Sisustusliikkeissä ihastun usein (muiden ihanuuksien lisäksi) keittiöpyyhkeisiin.
Niitä(kin) on kohtuullinen pino liinavaatekaapissa.
Kuitenkin tänään pyyhettä vaihtaessani huomasin ripustavani paikoilleen taas kerran vanhaa pellavaista perintöpyyhettä. Tai onhan niitä samanlaisia perintöpyyhkeitä kaapissa puoli tusinaa.
Näillä pyyhkeillä on tarina:
Äitini ja hänen siskonsa olivat sotalapsina Ruotsissa. Olen siis niitä onnellisia, joilla on ollut kolmas mummola Ruotsissa. Äidin siskon, tätini, mamma oli tosi innokas käsityöihminen. Tyra-mamman kuoltua tätini peri osansa mamman käyttämättömiksikin jääneistä käsitöistä. Muun muassa näitä mamman itsensä kutomia ja nimikoimia keittiöpyyhkeitä. Koska mamman nimikirjaimet olivat samat kuin minulla tyttöaikanani, säilytti tätini nämä pyyhkeet minulle kapioiksi.
Olen käyttänyt pyyhkeitä jo kymmeniä vuosia ja niin kuin pellavalla on tapana, pyyhkeet vain paranevat vanhetessaan ja pehmentyessään.
Kuukausi sitten esittelin uusia sinisiä kesäisiä keittiötekstiilejä. Matto tuntui kuitenkin liian...kirjavalta, joten se vaihtui tämmöiseen ihanaan kirpparilöytöön. Kyllä jotkut sitten osaavat kutoa kauniita räsymattoja!
Sitten piti vaihtaa verhotkin...
Ennen keittiöremppaa me syötiin ja kahviteltiin aina keittiön pöydän ääressä vaikka meillä silloinkin oli taso ikkunan ääressä. Rempan jälkeen ollaan harvemmin edes ruokailtu pöydän ääressä sillä meidän lempparipaikka keittiössä on tason ääressä... näkeehän siitä samalla mitä meidän kujalla tapahtuu...
Tämmöinen ohutpohjainen mansikkakakku joka on kostutettu maidolla, voideltu paksulti Lemon Curdilla ja päällystetty kermavaahdolla ja mansikoilla, on meidän tämän kesän suosikkikakku. Kannattaa kokeilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti