lauantai 25. huhtikuuta 2015

Penkki

Maria oli uudistanut vanhan pihapenkin ja siitäpä minäkin innostuin uusimaan ja korjaamaan omani.
Totuuden nimissä olin kyllä ajatellut valaa jalkojen päälle betonisen levyn mutta puisella penkillä on varmaan ainakin lämpöisempi istuskella Suomen suvessa.

Penkki löyttyi koulun roskalavalta ja siitä puuttui pari lautaa. 
Sirkkelöin sopivat laudat, öljysin ne, spraymaalasin jalat mustiksi ja yhdistin kappaleet toisiinsa.
Sopivaa ulkopuuhaa kauniina kevätpäivänä.

Lautoja öljytessä öljysin sitten vanhaa saunan penkkiä sen verran että lopulta ihan suosiolla vedin senkin ruskean mustaksi. Ihan ilman hiomista ja puhdistamista joten remppatohinoissa tippuneet maalin roiskeet jäivät näkyville.
 



torstai 23. huhtikuuta 2015

Terveisiä Istanbulista

Tänä keväänä me, innokkaat kaupunkilomailijat, kävimme reilun viikonlopun verran ihastelemassa Istanbulin kevättä.


 Ensimmäisenä päivänä hyppäämme yleensä kaupunkikierrokselle Hop on hop off -bussiin. Kierroksella saa aika hyvän katsauksen kaupunkiin. Ja ainahan voi halutessaan jäädä pois kyydistä ja tutustua mielenkiintoiseen paikkaan tarkemmin.

Luulenpa että jokainen Istanbulin kävijä vierailee ainakin yhdessä kaupungin sadoista moskeijoista.

Paikalliset peseytyvät tavan mukaan ennen rukoilemaan menoa.
Siniseen moskeijaan mentäessä ei enää peseydytä pihan rituaalikaivolla vaan seinustan pesupaikoilla jotka nekin lienee aika iäkkäät. Saippua on laitettu kyllä ihan nykyaikaisiin muovisiin annostelijoihin...
Moskeijoiden lattioita peittävät paksut upeat matot.
Niiden imurointi sujuu mukavammin kun vaihtaa samalla kaverin kanssa kuulumiset puhelimessa.

Aloitimme moskeijoihin tutustumisen viime keväänä Abu Dhabin suuresta moskeijasta ja senpä vuoksi Istanbulin moskeijat eivät meitä suuresti häikäisseet vaikka kieltämättä upeita olivat nekin.
Noita kaakeleita kuvasin kännykällä niin että kuvista saisi paksun kirjan...


 Moskeijoiden ja Topkapin palatsin ja haaremin kaakelikoristelut saivat meidät miettimään teimmekö sittenkään fiksusti kun teimme ensin kylppärirempan ja vasta sitten kävimme katsomassa mallia täältä.
Tunne vain voimistui elämäni ensimmäisellä hamam-vierailulla. Olisipa meilläkin höyrysauna, pesukivi ja sitten vielä se kylvettäjä ja hieroja.

Istanbulissa ei pääse tulemaan nälkä.
Siitä pitävät huolen katukauppiaat rinkeleineen ja vaivatta löytyvät "pikaruokapaikat".
Ja ne makeat herkut!

Matkaoppiaden Top 10 listalla oli Bosborin salmen ristely. Sellaisellakin kävimme.
Tämä kuva on kyllä paikallisliikenteen yhteyslautalta Aasian puolelle.
Paikallisliikenteen metro on varmaan nopein tapa kulkea 14 miljoonan (virallisen) asukkaan kaupungissa jossa ruuhkat ovat melkoiset. Hintakaan ei päätä huimaa. Yksi matka taisi maksaa alle euron ja kahden tunnin sisällä siirtolippu sitäkin vähemmän.


Suuren Basaarin ja maustebasaarin välinen alue on yhtä suurta ostosparatiisia/-helvettiä.
Ake ei innostu näistä paikoista yhtään mutta minulle niissä riittäisi hypisteltävää. Onneksi kumpikin antaa toiselle hieman periksi (Ake kyllä enemmän).

Yksi kauppa on kyllä semmoinen, jonne Ake minut aina vie mikäli kaupungissa on sellainen.
Nimittäin Pandoran liike. Joskus sitä liikettä on ihan oikeasti etsitty ja reissattu julkisilla pitkiäkin matkoja.

 
Minulla oli jo tuollainen hopeinen ketju ja siinä muutama amuletti kun Roomassa jokunen vuosi sitten  ihan sattumalta huomasin Pandoran liikkeen. Siitä liikkeestä on tuo Pietarin kirkon kupoli.
Aika monta matkaa on sen reissun jälkeen jo tehty.



sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Aina on aikaa vielä yhdelle kurssille...

Kansalaisopistolla on järjestetty jo useampana vuonna kierrätyspunontakursseja. Niitä kahvipusseista koreja -kursseja. Enpä olisi uskonut, että semmoiselle ikinä osallistuisin. Eikä nytkään houkuttimena ollut kauppakori Kultamokka pusseista vaan tämä:

Näin messuilla (ulkomaisista)sanomalehdistä punotun korin. Se jäi silloin ostamatta enkä googlettamallakaan löytänyt enää sen tekijää joten ainoaksi mahdollisuudeksi jäi tehdä semmoinen kori itse. 
Kuuden illan kursseilla opeteltiin useita erilaisia punontatekniikoita mutta minä keskityin näihin perinteisimpiin. Kierrätyshengessä tein selvää yläkerran tapetinjämistä.

Kahvakin on kierrätyshenkinen; kirpparilta löytynyt nähkavyö ja tässä toisessa housuhenkari.

 Kun tapetit oli käytetty (melkein) kokeilin remppahommissa käytettävää vahvaa suojapaperia.
Nelinkertaiseksi taitetuista soiroista  tuli tämmöinen kodinhoitohuoneen naulakkoon tarkoitettu säilytin


Käsityökorin tein näppivoimia koettelevasti kahdeksankertaisista soiroista.

Ja minäkö pystyin olemaan kurssilla kuutena iltana sortumatta ihanalta tuoksuviin kahvipusseihin?
No en pystynyt.
Punoin blingblingiä elämääni:

 Nyt yritän saada Oton syömään nappulansa reippaasti sillä nappulapussit ovat valkovoittoisia tuollaisia muovitettuja kuten kahvipussitkin ja niistä voisi saada kivan kauppakorin. Nuo paperiset kun eivät kestä kosteutta.
 

 


lauantai 11. huhtikuuta 2015

Jotakin romanttista



  
En tainnut empiä hetkeäkään kun kirpparipöydältä löytyi vanha kirjailtu pellavalakana!

Tämä A T:n upeasti kirjoma lakana pääsi meille verhoksi. Nurin päin tosin mutta voihan joku luulla että kyse onkin LV:stä?

Pieniä kulumia ja reiän alkuja ei ripustetussa verhossa huomaakaan. Oikeastaan ne tekevät verhon arvokkaammaksi; se on ollut käytössä ja elämä jatkuu vielä meidän ruokailutilan verhona kun se on päässyt eläkkeelle alkuperäisestä virastaan sängyssä.





 
 

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Kennopaperipalloja

Ennen joulua löysin ohjeen kennopaperipallojen tekoon. Jäivät sitten kuitenkin tekemättä. Kunnes ilmoittauduin Butik Malfatton kennopallokurssille...
On ihan eri juttu tehdä palloja kokeneen opastuksella ja hyvässä seurassa ihanassa paikassa ja kaiken kruunuksi kahvila Muiston herkkuja maistellen!


Valittavana oli kaikenlaista kierrätyspaperia. Minua kiinnosti Helsingin puhelinluettelon sivut vuodelta -74 ja ruskea pakkauspaperi. Kotona kokeilin vielä kellastuneilla kirjan lehdillä.

Pääsiäisen munat ja tiput keräsin odottamaan ensi pääsiäistä ja tilalle laitoin kennopaperipalloja.
Tähän hommaan jää muuten koukkuun...