään valmista ei aiemmin ole tullut toteutettua.

Olimme lomailemassa Vietnamissa parisen viikkoa. Viikon verran Ho Chi Minh-cityssä, entisessä Saigonissa ja sitten saman verran Hoi Anissa rannikolla. Upea reissu!

Yhdyn täysin rinnoin Anthony Bourdainin mielipiteeseen siitä että katuruoka Vietnamissa on mahtavaa. Hyvää ja terveellistä. Mitä matalammat tuolit, sitä parempi ruoka. Melkeinpä näin.

Ravintoloissakin kävimme ja sieltä bongasin idean käyttää näitä paikallisten yleisesti käyttämiä hattuja lampunvarjostimina.

 

Rantakäyttöön ostin itselleni ihan oikean kokoisen hatun mutta näitä varjostimia varten hankin muutaman pienempikokoisen.

Aikaisemmin meidän kodinhoitohuoneen työpöytää valaisivat nämä lamput joihin virkkasin itse tämmöiset sipulipussit.

 

Ihan pienellä vaivalla syntyivät nämä lampunvarjostimet eli liimaa ensin tuonne kärkeen ettei purkaudu ja sen kuivuttua sitten sopivan kokoisen reiän leikkaaminen ja sepäs oli siinä.

 

Aika lailla muuttui tuon kodinhoitohuoneenilme ihan pienellä muutoksella.

Näitä hattuja löytyi ihan minikokoisiakin.

Niistä syntyy aikanaan nukkekodin kodinhoitohuoneeseen (tai ehkä kellariin) lamppu.

Nukkekodin väki kun taitaa myös harrastaa matkailua...

Kaikenlaisia hommia

Ihan aluksi on pakko esitellä kesäkukkaloistoa meidän pihalta. Koko kesän olen odotellut että talven kellarissa uinuneet polargoniat oikein ryöpsähtäisivät kukkimaan sillä sen verran ahkerasti olen niitä lannoittanut mutta nyt vasta, elokuun lopulla tuo ryöpsähdys on tapahtunut. Nuppujakin on niin paljon että toivottavasti ehtivät aueta ennen talven tuloa. 

Ja tässä on vain yksi erä polargonioista...

 

Esikasvatin myös monta pussillista samettikukkia. Minit eivät selvinneet pihalle asti ja nämä jättikokoiset valkoiset (niin pussissa luki) ja keltaiset pallukat ovat aukenivat kunnolla vasta viime viikolla.

Ihan pitää taas ensi keväänä miettiä että kannattaako se hurja purkkien, multien ja pienkasvihuoneviritelmien kanssa pelaaminen.

 

Viime talvena sain äidiltä pari himoitsemaani wieniläistuolia. Autotallin nurkassa ne odottelivat kesää ja kivoja hiomissäitä ja suihkumaalauskelejä.

Jossain välissä (autokatoksessa) sain homman tehtyä.

 

Tuolit on kyllä kauniit mutta ei niissä pitkään tee mieli istua  eli istumamukavuus ei kyllä ole näissä kummoinen.

Tuolien lisäksi halusin uusia meidän ruokapöydän päällä olleen lampun. Jotakin kevyttä ja korimaista ei kuitenkaan osunut silmiin kauppareissuilla. Omassa pihassa sitten kuitenkin. Nimittäin kirpparilta aikoinaan eurolla ostettu nuhjaantunut ruukunsuojus. Pesin sen juuriharjalla ja siinähän se oli. Uusi lamppu.

 

Eräässä facebook-ryhmässä on oikea pullolamppuvillitys. Siis pulloja joko lampunjaloiksi tai sitten pullon sisälle valot. Meidän ikkunalaudalle sopi paremmin tuo ensin mainittu.

Tämän kesän fiksujen tekemisten sarja taitaa olla tässä.

Pakko nimittäin tunnustaa että nukkekotihommat ne vaan edelleen kiinnostaa minua. Semmoiset pienet piperrykset. Viimeinen villitys ovat nämä Tyyne ja Topi. Kun en tiennyt mistä saisin hankittua persoonallisen vanhemman pariskunnan (tehdasvalmisteisia en halunnut) päätin kokeilla niiden tekemistä itse. 

Seuraavaksi suunnittelen pariskunnalle kodin. Hankalaa se saattaa olla sillä Tyyne ei ole mikään tyyni täti vaan hänellä tuntuu olevan aikamoinen oma tahto ja selvät sävelet siitä millainen talon pitää olla. Minä en ole asiasta aina ihan samaa mieltä...

Kynnysmatto

Me ollaan koiraperhe joten hiekan sisälletuloa ei voi kokonaan estää...

 Jo oven ulkopuolella on hurjasti hiekkaa imevä kookosmatto ja sitten heti ulko-oven sisäpuolella toinen pieni kynnysmatto.

Se sisäpuolella oleva matto on ollut jo jokusen vuoden Ikeasta ostettu juuttimatto. Tänä keväänä olen yrittänyt etsiä sille seuraajaa sillä matto on auttamattomasti tullut elämänkaarensa päähän.

Yrittänyt.

Miten ihmeessä yhden kynnysmaton löytäminen sitten voi olla niin vaikeaa?

Meidän tuulikaappi on laatoitettu ja laatoituksen alla on lattialämmitys. Huono yhdistelmä kumipohjaisen maton kanssa. Ja muunlaisia mattoja ei kaupoista ole löytynyt. Enkä nyt ajatellut länteä Ikea-reissulle kynnysmaton vuoksi.

Siispä koukku käteen ja virkkaamaan.

Sillä hetkellä ei ollut saatavilla juuttinarua tai muutakaan mattoon sopivaa narua joten trikookuteella mentiin.

Kude oli epätasaista paksuudeltaan ja reilun kilon kasassa kudetta oli 12 solmua... Mutta matto siitä syntyi. Ehkä jatkan vielä sen oikean maton metsästystä. 

Tai lähden Ikeaan.

Mutta nyt tämä saa kelvata.

Uusi lipasto eteiseen, siis OIKEAAN eteiseen, ei nukkekotiin...

Meidän eteinen on aika suuri mutta haasteellinen noin sisustuksellisesti kun ehjää seinätilaa ei juuri ole. Pari vuotta sitten tein sille ainoalle mahdolliselle paikalle lipaston. 

Mutta kun se oli niin...suuri.

 

Tämä uusi versio on paljon pienempi ja jotenkin kevyemmän oloinen.

Tykkäsin kovasti kun puutyöluokkaan tuli uusi alajyrsin. Siinä on sitten valinnanvaraa tehdä jos minkälaisia reunoja vaikka kansilevyyn.

Kirpparilta olen vuosien kuluessa napannut mukaani pieniä laatikoita ja ne pääsivät nyt tuonne ylähyllylle. Alemmille hyllyille mahtui osa vanhan laatikoston koreista.

Jalkojen koristeeksi liimasin (aika kevyesti jos vaikka alkaa tökkiä) tuommoiset hyllyn kannattimet. Vielä en tiedä tykkäänkö vai en.

Ihan kiva. 

Se vanha iso muutti kodinhoitohuoneeseen mankelin alle. Se on sille ihan passeli paikka ja tehtävä kun se on niin iso!

Kirjontaa

Kirjontahommat eivät ole koskaan olleet se mun juttu.

Pinterestistä, nukkekotisivuilta, löysin mitä ihanampia kirjottuja pieniä koristetyynyjä ja mattoja. Etsyssä niiden hinnat olivat mun kukkarolle ihan liikaa joten kaivelin komerosta muliinilangat ja (liian harvaa) aida-kangasta ja verestin kirjontataitojani ristipistoilla.

Siitä kokeilusta tuli tämmöinen koristetyyny sängyn päälle.

Ne matot olivat myös niin ihania verrattuna lasten kudontakehyksellä pujottelemiini villalankamattoihin että piti ajella kaupunkiin ostamaan pienireikäistä petit point-kangasta. 

Mallin kopioin netistä ja aika monta iltaa pistelin muliinilangoilla tätä olohuoneen mattoa.

Muistan vielä ekan petit pointeilla tehdyn työni. Se oli pieni tiputaulu ja olin silloin alle kouluikäinen. 

Sitten meni vuosia kunnes joskus 90-luvun alussa Käsityökerhon lehdessä oli joulupukkitaulu jonka urhoollisesti ristipistoilin. Taulu on edelleen meidän joulukoristelaatikossa vaikka ei moneen vuoteen ole esille päässytkään.

Seuraava kirjontatyö taisivat olla nämä koristetyynyt joiden tarvikepakkauksen tilasin...jostakin.

Semmoiset samplerit, kirjainmallityöt vai miksi niitä kutsutaan, ovat mielestäni tosi kauniita ja semmoisenkin tarvikepakkauksen tilasin  vuosituhannen vaihteessa. 

Se ristipistotyö oli todella kärsivällisyyttä kasvattava tiheine kankaineen ja hankalasti eroitettavine langanväreineen. Melkein kaksi vuotta sitä pistelin mutta edelleen se on minusta kaunis.

Toinenkin ristipistotyöni on meillä esillä.

Nimittäin pieni orvokkitaulu. Se sopii nätisti Ebba Maslinin orvokki-koulutaulun kanssa yhteen.

Seuraavaksi taidan etsiä netistä pikkuruisen sohvatyynyn mallin. Kun sitä petit point-kangasta jäi jonkin verran siitä metristä jonka ostin.

Tarina jatkuu...

Tiina-tontun koti siirtyi koululta meidän eteisen pöydälle. Joka aamu herättyäni kävin laittamassa sinne valot päälle ja tarkastin että kaikki oli kahvikekkereillä hyvin.

Jouluostosten lomassa löysin Tiinan kotiin vielä hauskan sienivalosarjan ja kuusikin sai valot.

Joulusaunassa tajusin että Tiinan talosta puuttuu sauna. Ja vessa ja oikea makuuhuone. Ja oikeastaan koko talo on liian pieni..

 

Homma lipesi lapasesta kun kuulin saavani, siis jos haluaisin, sukulaisen tarpeettoman lehtisahan. 

Voi että!

 

Ennen kuin saha kotiutui autotallin höyläpenkille, minulla oli aikaa suunnitella uutta taloa; vintille makuuhuone, iso tupa, sali ja alakertaan sauna ja vessa. Talon teen kansalaisopiston puutöissä mutta sauna alkoi rakentua heti aattoiltana Pinterestin ideoiden myötä.

 

Muuripata ja kiuas ovat pahvia ja porkkanalaatikon alumiinivuokaa. Kiuaskivet ovat vielä lumen alla mutta halkoja on jo valmiina. Saunaan tulee panelointi mutta paloturvallisuussyistä kiukaan ja padan takana on kiviseinä. Kananmunakennosta leikatuista "tiilistä".

 

 Heti arkena kävin ostamassa vaneria kalustehommia varten. Naulakkoa ja penkkiä en malttanut edes hioa ennen maalausta. Mutta ne ovatkin koekappaleita.

Sieltä pinterestistä löytyi -ihan liikaa- kaikenlaista itse askarreltavaa. En voinut vastustaa kiusausta kokeilla saako nakkisormillani aikaiseksi tuommoisen pienen raastimen. No aika iso siitä tuli...

Himmelinkin halusin koettaa tehdä mutta askarteluoljet olivat liian paksuja joten koiralenkiltä poimin kuivia heiniä samaan tarkoitukseen. Ei niin kauniin värisiä mutta himmeli niistä tuli.

 

Pää on täynnä kaikenlaisia ideoita kalusteiksi mutta moneen tarvittaisi listoja ja sorvattuja pylväitä joita tämän kaupungin askarteluliikkeistä ei löydy. Siispä postipakettia odotellessa tein makuuhuoneeseen sängyn ja yöpöydät hieman yksinkertaisempana versiona.

Autotallissa odottaa kirjahyllytarvikkeet ja askartelupöydällä on kuivumassa pari pahvistä koottua ämpäriä. Ja tuohon sänkyyn pitäisi varmaan saada patja ja vuodevaatteet.

Onneksi on vielä tämä viikko lomaa!

 

 

Musta musta on kiva

Meillä on massiivinen ruokapöytä joka arkioloissa on kasattu tuommoiseksi neljän tuolin kokoiseksi. Tarpeen vaatiessa pöytää kasvaa jopa 12 ruokailijalle sopivaksi mutta silloin kyllä on sovun annettava sijaa..  Pöydästä en millään haluaisi luopua vaikka kokonaisuus Ikean tuolien kanssa on makuuni liian raskas. Olenkin haaveillut kevyemmistä tuoleista. Semmoiset Wieniläistuolit esimerkiksi olisivat kivat. (Ihan oikeasti, jos lottovoitto sattuisi kohdalle, en empisi yhtään vaan hankkisin  Wishbone-tuolit ja niihin sopivan levitettävän pöydän...)

Koska mieleni on kovin muuttuvainen, päätin kokeilla kevyempää tuoliversiota maalaamalla pari vintiltä löytynyttä tuolia mustaksi.

 

Istuinosan päällystin Marimekon kankaalla.

 

Fiilis on vähän sellainen että enpä tiiä...vaikka tykkään kyllä noista tuoleista.

Samalla maalausinnolla pensselöin vanhan pianotuolinkin. Tarkoitus oli korjata se ihan käyttöön mutta en saanut siitä niin vakaata että uskaltaisin riskeerata selkäni kanssa sen päällä istumisen.

 

Siitä tuli sitten kukkapöytä.

Virittelin olohuoneen nurkkaan vielä vihervalonkin sillä taitavat nuo kasvit kärsiä valon puutteesta siinä missä minä itsekin.

Joskus sitä kannattaa toivoa ääneen: Puhuin Wieniläistuoleista äidilleni joka heti lupasi minulle lapsuudenkotini pari tuolia. Olivat kuulemma odottaneet että joku niitä tarvitsisi! 

Maltan tuskin odottaa että pääsen tuunaamaan ne ...mustiksi.

Ruosteista tunnelmaa

Syksy on siksi kivaa aikaa kun saa taas valoisan kesäkauden jälkeen laittaa esille kaikenlaiset lyhdyt ja kynttilät.

Romuhamsterin varastostani löytyy iso kasa raastimia. Kesän alussa nostin ne ulos ruostumisen toivossa. Kuten myös kasan kuusenkynttiläpidikkeitä. Ruostuminen onnistui hienosti ja nostin neljä parhaiten (!!!) ruostunutta pöydälle.

Kieltämättä hieman adventtimaiselta tuo asetelma vaikuttaa mutta en anna sen häiritä tunnelmaa.

Kävin tänään Viherlandiassa, paikallisessa puutarhamyymälässä, tutkailemassa kasvitarjontaa.  Osa viherkasveistani kun on hieman kärsinyt aurinkoisista päivistä ikkunalaudalla yhdistettynä huolimattomaan kukkien kastelijaan. Viherkasvien lisäksi mukaani lähti monivärinen krysanteemi jonka yhdistin kotona ulkona olleeseen murattiin ja pariin koristekurpitsaan. Syksyn väriloistoa sisällekin.

Ulkohommia eli virkattu räsymatto

Onneksi tuli taas, ainakin hetkeksi, lämpöistä ja aurinkoista niin että pääsin ulkohommiin eli lopettelemaan aloittamaani räsymattoa.

Vinttiä siivotessa lajittelin talon mukana tulleita räsymattoja; osa pestiin ja laitettiin alakerran käytäville, osa pestiin ja lyhennettiin keittiöön sopivaksi ja osa jätettiin odottelemaan tulevia aikoja.

Mattojen kanssa touhutessa ihastelin joidenkin taitoa yhdistellä erivärisiä kuteita upeiksi matoiksi. Että jos itsekin osaisi... No tällä selällä ei mattoja paukutella joten se toinen vaihtoehto oli kokeilla virkata räsymatto.

Kaivelin käytöstä poistettuja lakanoita, tyynyliinoja, pöytäliinoja ja verhokappakin oli joukossa. Ne leikkelin virkkaamiseen sopivan leveiksi. Paksuimmasta pöytäliinasta leikkasin reilun sentin levyistä ja ohuesta vauvalakanasta tuli kaksi senttiä leveää.

Ja sitten vaan virkkaamaan!

Ulkohommaa näiden kuteiden kanssa pelaaminen on sillä sen verran kankaat pölyävät.

Vähän niinkuin keittiön mattoa olin virkkaamassa mutta kesken projektin löytyikin keittiöön kirpparilta sopiva matto. Jatkoin kuitenkin virkkaamista...sillä se oli koukuttavaa.

Lopulta matto oli juuri sopiva terassin hetekan päälle.

Kauempaa katsottuna se näyttää melkein oikealta räsymatolta.

 

 

Mutta kyllä se on virkattu!