Punaista ja vihreää joulukäyttöön

Sen piti olla vitsi.

Siis samanlainen kuin ne räsymattohanskat; kauniin vihreän kämmenen jatkona mahdollisimman ärtsyn pinkin ja punaisen kukertavat sormet. Niin kuin vihreä joulukuusi jossa on punasävyisiä sormia koristeena. Heh heh.

Valmiina  ne olivatkin ihan kivan näköiset.

 

 Ja koska vihreää lankaa oli jäljellä, neuloutui langasta Tailwind-huivi yksivärisenä.

Yksiväriseksi se ei jäänyt eikä ollut tarkoituskaan sillä Tampereen kässämessuilta oli tätä juttua varten hankittu tupsukone.

Huivikuuseen ripustin siis punaisia pallosia ilahduttamaan ulkosuomalaisen ystävän joulunviettoa. Paketin sai avata etukäteen jotta siitä olisi iloa hupia mahdollisimman pitkään.

 

Siellä ulkosuomessa vaan ei taida olla lunta. Ehkä sen verran kylmä kuitenkin että lämmikettä tarvitaan. 

Tonttulapaset

Joulun aika on meille opettajille kiireistä aikaa kun on arviointikeskustelua, askartelua, juhlaa ja muuta jouluista. Ja sitten siihen päälle omat jouluhössötykset. Ja minä valitan vaikka nykyisin lasten asustellessa muualla kodin jouluhommista selviää lopulta aika helpolla...

Paitsi jos haluaa väsätä omatekemää paketteihin ja koristeeksi.

Aika paljon valmistuneista on vielä salassa pidettävää mutta tämmöiset tonttulapaset ovat olleet "haluan tehdä"-listalla siitä saakka kun ne Pinterestissä näin.

Ohjetta näihin en löytänyt mutta yrityksen ja erehdyksen kautta sain lopulta tontut riviin ja lapasista sopivan kokoiset. Itselleni.

Mallissa tontuilla oli jostain syystä valkoiset silmät ja minähän matkin vaikka olisin kyllä voinut siinä kohdassa olla matkimatta.

Ja olisihan nämä voinut höyryttää siloisiksi vaikka itselle tulivatkin. Mukavasti sopivat yhteen mutama vuosi sitten tekemäni punaisen, villaisen hiippalakin kanssa. On lapsilla ihmeteltävää kun partioin ulkovalvonnassa.

Räsymattohanskat

Aamulenkeillä kukonlaulun aikaan alkaa olla aika kylmä vaikka aamu olisikin aurinkoinen.

Kaivelin lapaset esiin ja siitä se sitten läksi. Ajatus räsymattoHANSKOISTA. 

Jämälankojahan minulta löytyy.

Tämmöiset niistä sitten tuli:

Ja toiset piti tehdä kun niitä lankoja vaan riitti. Ja riittää muuten edelleenkin.

Muuten oikein kivaa puuhaa tämä näitten neulominen mutta päättelyhommat voisi joku toinen hoitaa.

Tässä tätä syksyn satoa vielä yhteiskuvassa.

Omenoita on tänä(kin) vuonna taas keitetty, puristettu, paistettu ja kuivattu. Ja tietysti syöty tuoreena. Onneksi puiden sato kypsyy hieman eri aikoina joten omppukausi jatkuu pitkään.

Laukkuaddiktio

Komeroita siivotessa penkoessa on pakko tunnustaa että minulla on jonkin sortin laukkuaddiktio.

Missä ikinä liikunkin, kiinnitän huomiota laukkuihin ja kasseihin. Kalliimpia yksilöitä himoitsen vuosia ennenkuin raaskin ostaa. Kirppareilta kivoja laukkuja tarttuu mukaan ihan huomaamatta.

Ja sitten on tietenkin ne omatekemät. Mutta nehän ovat vain kasseja.. Semmoisia joita tehdään tarpeeseen; kauppakasseiksi, kirjastokasseiksi, käsityökasseiksi jne.

Ja niitä syntyy kun löytyy kiva kassikangas:

 

Eikä pidä uskoa että tässä olisivat kaikki meidän perheen kauppakassit...

Virkkaamalla olen tehnyt useita kasseja ja niistä uusin on tämä parista jämäkerästä virkattu...ööö...kauppakassi? 

Lanka loppui kesken joten kahvat tein vanhasta nahkavyöstä.

 

Vaikka ihastunkin aina uusiin laukkuihin, minulle käy niin että muutaman käyttökerran jälkeen palaan takaisin vanhaan tuttuun ja luotettavaan Longchampin olkalaukkuun.

 

Tämä on jo toinen tätä lajia. Tilaihme ja mukava kantaa.

Opiskelijana vannoin Kånkenin nimeen repuissa. Sittemmin meidän perheen koululaiset ja retkeilijät ovat käyttäneet Haglöfsin reppuja. Niitä miltei ikuisia ja ainakin äidiltä isolle veljelle ja lopulta pikkuveljelle kestäviä.

Tänä syksynä annoin periksi nostalgialle ja ostin Sandqvistin repun. Isällä oli tämmöinen mutta suurempi metsästysreppuna ja minullakin kernistä tehty ja nahkaremmeillä varustettu joskus kansakoulun alaluokilla. 

Niin että näin ekaluokan opelle tämä passaa hyvin.

Nojatuolin uusi mekko

Parikymmentä vuotta sitten meille muutti vanha nojatuoli.

Se oli muuten hyvässä kunnossa mutta verhoilu oli haalistunut ja väärän värinenkin.

Niinpä se sai uuden mekon ammattilaisen käsissä.

Kangas on laadukasta sillä vuodet lapsi- ja koiraperheessä eivät siinä näy mutta valolle on joutunut tämäkin mekko antautumaan. Sininen väri on haalistunut harmaan violettiseksi.

Olohuoneen paraatipaikalta tuoli on kannettu yläkerran vierashuoneeseen telkkarituoliksi.

Jos mulla olisi rahaa, tuoli saisi uuden mekon ammattilaisen käsissä mutta vauraampia aikoja odotellessa keräsin kasaan kaikki (luonnon)valkoiset villalangat ja aloitin virkkausurakan.

Virkkasin pyöryläneliöitä mutu-tuntumalla, kastelin ne ja kiinnitin nuppareilla pingoittumaan tuoliin.

Jotkut neliöistä ovat pienempiä, jotkut suurempia. Jos lanka oli paksumpaa, virkkasin langan yksinkertaisena ja ohuemmat langat kaksinkertaisena.

Tuolin muodoista johtuen virkkasin väliin pieniä ympyröitäkin.

Ja onneksi innostuin virkkauksen välissä yhdistelemään paloja toisiinsa sillä lopuksi KAIKKIEN palojen yhteenompelu olisi ollut aika iso homma.

Langat olivat vähän sitä sun tätä myös väriltään mutta lopputuloksessa siihen ei juuri kiinnitä huomiota.

Mekon helmoihin en enää jaksanut virkata pienen pieniä palasia vaan helpotin hommaa virkkaamalla "reunuksia" ja niihin pieniä nypylöitä, nirkkojako ne ovat.

Lopputulos on ihan ok.

Vai tuliko huoneesta jonka verhona on kirpparilta löynyt pitsinen keinutuolin peitto nyt liian ...romanttinen?

En punninnut mekkoon kulutetun langan määrää mutta iso pussillinen niitä oli. Lopulta jouduin ostamaan vain yhden kerän Nallea ruokakauppareissulla ja siitäkin jäi vähän...

1. 
   

Ensin oli..

...talon mukana tullut, Aken äidinäidin vuonna 1934 kutoma ryijy.

Väritykseltään se sopi parhaiten työhuoneeseen.

 

Työhuoneen vaalea matto vaalealla lattialla alkoi tuntua turhan vaalealta, joten reissutuliainen löysi heti paikkansa.

 

Työhuone ei ole kovin suuri ja huonekalujakin sinne on kerääntynyt ihan tarpeeksi. Silti toivoisin että sinne löytyisi vielä mukava nojatuoli. Nojatuolin löytymistä odotellessa kaivelin vintiltä yhden vanhan pikkutuolin. Pyyhin siitä pölyt ja virkkasin maton sävyihin sopivan uuden verhoilun.

Kuvan rajasin niin etteivät työhuoneen ikkunan edustan vallanneet taimikasvatushyllyt näy. Oviaukosta valikoiden katsottaessa näkymä on tälläinen. 

Maltan odottaa sen nojatuolin löytymistä hieman paremmin.

Vielä niitä räsymattoja

 

Teki mieleni semmoisia pidempiä mutta ohuita villasukkia.

Tähän pimeyteen jotakin iloista ja kirkasta.

Ehkä vielä yhdet räsymattosukat ehtymättömästä jämälankavarastosta?

 

Eihän se mennyt kuin Strömsössä.

Tämmöisiä kirjavia "otetaan-mitä-sattuu-tulemaan" -sukkia on addiktoivaa neuloa. Sitä neuloo semmoisessa flowssa ettei malta kokeilla että mahtuuko ne sukat neulojan paksuihin pohkeisiin.

No ei mahtunut ne ekat.

 

Piti sitten neuloa toisetkin .

Ja olisi niitä kirjavia jämiä vielä ainakin yksiin sukkiin mutta välillä pitää neuloa jotakin muuta.

Erilaisia räsymattoja

Löysin kirpparilta pussillisen pieniä kirjavia sukkalankakeriä. Ihan niinkuin niitä ei kotonakin olisi mutta ne toisten jämäkerät on aina niin paljon mielenkiintoisempia...

Ajattelin heti räsymattosukkia; sukat neulotaan kahdelta kerältä vuorotellen ihan mitä väri nyt sitten sattuu tulemaan.

Ihan noin uskalias en kuitenkaan ensin ollut. Valikoin kasasta (ja vähän omistanikin) ruskean sävyisiä lankoja ja neuloin kahden rivin raitoja.

Sukista tuli ...ihan kivat.

 

Sitten päätin uskaltaa vaikka taustalla vaani ajatus oksennussukista.

Siitä vaan sekaisin kaikkea. Paitsi että sinikirjavia varasin alkuun, loppuun ja kantapäähän.

Lopputulos on jo räsymattomaisempi.

 

Punaisia, joukossa vihreää, olin jemmannut mielessä jouluiset sukat ja semmoiset näistä seuraavista tuli.

 

Nyt puikoilla on miesvaltaiseen lähipiiriin sopivan hillityt harmaasävyiset.

 

Ja vielä noita lankoja olisi yksiin kirjaviin, ehkä niihin oksennussukkiin.

Toisenlaisen räsymatonkin olen tehnyt.

Täällä ihastuin ihaniin kierrätysmateriaaleista tehtyihin harmaankirjaviin pikkumattoihin.

Virkata kyllä osaan mutta värien kanssa tunnen itseni aika tumpeloksi. Mutta jos harmaansävyisten yhdistäminen onnistuisi?

Siispä yhdet farkut, jokunen t-paita ja pala kangasta suikaleiksi (olisinpa tajunnut homman kesällä kun homman olisi voinut tehdä ulkona!) ja tämmöinen matto siitä sitten tuli.

Tykkään tosi paljon ja kauniisti se sopii yläkerran harmaaseen lattiaan.

Kiitos inspiraatioista, Nonna!

 

Etiäinen

Eilen illalla iski hurja tarve tehdä käsitöitä, aloittaa sukanneulomus, yllätys, yllätys. Sukkalangat ovat kuitenkin työhuoneeseen varastoitujen keittiökamppeiden takana joten jouduin tyytymään siihen mitä löysin; pussilliseen kirjavia lankanöttösiä, joista oli jo aloitettu pannulappujen virkkaus.

Tänä aamuna herätessä pihalla näytti tämmöiseltä:

...sitä se mun mielitekoni sukanneulomukseen tiesi!

Neulotko sä enää ollenkaan?

 

No joo.

Varmasti paljon vähemmän kuin ennen mutta aina mulla on kutile tai pari tekeillä. Ja edelleenkin sukkia ja niistä iänikuisista jämälangoista... Mistä noita jämälankoja oikein aina tulee?

 

Tänä jouluna....

                                          ...pölkkytontut ovat tervehtineet sisääntulijoita.

                                                        Sisärappusillakin on  tonttuja.

         Koska lumenpuutteen vuoksi on ollut niin pimeää, on joulupaketteihin kääritty valoa lähipiirille
                                                    ja on sitä riittänyt omaan kotiinkin.

 

 

Tänä vuonna meille laitettiin kuusi ja siihen uusia ja vanhoja koristeita. Muistoja matkoilta.

Lintuhäkkini saivat kaverin kun Ake toi jouluhyasintin pienessä häkissä.

Pähkinänsärkijät vartioivat jouluamme pianon päällä.

 Ottokin vartioi...että milloinka sitä kinkkua taas saisi?

Lopuksi vielä ihanat joulukalenterisukat.missaneuloimmekerran.blogspot.fi/2013/11/joulukalenteri-2013.html

Ylistys jämälangoille vol II

Juuri ennen syyslomareissulle lähtöä päättelyä vaille valmistui tämä jämälankaprojekti. Yllätys yllätys; raitahuivi! Tai oikeastaan tämä on jämäkerätyö;Maijulta perimässäni (kiitos<3) pussissa oli kolme kerää harmaata alpakkalankaa. Niitä en villatakkiin raatsinut laittaa. Niin pehmeitä ne ovat että poskea vasten ne piti saada. Kolme kerää eivät ihan huiviin riittäneet vaan piti vielä pari hakea kaveriksi...

Mutta sittenpä sain langoista vielä piponkin. Sopivasti lämmittämään kotimaan talvessa. Pariisissa oli lähtöpäivänä lämmintä + 18 astetta!

Oli kuitenkin ihana tulla kotiin. Tarmonpuuskassa (positiivinen pms-oire?) olen tyhjentänyt alakerran vaatehuoneen remppaa varten, kokeillut uusia maalimalleja (edellisestä kerrasta viisastuneena ostin pari pientä maalipurkkia) työhuoneen seinälle, viritellyt Pariisilaiselta kirpparilta mukaan tarttuneen lyhdyn eteiseen ja muutenkin vaihdellut "dekoratiivisten elementtien"paikkaa puhumattakaan keittiönkaappien siivoamisesta. Ihan vaan siitä ilosta, että ollaan taas kotona!

Ylistys jämälangoille

Jämälankahommissa on se vaara, että lankavarastot kasvavat vaikka tarkoitus olisi päinvastainen; on "pakko" ostaa lisää lankaa, jotta saisi entiset käytettyä.

Tai sitten innostuu tekemään jotakin jämäkeristä ja keränpuolikkaista raidoittamalla niin silloin on edessä hurja päättelyurakka:

Tällä kertaa toteutui vain jälkimmäinen. Lopputuloksena oli harmaaraidallinen villatakki keltaisilla väriraidoilla.

 Ja koska kyse oli jämätyöstä (ei yhtään tätä työtä varten ostettua kerää!), ovat napitkin kaikki erilaisia, kokoelma nappipurkin aarteita siis.

Jämistely jäi päälle ja kun vielä perin ison kasan lankoja ystävättäreltä, päätin neuloa ruskeasävyisitä langoista -jälleen kerran- kaulahuivin. Tässä työssä (putkena neulottu) kun ei tarvitse päätellä lankoja.

Tähän sain tosi hyvin uppoamaan ison kasan ruskeita yksivärisiä ja kirjavia lankoja.Toiset yksikerroin, toiset kaksinkerroin.

Ja seuraavat jämäjutut on jo puikoilla...