Ideoita pihahommiin

Meidän talon piha on kuin morsian; on uutta ja vanhaa, lainattua ja sitä sinistäkin.

Salaojarempan myötä koko piha myllerrettiin sillä kun kaivinkone oli pihassa oli samalla fiksua teettää pohjatyöt terassille, autokatokselle ja kulkuväylille sekä nostattaa ylös ylimääräiset hurjiin mittoihin kasvaneet pensaat.

Ennen myllerrystä meillä kävi viherneuvoja, joka kertoi mitä kasveja kannattaa säilyttää, minne ne kannattaa mahdollisesti siirtää, mitä kannattaa hankkia lisää ja mitä pitää jakaa.

Sen jälkeen olemme olleet omillamme. Laittaneet pihaa vähän mutu-tuntumalla. On tullut onnistumisen elämyksiä mutta myös huteja: mm. pyykkitelineen jalka tuli valettua paikkaan, jossa telineeseen törmää ihan varmasti jos  liikkuu sillä suunnalla. Onneksi Ake suostui tekemään homman uusiksi.

Pihaa laittaessamme olen tutkinut ahkerasti nettiä neuvoja ja ideoita saadakseni. Viime talvena kun ostimme uuden sängyn, hajoitin vanhat patjat ja säästin (ja Aken kummastukseksi jätin ulos ruostumaan) patjan metallikehikon tehdäkseni siitä kasvituen. Idean näin monena eri versiona netissä.

Sattuneesta syystä tukeen ei tullutkaan vielä suunnittelemaani puukehikkoa mutta se pysyy pystyssä metallikeppien avulla ja tukee kasvimaalla kasvavia herneitä. Puutuet ovat tuossa varmuuden vuoksi...

Pihalla terassin edessä on kukkapenkki jossa kasvaa ihania vaaleanpunaisia pioneja. Viime kesänä harmitti kun kukat painuivat maahan sateessa. Mietin sopivaa tukevaa mutta vähemmän näkyvää tukea kukille. Jossakin näin vihreästä aitaverkosta pyöräytetyt tuet ja semmoiset laitoimme Aken kanssa meidänkin pioneille jo aikaisin keväällä, joten kukkien kasvaessa ne jäivät hyvin peittoon.

Pihassa kasvaa siellä täällä ihan villinä maanpeitekasvia, suikeroalpia.

Laitoin sitä kasvamaan ruukkuihin ja sain upeita amppeleita.

 

Sain ystävältä omatekemiä keramiikkakasseja ja niissä suikeroalpi ihan villiintyi kasvamaan.

 

Tämän vanhan talon vintiltä,  kellarista, autotallista ja pihaltakin on löytynyt kaikenlaisia aarteita.

Pihan perällä oli pohjasta puhkiruostuneet kömpelöt kottikärryt.

Niihin olen kylvänyt parina kesänä krassia mutta tänä vuonna (kiitos Pinterestin ja Et-lehden vinkin maalatuista kivitaloista) tein kärryyn pienen kylän maalaamistani taloista, kivistä, talven kestäneestä sypressistä ja parista summassa ostetusta kivikkokasvista.

Uskollisena kaverina pihahommissa mulla on meidän Otto. Se rakastaa vanhaa puhjennutta palloa, luttupalloa. Siitä saa hyvin otteen vaikka hampaita vähän puuttuukin vanhan herran suusta.