lauantai 30. heinäkuuta 2016

Koukussa

Tämän kesän virkkaamishommat eivät ole jääneet vain siihen yhteen mattoon.
Tai siis kahteen... eikun kolmeen.
Ystävätär on muuttamassa ja pieni vessa kaipaa pientä mattoa. Sinisävyistä.
Tuttu maton malli kelpasi ja lopusta ontelokuteesta tuli vielä pari säilytyspussukkaa vessan naulakkoon.
Voi miten kivan korituolin tyynynkin tuosta maton mallivirkkauksesta saisi...


Joskus vuosia sitten virkkasin, en maitopusseista kuten mummo aikoinaan vaan sinisistä Sokoksen muovikasseista, maton kylppärin lattialle.
Nyt ei matolle ollut tarvetta mutta koska muovipussilaatikkoon oli kertynyt iso kasa apteekin muovipusseja, kokeilin minkälainen kassi niistä tulisi. Siis semmoinen uimakassi ja saunomiskassi jonne voisi laittaa märät uikkarit ja pyyhkeet sun muut tarvikkeet. 
Ihan kiva tuli. Ekasta versiosta tuli liian pieni mutta tämä kakkonen on oikein sopivan kokoinen. Siihen leikkasin kuteeksi myös vihreää rengasliikkeen muovipussia koska ihan niiiin paljon ei mulla niitä apteekin pusseja (onneksi) ollut.
Hihnat ovat vanhasta vyöstä ja tekevät kassista tukevan vaikka kauppakassiksi.



keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Ulkohommia eli virkattu räsymatto

Onneksi tuli taas, ainakin hetkeksi, lämpöistä ja aurinkoista niin että pääsin ulkohommiin eli lopettelemaan aloittamaani räsymattoa.
Vinttiä siivotessa lajittelin talon mukana tulleita räsymattoja; osa pestiin ja laitettiin alakerran käytäville, osa pestiin ja lyhennettiin keittiöön sopivaksi ja osa jätettiin odottelemaan tulevia aikoja.

Mattojen kanssa touhutessa ihastelin joidenkin taitoa yhdistellä erivärisiä kuteita upeiksi matoiksi. Että jos itsekin osaisi... No tällä selällä ei mattoja paukutella joten se toinen vaihtoehto oli kokeilla virkata räsymatto.
Kaivelin käytöstä poistettuja lakanoita, tyynyliinoja, pöytäliinoja ja verhokappakin oli joukossa. Ne leikkelin virkkaamiseen sopivan leveiksi. Paksuimmasta pöytäliinasta leikkasin reilun sentin levyistä ja ohuesta vauvalakanasta tuli kaksi senttiä leveää.
Ja sitten vaan virkkaamaan!
Ulkohommaa näiden kuteiden kanssa pelaaminen on sillä sen verran kankaat pölyävät.


Vähän niinkuin keittiön mattoa olin virkkaamassa mutta kesken projektin löytyikin keittiöön kirpparilta sopiva matto. Jatkoin kuitenkin virkkaamista...sillä se oli koukuttavaa.
Lopulta matto oli juuri sopiva terassin hetekan päälle.
Kauempaa katsottuna se näyttää melkein oikealta räsymatolta.
 

Mutta kyllä se on virkattu!



sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Myötätuulessa eli 3 X Tailwind

Pussissa oli kolme jämäkerää Tukuwoolia, yhteensä reilu 100 grammaa.
Siis huivillinen luonnonvärisistä ihanuutta.
Tailwind taas valikoitui huivikokeiluun hauskan muotonsa vuoksi ja siksi että värikerrosten vaihto jää i-cord -reunuksen sisään. Huivi myös päätellään i-cord -menetelmällä. Nuo i-cordit hieman arveluttivat kun en ikinä ennen ollut niitä tehnyt mutta ne olivatkin ihan helppoja. Niin helppoja että sadepäivien iloksi neuloskelin Tailwindejä enemmänkin kotoa löytyneistä langoista.

Seuraavassa huivissa käytin loppuun Isagerin harmaan huivilangan, keltaisen Isagerin Alpaca ykköskerän kaksinkertaisena ja vielä sinisen Holstin lopun.


Pienempi huivi tuli kaksinkertaisista Alpaca ykkösistä jotka jäivät Kaipuu -huivista. Lisäksi laitoin vielä harmaata Dropsin alpacaa.


Nyt saisivat sadepäivät jo loppua sillä kukapa näitä kaikkia huiveja ehtisi käyttää. 
Tai niitä, jotka neulon niistä tilaamistani langoista jos sateet jatkuvat...






perjantai 15. heinäkuuta 2016

Pimp my Ikea

Koska selkä ei anna periksi suuremmille puuhommille, on tyydyttävä tuunaamaan jo olemassa olevia kalusteita.

Minikokoisessa terassin keittiönurkkauksessa  ei ollut tarpeeksi laskutasoa. 
Alkuperäinen suunnitelmahan oli rakentaa katos entisen jatkoksi siten että sitä laskutasoa olisi ollut.

Varastossa oli tällä hetkellä tarpeeton Ikean hyllykkö.
Sahasin sen hieman matalammaksi (olisi ehkä voinut sahata vielä yhden hyllyn mitan matalammaksi), ruuvasin pohjaan pari laudan kappaletta ja niihin käyttämättömästä puulaatikosta pyörät.


Pyörien ansiosta laskutila siirtyy tarpeen mukaan.
Ja voisihan tuohon kiinnittää vähän suuremman kannen. Myös naulakko  hyllykön reunaan on vielä suunnitteluasteella.

 Kun letut on paistettu, siirtyy laskutaso katoksen alle odottamaan seuraavaa työvuoroa.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Keittiöpyyhkeistä ja keittiöstä

Sisustusliikkeissä ihastun usein  (muiden ihanuuksien lisäksi) keittiöpyyhkeisiin.
Niitä(kin) on kohtuullinen pino liinavaatekaapissa.
Kuitenkin tänään pyyhettä vaihtaessani huomasin ripustavani paikoilleen taas kerran  vanhaa pellavaista perintöpyyhettä. Tai onhan niitä samanlaisia perintöpyyhkeitä kaapissa puoli tusinaa.


Näillä pyyhkeillä on tarina:
Äitini ja hänen siskonsa olivat sotalapsina Ruotsissa. Olen siis niitä onnellisia, joilla on ollut kolmas mummola Ruotsissa. Äidin siskon, tätini, mamma oli tosi innokas käsityöihminen. Tyra-mamman kuoltua tätini peri osansa mamman käyttämättömiksikin jääneistä käsitöistä. Muun muassa näitä mamman itsensä kutomia ja nimikoimia keittiöpyyhkeitä. Koska mamman nimikirjaimet olivat samat kuin minulla tyttöaikanani, säilytti tätini nämä pyyhkeet minulle kapioiksi.
Olen käyttänyt pyyhkeitä jo kymmeniä vuosia ja niin kuin pellavalla on tapana, pyyhkeet vain paranevat vanhetessaan ja pehmentyessään.



Kuukausi sitten esittelin uusia sinisiä kesäisiä keittiötekstiilejä. Matto tuntui kuitenkin liian...kirjavalta, joten se vaihtui tämmöiseen ihanaan kirpparilöytöön. Kyllä jotkut sitten osaavat kutoa kauniita räsymattoja! 
Sitten piti vaihtaa verhotkin...

Ennen keittiöremppaa me syötiin ja kahviteltiin aina keittiön pöydän ääressä vaikka meillä silloinkin oli taso ikkunan ääressä. Rempan jälkeen ollaan harvemmin edes ruokailtu pöydän ääressä sillä meidän lempparipaikka keittiössä on tason ääressä... näkeehän siitä samalla mitä meidän kujalla tapahtuu...


Tämmöinen ohutpohjainen mansikkakakku joka on kostutettu maidolla, voideltu paksulti Lemon Curdilla ja päällystetty kermavaahdolla ja mansikoilla, on meidän tämän kesän suosikkikakku. Kannattaa kokeilla!






perjantai 1. heinäkuuta 2016

Ideoita pihahommiin


Meidän talon piha on kuin morsian; on uutta ja vanhaa, lainattua ja sitä sinistäkin.
Salaojarempan myötä koko piha myllerrettiin sillä kun kaivinkone oli pihassa oli samalla fiksua teettää pohjatyöt terassille, autokatokselle ja kulkuväylille sekä nostattaa ylös ylimääräiset hurjiin mittoihin kasvaneet pensaat.
Ennen myllerrystä meillä kävi viherneuvoja, joka kertoi mitä kasveja kannattaa säilyttää, minne ne kannattaa mahdollisesti siirtää, mitä kannattaa hankkia lisää ja mitä pitää jakaa.
Sen jälkeen olemme olleet omillamme. Laittaneet pihaa vähän mutu-tuntumalla. On tullut onnistumisen elämyksiä mutta myös huteja: mm. pyykkitelineen jalka tuli valettua paikkaan, jossa telineeseen törmää ihan varmasti jos  liikkuu sillä suunnalla. Onneksi Ake suostui tekemään homman uusiksi.

Pihaa laittaessamme olen tutkinut ahkerasti nettiä neuvoja ja ideoita saadakseni. Viime talvena kun ostimme uuden sängyn, hajoitin vanhat patjat ja säästin (ja Aken kummastukseksi jätin ulos ruostumaan) patjan metallikehikon tehdäkseni siitä kasvituen. Idean näin monena eri versiona netissä.
Sattuneesta syystä tukeen ei tullutkaan vielä suunnittelemaani puukehikkoa mutta se pysyy pystyssä metallikeppien avulla ja tukee kasvimaalla kasvavia herneitä. Puutuet ovat tuossa varmuuden vuoksi...


Pihalla terassin edessä on kukkapenkki jossa kasvaa ihania vaaleanpunaisia pioneja. Viime kesänä harmitti kun kukat painuivat maahan sateessa. Mietin sopivaa tukevaa mutta vähemmän näkyvää tukea kukille. Jossakin näin vihreästä aitaverkosta pyöräytetyt tuet ja semmoiset laitoimme Aken kanssa meidänkin pioneille jo aikaisin keväällä, joten kukkien kasvaessa ne jäivät hyvin peittoon.


Pihassa kasvaa siellä täällä ihan villinä maanpeitekasvia, suikeroalpia.
Laitoin sitä kasvamaan ruukkuihin ja sain upeita amppeleita.


Sain ystävältä omatekemiä keramiikkakasseja ja niissä suikeroalpi ihan villiintyi kasvamaan.


Tämän vanhan talon vintiltä,  kellarista, autotallista ja pihaltakin on löytynyt kaikenlaisia aarteita.
Pihan perällä oli pohjasta puhkiruostuneet kömpelöt kottikärryt.
Niihin olen kylvänyt parina kesänä krassia mutta tänä vuonna (kiitos Pinterestin ja Et-lehden vinkin maalatuista kivitaloista) tein kärryyn pienen kylän maalaamistani taloista, kivistä, talven kestäneestä sypressistä ja parista summassa ostetusta kivikkokasvista.

Uskollisena kaverina pihahommissa mulla on meidän Otto. Se rakastaa vanhaa puhjennutta palloa, luttupalloa. Siitä saa hyvin otteen vaikka hampaita vähän puuttuukin vanhan herran suusta.