Solmittu räsymatto vol II ja ohje

 

 Mielessä oli muhinut ajatus verkkopohjalle solmitusta  (kierrätys)räsymatosta.

Kun Käsityömessuilta löytyi verkkopohja, en malttanut alkaa leikkaamaan räsyjä itse vaan ostin valmista trikookudetta ja tein siitä maton.

Ne räsyt (ja vintillä odottavat t-paitakassilliset) eivät jättäneet rauhaan joten kokeilin sitten  maton solmiamista itseleikatuista kuteista. Niistä tuli sitten tämä ehkä kynnysmatoksi sopivamman värinen matto. 

Maton tekeminen ei ole vaikeaa mutta valmista ohjetta en siihen löytänyt joten jotta kenenkään ei  tarvitsisi keksiä pyörää uudelleen, tässä ohjeenpoikasta tämmöisen maton tekemiseen:

 

Taito shopista hankin valmiin mattopohjan. Ohjeita metsästäessäni törmäsin useasti varoitukseen siitä että samannäköinen liukuestepohja olisi hommaan turhan pehmeä ja helposti repeävä. Muistelen kuitenkin mummon joskus 60-luvulla juuri sellaiseen pehmeään pohjaan solmineen maitopussista leikattuja soiroja matoksi.

Messuilta ostin valmista trikookudetta joista tuo yksivärinen oli aika ohutta verrattuna raidalliseen.

Tuohon 50 x 70 mattoon kudetta meni parin kilon verran.

Aluksi pätkin kuteen noin 20 senttisiksi pätkiksi mutta onneksi en pätkinyt koko määrää kerralla sillä omaan makuuni sellaiset hapsut olivat liian pitkiä. Noin 15 cm, jopa alle oli sopiva pituus.

Toista mattoa varten pesin ison kasan vanhoja t-paitoja ja muita trikoovaatteita. Pesin, koska ne olivat odotelleet jo tovin vintillä muovikassissa ja haisivat tunkkaiselle.

Niiden leikkaaminen oli odottamattoman nopeaa ja kivaa puuhaa. Leikkauspuuhissa huomasin että KANNATTAA EHDOTTOMASTI tehdä erilaisista materiaaleista koepaloja.

Osa t-paidoista oli vanhoja, paksuja ja tukevia ja niistä saattoi leikata aika kapeitakin soiroja. Mukana oli myös ketjuliikkeiden ohuen ohutta trikoota, josta leikkasin jopa 3 cm levyistä soiroa.

Leikkaamalla soiro ja solmiamalla se, saa tuntuman sopivan levyisestä soirosta. Niin ja pituus on myös ihan makuasia. Eikä mielestäni ole niin nuukaa siitä että soirot olisivat yhtä pitkiä.

Ennen solmiamista kannattaa kantata maton pohja virkkaamalla sen ympärille kiinteitä silmukoita kuteella. Ensimmäisen maton kanttasin sillä trikookuteella ja tämän toisen jostain projektista jääneellä ontelokuteella.

Käytin numero kuutosen koukkua ja virkkasin ihan tavallisia kiinteitä silmukoita yhden jokaiseen "ruutuun". Kulmissa virkkasin kulmaruutuun yhteensä 4 kiinteätä silmukkaa; kaksi ennen kääntymistä ja kaksi käännöksen jälkeen.

 Solmiamisohjeita on paljon erilaisia; hevosenhäntäsolmuja, yhtä solmua ja kahta solmua. Sitten vielä se, mihin solmu tehdään ja miten tiheään solmuja tehdään.

Minä solmin kuteet kuvan mukaisesti pohjan ruutujen risteyskohtaan. Ihan yhtä hyvin olisin voinut solmia aina ruudun toiseen reunaan.

Käytin vain yhtä solmua sillä trikookude kiristyi helposti pitäväksi ja kaksi solmua olisi ollut aika paksu juttu.

 

Solmiamistiheyskin on solmijasta kiinni. Tähän räsykudemattoon solmin kuiteita välillä jokaiseen kulmaan ja välillä jätin joka toisen kulman somimatta. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä että itseleikatut kuteet olivat niin paksuja ja peittäviä ettei niitä todellakaan tarvinnut sen tiheämpään solmita.

 Tämän valmiista kuteesta tehdyn maton somut on solmittu  jokaiseen kulmaan sillä  yksivärinen kude oli ohutta. 

Vaikka tähän mattoon hankin yhtä paljon kirjavaa ja yksiväristä kudetta niin tuon paksuuseron vuoksi käytin ohutta yksiväristä kudetta enemmän jotta matto ei olisi ihan niin kirjava.

 Itseleikattujen kuteiden mattoon valitsin vaatekasasta sinisen, vihreän ja ruskean sävyisiä kankaita.

Tummansinisiä t-paitoja oli monta mutta vain yksi kirkkaan turkoosi eikä vaalean vihreitäkään ollut kuin yksi. Halusin matosta tasaisen kirjavan joten solmin maton pieni pläntti kerrallan vuorotellen eri kulmista aloittaen joten noita erikoisvärejä riitti koko maton alueelle.

Muutoin kuteet olivat korissa sekaisin ja otin aina sen värin mikä sattui käteen osumaan.

Neulegraffiti

Neulegraffitit ovat mielestäni tosi hauska ilmiö. Niin hauska että itsekin olen suunnitellut semmoisen tekemistä mutta ajatus on jäänyt suunnittelun asteelle.

Paitsi että Aken loman loputtua kun kelit ovat olleet kehnot ulkohommiin, olen katsellut telkkarista tallenteita ja innostunut virkkaamaan.

Ajatus oli piristää Oton ja mun lenkkireittejä ja siihen tarkoitukseen ajattelin tämmöisten eläinhahmoisten graffitejen sopivan.

 

Luppakorvainen koira seuraa ohikulkijoita kävelytien reunalla.

 

Apina hymyilee lyhtytolpassa.

 

Läheisen leikkipuiston porttiin laitoin vihreän possun. Vähän kyllä jännitin että mitenkä se saa siinä olla. Että ottaako joku moisesta herneen nenäänsä.

 Ottoa nämä ompelusessiot eivät huvittaneet... Siitä tämä kärsivä ilme.

 

Ihan meidän kodin lähellä virnuilee raidallinen kisuli.

Tämä kettu on meidän metsälenkkipolun päässä, kävelytien kaiteessa.

 

Vielä olivat saaneet olla paikoillaan nämä tyypit. Ajattelin kyllä käydä jossain välissä keräämässä heidät talviunille. Siis jos joku ei jo aiemmin ole saanut päähänsä samaa ajatusta.

Kynnysmatto

Me ollaan koiraperhe joten hiekan sisälletuloa ei voi kokonaan estää...

 Jo oven ulkopuolella on hurjasti hiekkaa imevä kookosmatto ja sitten heti ulko-oven sisäpuolella toinen pieni kynnysmatto.

Se sisäpuolella oleva matto on ollut jo jokusen vuoden Ikeasta ostettu juuttimatto. Tänä keväänä olen yrittänyt etsiä sille seuraajaa sillä matto on auttamattomasti tullut elämänkaarensa päähän.

Yrittänyt.

Miten ihmeessä yhden kynnysmaton löytäminen sitten voi olla niin vaikeaa?

Meidän tuulikaappi on laatoitettu ja laatoituksen alla on lattialämmitys. Huono yhdistelmä kumipohjaisen maton kanssa. Ja muunlaisia mattoja ei kaupoista ole löytynyt. Enkä nyt ajatellut länteä Ikea-reissulle kynnysmaton vuoksi.

Siispä koukku käteen ja virkkaamaan.

Sillä hetkellä ei ollut saatavilla juuttinarua tai muutakaan mattoon sopivaa narua joten trikookuteella mentiin.

Kude oli epätasaista paksuudeltaan ja reilun kilon kasassa kudetta oli 12 solmua... Mutta matto siitä syntyi. Ehkä jatkan vielä sen oikean maton metsästystä. 

Tai lähden Ikeaan.

Mutta nyt tämä saa kelvata.

Kirjanmerkki

Meillä luetaan paljon ja kaikenlaista.

Mulla saattaa olla muutama kirja kesken yhtä aikaa; joku vakavampi ja sitten hömppää. Ja yleensä aina iltalukemisena sängyn vieressä on myös yksi iltasatukirja. Siis semmoinen hyvänmielen katselukirja.

Kirjanmerkkejä siis tarvitaan ja niitä meiltä myös löytyy kun oikein pengotaan. Yleensä niitä ei sitten tarvittaessa löydy vaan kirjan väliin pujahtaa joku paperilippu tai kuitti. Tylsää.

Netissä (taas!) oli hauska kirjanmerkki (jonka olin jo aiemminkin nähnyt). Siis tämmöinen kirjan väliin litistynyt hiirulainen.

 

Olisi tähän ollut ohjekin mutta tämän ja sen kaverin, joka majailee Aken kirjan välissä, virkkasin  kuvan perusteella vähän sinnepäin.

Kun kehuin että niitä kirjanmerkkejä kyllä löytyy niin oli ihan pakko vähän penkoa ja tämmöinen kasa niitä sitten löytyi:

On omatekemää, saatua ja matkamuistoksi ostettua.

En harrasta matkamuistojen ostelua reissuilta mutta välillä löytyy joku pieni kiva tavara jota ihan oikeasti tulee käytettyä. Kuten nuo kirjanmerkit. Ja Portugalin kukko vessan oveen. Ja saippua-astia Istanbulista. Ja emalinen vesimuki Prahasta tiskipöydälle. Ja...no taitaa niitä sittenkin aika lailla löytyä.

Laukkuaddiktio

Komeroita siivotessa penkoessa on pakko tunnustaa että minulla on jonkin sortin laukkuaddiktio.

Missä ikinä liikunkin, kiinnitän huomiota laukkuihin ja kasseihin. Kalliimpia yksilöitä himoitsen vuosia ennenkuin raaskin ostaa. Kirppareilta kivoja laukkuja tarttuu mukaan ihan huomaamatta.

Ja sitten on tietenkin ne omatekemät. Mutta nehän ovat vain kasseja.. Semmoisia joita tehdään tarpeeseen; kauppakasseiksi, kirjastokasseiksi, käsityökasseiksi jne.

Ja niitä syntyy kun löytyy kiva kassikangas:

 

Eikä pidä uskoa että tässä olisivat kaikki meidän perheen kauppakassit...

Virkkaamalla olen tehnyt useita kasseja ja niistä uusin on tämä parista jämäkerästä virkattu...ööö...kauppakassi? 

Lanka loppui kesken joten kahvat tein vanhasta nahkavyöstä.

 

Vaikka ihastunkin aina uusiin laukkuihin, minulle käy niin että muutaman käyttökerran jälkeen palaan takaisin vanhaan tuttuun ja luotettavaan Longchampin olkalaukkuun.

 

Tämä on jo toinen tätä lajia. Tilaihme ja mukava kantaa.

Opiskelijana vannoin Kånkenin nimeen repuissa. Sittemmin meidän perheen koululaiset ja retkeilijät ovat käyttäneet Haglöfsin reppuja. Niitä miltei ikuisia ja ainakin äidiltä isolle veljelle ja lopulta pikkuveljelle kestäviä.

Tänä syksynä annoin periksi nostalgialle ja ostin Sandqvistin repun. Isällä oli tämmöinen mutta suurempi metsästysreppuna ja minullakin kernistä tehty ja nahkaremmeillä varustettu joskus kansakoulun alaluokilla. 

Niin että näin ekaluokan opelle tämä passaa hyvin.

Koukussa

Tämän kesän virkkaamishommat eivät ole jääneet vain siihen yhteen mattoon.

Tai siis kahteen... eikun kolmeen.

Ystävätär on muuttamassa ja pieni vessa kaipaa pientä mattoa. Sinisävyistä.

Tuttu maton malli kelpasi ja lopusta ontelokuteesta tuli vielä pari säilytyspussukkaa vessan naulakkoon.

Voi miten kivan korituolin tyynynkin tuosta maton mallivirkkauksesta saisi...

 

Joskus vuosia sitten virkkasin, en maitopusseista kuten mummo aikoinaan vaan sinisistä Sokoksen muovikasseista, maton kylppärin lattialle.

Nyt ei matolle ollut tarvetta mutta koska muovipussilaatikkoon oli kertynyt iso kasa apteekin muovipusseja, kokeilin minkälainen kassi niistä tulisi. Siis semmoinen uimakassi ja saunomiskassi jonne voisi laittaa märät uikkarit ja pyyhkeet sun muut tarvikkeet. 

Ihan kiva tuli. Ekasta versiosta tuli liian pieni mutta tämä kakkonen on oikein sopivan kokoinen. Siihen leikkasin kuteeksi myös vihreää rengasliikkeen muovipussia koska ihan niiiin paljon ei mulla niitä apteekin pusseja (onneksi) ollut.

Hihnat ovat vanhasta vyöstä ja tekevät kassista tukevan vaikka kauppakassiksi.

Ulkohommia eli virkattu räsymatto

Onneksi tuli taas, ainakin hetkeksi, lämpöistä ja aurinkoista niin että pääsin ulkohommiin eli lopettelemaan aloittamaani räsymattoa.

Vinttiä siivotessa lajittelin talon mukana tulleita räsymattoja; osa pestiin ja laitettiin alakerran käytäville, osa pestiin ja lyhennettiin keittiöön sopivaksi ja osa jätettiin odottelemaan tulevia aikoja.

Mattojen kanssa touhutessa ihastelin joidenkin taitoa yhdistellä erivärisiä kuteita upeiksi matoiksi. Että jos itsekin osaisi... No tällä selällä ei mattoja paukutella joten se toinen vaihtoehto oli kokeilla virkata räsymatto.

Kaivelin käytöstä poistettuja lakanoita, tyynyliinoja, pöytäliinoja ja verhokappakin oli joukossa. Ne leikkelin virkkaamiseen sopivan leveiksi. Paksuimmasta pöytäliinasta leikkasin reilun sentin levyistä ja ohuesta vauvalakanasta tuli kaksi senttiä leveää.

Ja sitten vaan virkkaamaan!

Ulkohommaa näiden kuteiden kanssa pelaaminen on sillä sen verran kankaat pölyävät.

Vähän niinkuin keittiön mattoa olin virkkaamassa mutta kesken projektin löytyikin keittiöön kirpparilta sopiva matto. Jatkoin kuitenkin virkkaamista...sillä se oli koukuttavaa.

Lopulta matto oli juuri sopiva terassin hetekan päälle.

Kauempaa katsottuna se näyttää melkein oikealta räsymatolta.

 

 

Mutta kyllä se on virkattu!

Kesäkeittiö terassilla

Koko talven unelmoin kesästä ja niistä hommista, joita tehtäisi sitten kesällä: Terassin  katoksen jatkeesta ja autokatoksen romut peittävästä seinäkkeestä. Betoniaskelmista ja alapihan kivituhkasta. Puhumattakaan noista perusjutuista kuten pensasaidan leikkaamisesta ja kitkemisestä ja kukkapenkkien perkaamisesta... Niin, hyvä sanoa nyt kun en niitä ihan oikeasti voi ja saa tehdä.

Varsinkin se terassin katoksen jatke harmitti.

Kunnes näin K-raudassa sellaisen mutta koottavana versiona. Sattui vielä olemaan juuri passelin kokoinen. (Se omatekemä olisi tietysti ollut puinen ja katososa olisi ylettynyt terassin kattoon saakka)  Pari tuntia meni katoksen kokoamiseen (Akelta). Se kiinnitettiin vielä terassiin ja sitten haettiin grilli paikoilleen. Koska tässä versiossa (toisin kuin siinä jonka olisin tehnyt) ei ollut pöytälevyä kaasupoltinta varten, piti sellainen tehdä.

 

Jaloiksi laitettiin Singerin alaosa ja pöytälevy tuli paneelin pätkistä.

Meillä on tuollainen ruma kaasupullo, joten puin sille farkkuhameen, jonka kiristin vyöllä sopivammaksi.

 

Tuossa polttimen päällä on varmaan liki 30 vuotta vanha Muurikka. Sitä ei oltu vuosiin käytetty ja se oli saanut rauhassa ruostua ulkovarastossa ja ihan ulkonakin. Olin varma, ettei sillä enää mitään paistettaisi. Googletin kuitenkin valuraudan puhdistamisen ja lopulta päädyin hankaamaan pannun teräsvillalla, pesemään sen vedellä ja lopulta (kun semmoinen rasvainen tahma ei muuten irronnut) polttamalla pannun avotulella (Tein nuotion meidän vanhaan grilliin). Sittenpä loput karstat ja ruosteet lähtivätkin helposti grilliharjalla. Lopuksi rasvapoltin Muurikan ja koepaistoin pienen taikinallisen lettuja. Hyvin onnistuivat.

 

Aika tuppaa käymään välillä pitkäksi kun "mitään ei saa tehdä". Pidemmän päälle lukeminen ja sukkien (tai huivien) neulominen alkaa olla tylsää joten olen kokeillut jos jonkinlaisia puuhauksia. Äidille virkkasin keittiöön ontelokuteesta maton äitienpäiväksi. Se oli kiva homma joten kun varastosta löytyi iso kerä trikookudetta, tein siitäkin maton. Tämän maton laitoin terassille hetekan eteen. Jotain romanttista kun ehdotus prinsessakatoksesta teilattiin...

Liina pysyy paikoillaan tuulessakin kun virkkasin kivien ympärille verkkoa ja kiinnitin painon liinaan verhonipsulla. 

Ihan yllättävän hyvin tuo katos sopii meidän terassille. Niin hyvin että saapas nähdä kuinka monta vuotta tämä väliaikainen ratkaisu tuossa on. 

Pengoin äsken vinttiä ja löysin kukalliset täkit, muisto meidän mökiltä. Sopivat niin hyvin tuohon hetekan päälle.

Oikeastaan etsin vintiltä tätä vanhaa pärekoria polttimen suojaksi.

Vauvan peitto, kukkasia ja möhkäle olohuoneessa

Aloitin jo aikaisemmin virkkaamaan vauvan peittoa palasista. Päivänkakkaroita ja lemmikkejä. Peitto valmistui sopivasti kun lemmikit alkoivat kukkia ja pieni poika syntyi.

 Tuntuu että ihan päivittäin pihalla tapahtuu jotakin. 

Koska en ole viherpeukalo ja aika noviisi näissä pihapuuhissa niin minusta on aina jonkinlainen ihme kun näen uusien kukkasten nousevan mullasta.

Nämä pienet särkyneet sydämet ovat valloittaneet alaa kukkapenkeistä niin että niitä kai pitäisi jo vähän harventaa.

 

Omenapuut ovat nupullaan mutta luumupuu on jo täydessä kukassa ja odottelee pölyyttäjiä. Pitänee laittaa, siis pyytää Akea laittamaan, ne hyönteishotellit paikoilleen houkuttelemaan pörriäisiä .

Viimeksi valittelin sitä, ettei istuminen vielä oikein onnistu. Kävellen, seisten tai maaten ei neulehommat ja virkkaaminen onnistu mutta on kai pakko  tunnustaa että huonekalu joka on ulkonäkönsä perusteella saanut jo monta kaatistuomiota, minulta, mutta Ake on aina pitänyt pintansa ja tämä möhkäle on jäännyt olohuoneen telkkarinurkkaan.

 Tämän möhkäleen ansiosta olen pystynyt jatkamaan keskeneräisiä neulomuksiani.

Pari tyynyä kriittisiin paikkoihin ja tuoli sopivaan asentoon. Siinä pystyn katsomaan telkkarin tarjontaa ja tekemään käsitöitä. Ihanaa!

Edelleenkään ei möhkäleen ulkonäkö minua miellytä mutta ilman sitä käpristelisin tekemisen puutteesta sillä istuminen normaalissa istuma-asennossa ei vielä onnistu.

Lupaan, että möhkäle saa jäädä meille enkä enää pelottele sitä kaatiskuormaan joutumisella. ...eri asia sitten missäpäin tuolin sijoituspaikka tulee jatkossa olemaan.

Nojatuolin uusi mekko

Parikymmentä vuotta sitten meille muutti vanha nojatuoli.

Se oli muuten hyvässä kunnossa mutta verhoilu oli haalistunut ja väärän värinenkin.

Niinpä se sai uuden mekon ammattilaisen käsissä.

Kangas on laadukasta sillä vuodet lapsi- ja koiraperheessä eivät siinä näy mutta valolle on joutunut tämäkin mekko antautumaan. Sininen väri on haalistunut harmaan violettiseksi.

Olohuoneen paraatipaikalta tuoli on kannettu yläkerran vierashuoneeseen telkkarituoliksi.

Jos mulla olisi rahaa, tuoli saisi uuden mekon ammattilaisen käsissä mutta vauraampia aikoja odotellessa keräsin kasaan kaikki (luonnon)valkoiset villalangat ja aloitin virkkausurakan.

Virkkasin pyöryläneliöitä mutu-tuntumalla, kastelin ne ja kiinnitin nuppareilla pingoittumaan tuoliin.

Jotkut neliöistä ovat pienempiä, jotkut suurempia. Jos lanka oli paksumpaa, virkkasin langan yksinkertaisena ja ohuemmat langat kaksinkertaisena.

Tuolin muodoista johtuen virkkasin väliin pieniä ympyröitäkin.

Ja onneksi innostuin virkkauksen välissä yhdistelemään paloja toisiinsa sillä lopuksi KAIKKIEN palojen yhteenompelu olisi ollut aika iso homma.

Langat olivat vähän sitä sun tätä myös väriltään mutta lopputuloksessa siihen ei juuri kiinnitä huomiota.

Mekon helmoihin en enää jaksanut virkata pienen pieniä palasia vaan helpotin hommaa virkkaamalla "reunuksia" ja niihin pieniä nypylöitä, nirkkojako ne ovat.

Lopputulos on ihan ok.

Vai tuliko huoneesta jonka verhona on kirpparilta löynyt pitsinen keinutuolin peitto nyt liian ...romanttinen?

En punninnut mekkoon kulutetun langan määrää mutta iso pussillinen niitä oli. Lopulta jouduin ostamaan vain yhden kerän Nallea ruokakauppareissulla ja siitäkin jäi vähän...

1.