Parsinsieni ja sen kaverit

Mulla on tämmöinen hauska kokoelma.

Nämä ovat parsinsieniä. Tuo toinen oikealta on oman mummuni peruja. Vasemmanpuolimmaisin on myyjäisistä ostettu ja loput ovat löytyneet kirppareilta.

Meillä oli koulussa keväällä  lapsen ja hänen aikuisensa yhteinen toiminnallinen ilta. Yksi rasti oli semmoinen johon olimme keränneet kaikenlaisia vanhoja tavaroita. Piti arvata tai tietää mikä esine oli ja mitä sillä tehdään tai miten sitä käytetään. Vanha lankapuhelin oli muuten tosi kiinnostava: Moni aikuinen muisteli omaa kotipuhelinnumeroaan ja opetti lapsensa käyttämään sormella pyöritettävää numerolevyä. Ja että miten sitä luuria piti pitää!! Vein sinne yhden näistä aarteistani ja yllätyksekseni monikaan  vanhempi ei tiennyt mikä vempele oli kyseessä. Saatikka sitten että olisi osannut parsia sukkia...

Parsin kyllä aina välillä sukkia mutta nämä omat lempparisukkani, 9 vuotta vanhat Paraphernaliat, olen parsinut nyt niin monta kertaa että on varmaan pakko seuraavaksi tehdä uudet kun alkaa olla paikka paikan päällä...

Uusi lipasto eteiseen, siis OIKEAAN eteiseen, ei nukkekotiin...

Meidän eteinen on aika suuri mutta haasteellinen noin sisustuksellisesti kun ehjää seinätilaa ei juuri ole. Pari vuotta sitten tein sille ainoalle mahdolliselle paikalle lipaston. 

Mutta kun se oli niin...suuri.

 

Tämä uusi versio on paljon pienempi ja jotenkin kevyemmän oloinen.

Tykkäsin kovasti kun puutyöluokkaan tuli uusi alajyrsin. Siinä on sitten valinnanvaraa tehdä jos minkälaisia reunoja vaikka kansilevyyn.

Kirpparilta olen vuosien kuluessa napannut mukaani pieniä laatikoita ja ne pääsivät nyt tuonne ylähyllylle. Alemmille hyllyille mahtui osa vanhan laatikoston koreista.

Jalkojen koristeeksi liimasin (aika kevyesti jos vaikka alkaa tökkiä) tuommoiset hyllyn kannattimet. Vielä en tiedä tykkäänkö vai en.

Ihan kiva. 

Se vanha iso muutti kodinhoitohuoneeseen mankelin alle. Se on sille ihan passeli paikka ja tehtävä kun se on niin iso!

Kalkkimaalausta

No niinhän minäkin taas innostuin. Siis niistä kalkkimaaleista.

Kun välissä oli pari harmaata päivää, kaivelin esille kynttilänjalkoja ja kynttilöitä hämyhetkiin.

Ensin laitoin olohuoneen pöydälle nämä (vanhat) kirpparilöydöt, Tamara Aladinin Carmenit.

 

Näistä muodoista innostuneena muistin että autotallin romukopassa on muutama muodokas puinen kynttilänjalka. Jäännöksiä edesmenneestä tuunausprojektista.

Ne olivat sekalaista seurakuntaa väritykseltään joten nyt päästään siihen kalkkimaalikohtaan;  siinäpä helppo tapa saada pöydälle yhtenäinen sarja kynttilänjalkoja.

 

 

Ohjeen mukaisesti levitin paksua grafitin harmaata maalia jaloille ronskein ottein. 

Kuivumisen jälkeen siirryin Old Violet -sävyyn (En näe tässä kyllä millään violettia vaan semmoista savunharmaata, jota halusinkin. Mikähän värin nimen keksijällä oli mielessään?)

Tätä väriä hankasin lähes kuivalla pensselillä tarkoituksella huolimattomasti että sitä tummaa väriä jäisi näkyville.

 

Kalkkimaalin mattaisuus tässä työssä oli minulle liikaa joten vahasin pinnan lopuksi pikkuisen kiiltävämmäksi.

Aika kiva porukka kaikki yhdessä.

Nyt on vaan löydettävä näihin sopivat kynttilät sillä valkoiset kruunut olivat liian...juhlavia? Vaaleansiniset taas liian lällyjä. Mustiakin oli tarjolla mutta ei...

Mistähän löytyisi harmaita kynttilöitä?

Vaikka aika mukavan näköinen ryhmä nuo ovat ihan noinkin. Ilman kynttilöitä.

Keittiöpyyhkeistä ja keittiöstä

Sisustusliikkeissä ihastun usein  (muiden ihanuuksien lisäksi) keittiöpyyhkeisiin.

Niitä(kin) on kohtuullinen pino liinavaatekaapissa.

Kuitenkin tänään pyyhettä vaihtaessani huomasin ripustavani paikoilleen taas kerran  vanhaa pellavaista perintöpyyhettä. Tai onhan niitä samanlaisia perintöpyyhkeitä kaapissa puoli tusinaa.

Näillä pyyhkeillä on tarina:

Äitini ja hänen siskonsa olivat sotalapsina Ruotsissa. Olen siis niitä onnellisia, joilla on ollut kolmas mummola Ruotsissa. Äidin siskon, tätini, mamma oli tosi innokas käsityöihminen. Tyra-mamman kuoltua tätini peri osansa mamman käyttämättömiksikin jääneistä käsitöistä. Muun muassa näitä mamman itsensä kutomia ja nimikoimia keittiöpyyhkeitä. Koska mamman nimikirjaimet olivat samat kuin minulla tyttöaikanani, säilytti tätini nämä pyyhkeet minulle kapioiksi.

Olen käyttänyt pyyhkeitä jo kymmeniä vuosia ja niin kuin pellavalla on tapana, pyyhkeet vain paranevat vanhetessaan ja pehmentyessään.

 

Kuukausi sitten esittelin uusia sinisiä kesäisiä keittiötekstiilejä. Matto tuntui kuitenkin liian...kirjavalta, joten se vaihtui tämmöiseen ihanaan kirpparilöytöön. Kyllä jotkut sitten osaavat kutoa kauniita räsymattoja! 

Sitten piti vaihtaa verhotkin...

 

Ennen keittiöremppaa me syötiin ja kahviteltiin aina keittiön pöydän ääressä vaikka meillä silloinkin oli taso ikkunan ääressä. Rempan jälkeen ollaan harvemmin edes ruokailtu pöydän ääressä sillä meidän lempparipaikka keittiössä on tason ääressä... näkeehän siitä samalla mitä meidän kujalla tapahtuu...

 

Tämmöinen ohutpohjainen mansikkakakku joka on kostutettu maidolla, voideltu paksulti Lemon Curdilla ja päällystetty kermavaahdolla ja mansikoilla, on meidän tämän kesän suosikkikakku. Kannattaa kokeilla!

Pellavalöytö

Löysin kirpparilta rullaan käärityn vanhan päällyslakanan. Kovin oli lakana kellastunut mutta käsn virkattu pitsi ja kankaan pellavainen tuntu sekä vain muutaman euron hinta houkuttelivat ottamaan aarteen mukaan. Varsinkin kun mielessä oli tämä postaus. Kellastuneesta saisi värjäämällä kyllä jotakin.

Kotona rullan avattuani innostuin enemmän. Lakanan keskellä oli käsin ommeltu sauma. Kangas on siis todennäköisesti käsin kudottu sillä ennen oli tapana tehdä pellavaiset isot kotikutoiset tekstiilit juuri noin; kahdesta palasta yhdistämällä.

Leikkasin lakanasta kahteen tyynyliinaan sopivan palan ja värjäsin sen koneessa vanhojen pellavaisten tyynyliinojen kanssa harmaaksi.

Loput kankaasta valkaisin kloritessa ja yllättäen sain puhtaan valkoista pellavaa.

Siitä ompelin lisää kankaisia lautasliinoja joihin olen tosi ihastunut juhlakattauksissa.

Vanhemmat lautasliinat olen ommellut pellavaisista käsipyyhkeistä.

Harmaista tyynyliinoista tuli kivasti väriä vaalean harmaiden pellavalakanoiden (Kodin Ykkösten kovin ohutta laatua) kavereiksi.

Takana olevat pellavaiset rimpsutyynyliinat olivat alun perin noita vaalean harmaita mutta ovat jääneet aika käyttämättömiksi suuren kokonsa vuoksi.

Vanha koira osaa arvostaa puhtaita pellavaisia petivaatteita.

Onneksi oli aamulenkillä pakkasta eikä kuraa...

Tykkää jos muistat tämän

Ikä näkyy siinä että usein huomaa törmäävänsä asioihin ja esineisiin, jotka tämän päivän nuorille (ja vähän vanhemmillekin) ovat outoja mutta joita itse on käyttänyt. C-kasetit, pöytäpuhelimet ja puusukset näin lonkalta esimerkiksi heitettyinä.

Kirpparilta löysin tämmöisen kauppalappupaperirullatelineen (mikä sana!)

Ihana!

Ei meillä näin hienoa kotona ollut, ihan vaan sellainen karvalakkiversio. Siihen äiti kirjoitti muistilistaa kauppaa varten. Eikä tainnut silloin kovin pitkä tuo lista usein ollakaan sillä aika pieni tuo kirjoittamisalue on.

Nostalgian vuoksi teline roikkuu nyt meidän keittiössä. Kauppalaput taidan edelleenkin kirjoittaa jääkaapin ovessa magneetilla pysyvään repäisyvihkoon. Siihen nimittäin mahtuu aika monta muistamista enemmän kuin tähän.

Piilokuva

Autotalli on (taas) tupaten täynnä kaikenlaista kamaa.

Rempan viimeinen vaihe on menossa ja kellarikomeroiden tavarat on kannettu autotalliin evakkoon.

 

Jokusen päivän ehdinkin jo hehkuttaa autotallin työpistettä; höyläpenkkiä ja laatikostoja. Sentään ehdin lakata venelakalla höyläpenkin ääressä kirpparilta löytämäni metallijalkaisen jakkaran kannen.

 

Edellinen omistaja lienee aika isopeppuinen sillä  jakkara muistutti enemmän pöytää kuin istuinta. Tein siis puutöissä jakkaraan uuden kannen ja lakkasin sen venelakalla työtuoliksi höyläpenkin ääreen.

 

Nyt sitten odotellaan että autotalliin mahtuu taas puuhastelemaan.

 

Elämän valopilkkuja

Kun kurkku on karhea, päätä särkee ja kuumeenpoikanen pakottaa kroppaa niin sitä voisi olla kovin surkeana ja maata koko maailman murheet niskassaan peiton alla.

Ellei sitten olisi tapahtunut jotakin niin kivaa että se hakkaa flunssan melkein 6-0.

Meidän kellariin, siis siihen ei-vielä-valmiiseen-osaan, saatiin sähköt!

Lamppuja ja sähköpistokkeita iso kasa.

 

Käytävälle laitettiin tämmöiset kirpparilta löytyneet lamput joiden valo mukavasti tuo esiin seinien epätasaisuuden.

Käytävän lattian korjaus ja maalaus ovat vielä vaiheessa ja niin ovat entinen perunakellari josta on tulossa puuvarasto ja varastokellarikin. Kellarikomeroihin laitettiin takaisin vanhat alkuperäiset lamput joihin sähkömiehet vaihtoivat johdot.

Nyt sitä kelpaa jatkaa remppailua valoisassa ja ilman jatkoroikkia!

Tämän päivän piristys oli postipojan tuoma paketti.

Sain Fridalta tilaamani ihanat pellavaiset tyynynpäälliset.

Kunhan jaksan siivota niin ne pääsevät isommalle sohvalle muiden samantyylisten sisutusjuttujen kaveriksi.

Kahvipaussi

 

 

Meidän kahvit on keitelty ainakin kymmenen vuoden ajan Mocca Masterin termoskeittimellä.

 

 

Termoskeitin on tosi kätevä kun arkiaamuisin juomme kahvin eri aikaan. Minä olen usein vielä Otto-lenkillä kun Ake jo hörppii kahviaan.

Vaikka lämmitämme kannun ennen kahvin suodattamista, minun mielestäni kahvi ei ole tarpeeksi kuumaa. No, lorautan siihen kyllä reilusti maitoa ja juon kahvin jopa tunnin sen keittämisestä mutta silti....

Olen jo pitkään haaveillut ihan tavallisesta Mocca Masteristä. Sellaisesta, jossa on levyn lämmitys mutta en ole raaskinut sitä ostaa kun entinen keitin on kuitenkin ihan toimiva.

 

Kävin kirpparilla etsimässä muotteja betonihommiin kun huomasin Mocca Masterin laatikon. Vanhempi rouva oli juuri laittelemassa tavaroita pöytäänsä ja kertoi että keitin oli lojunut varastossa turhan panttina kun kukaan sitä ei huolinut. Hän itse oli halunnut uudemman version.

No, minulle kelpasi tämä vanhempi siihen muutaman euron hintaan jota hän pyysi.

 

 

Pesun ja kalkinpoiston jälkeen tämä on kuin uusi!

Kahvi on kuumaa ja keksitkin maistuvat.

 

Taitaa kyllä olla niin että tällä keitellään vaan päiväkahvit sillä termoskeitin on ainakin arkiaamuina toimivampi vaihtoehto.

 

 

Mahtuvathan ne tuossa vierekkäin olemaan.

 

 

 

Vihdoinkin!

Vihdoinkin on käyttöä uusille ulkotyynyille!

Jos ei nyt mikään helle ole mutta aurinkoa ja lämpöä niin että lapaset sai unohtaa koiralenkillä.

Eikä paleltanut grillatessa vaan aterian saattoi kattaa ulos ja lempituolissa aurinkoisella paikalla lukiessa tuli melkein hiki.

Viime viikolla kävin kierrätyskeskuksessa, josta saa vaatetavaraa huimaan 4 euron kilohintaan ja farkkuja eurolla. Niitä farkkuja hamsteroin ison pinon ja lisäksi vielä kolme pidempää farkkuhametta.

Tarkoitus oli tehdä farkun lahkeista tyynynpäällinen rumaan mutta niin mukavaan rottinkituoliin, vanhan ja haalistuneen tyynysysteemin päälle.

Tämmöinen siitä sitten tuli.

Miksi muuten kaikkein mukavimmat tuolit istua ovat usein niin rumia??

 

Niiden farkkuhameiden helmoista surauttelin maailman helpoimpia tyynynpäällisiä pikkutyynyille.

 

 

Koska farkkuja oli, tekaisin toiseenkin korituoliin lisätyynyn. 

 

Ja niitä farkkuja jäi vielä sittenkin ja tilkuista tein vielä pinon pannulappuja matkien täällä ihailemiani.

 

...ja jos rehellisiä ollaan niin niitä farkkuja ON vieläkin. Mutta niiden tuunaus jääköön seuraavaan sadejaksoon. Joka toivottavasti ei ole pian.

Jotakin sinistä

Lempivärini on lapsuudesta saakka ollut sininen.

Vuosien saatossa se on joutunut väistymään useita kertoja mutta aina se on tullut takaisin. Varsinkin kesäisin.

Tänä kesänä (no, oikeastaan jo kevättalvella) sininen alkoi tunkea pinnalle astioiden muodossa.

 

Kirpparilta löytyi Arabian sinikuvioisia ruokalautasia minihintaan.

Osassa lautasia on keskellä tuommoinen kuvio, osa on ilman keskikuviota.

 

Näitä on käytetty ahkerasti ostohetkestä alkaen vaikka kesäkattauksiin näitä alunperin ajattelin.

 Kesäkattauksia, siis kahvihetkiä aurinkoisella terassilla, ajattelin myös hankkiessani Green gaten siniset lattekupit. Kas kun jo vuosia sitten keräämäni vanhat sinivalkoiset kahvikupit ovat arkikäytössä aika pienet.

 Eilisellä kirpparireissulla löytyi kuitenkin ihanat sinivalkoiset leipälautaset, Arabiaa,  vanhojen Villeroyn kahvimukien kaveriksi.

 

Kun vielä loppuisi nuo myrskytuulet ja paistaisi aurinko niin että terassilla tarkenisi kahvitella ja ruokailla pidemmän kaavan mukaan.

 

Jotakin romanttista

  

En tainnut empiä hetkeäkään kun kirpparipöydältä löytyi vanha kirjailtu pellavalakana!

Tämä A T:n upeasti kirjoma lakana pääsi meille verhoksi. Nurin päin tosin mutta voihan joku luulla että kyse onkin LV:stä?

Pieniä kulumia ja reiän alkuja ei ripustetussa verhossa huomaakaan. Oikeastaan ne tekevät verhon arvokkaammaksi; se on ollut käytössä ja elämä jatkuu vielä meidän ruokailutilan verhona kun se on päässyt eläkkeelle alkuperäisestä virastaan sängyssä.

 

 

 

Puupää

Jokunen vuosi sitten ostin kirpparilta parilla eurolla nipun puupäisiä aterimia. Koosta päätellen alkupalasellaisia ja teräsosan tekstistä päätellen ruotsinmaalaisia.

Sievät  työkalut ovat palvelleet meillä leikkelehaarukoina ja leviteveitsenä vähän paremmissa kattauksissa.

 

Vähän aikaa sitten puupää-kokoelmani sai täydennystä kun jälleen parilla eurolla löytyi kirppikseltä nippu puupäisiä jälkiruokalusikoita.

 

Nämä ovat kotimaisia Hackmannin tuotteita ja uteliaana googlasin ne Bertel Gardbergin suunnittelemiksi Lion de luxe -sarjan lusikoiksi.

 

Puupää -sarjan uusin tulokas ovat nämä salaattiottimet eurolla. Kokoelmani on kovin kansainvälinen sillä nämä kaunokaiset tulevat Japanista.

Olisipa kiva löytää sarjaan vielä pääruoka-aterimetkin mutta ne joihin olen törmännyt ovat olleet kovin huonokuntoisia tai sitten hinta on huimannut sen verran että aterimet ovat jääneet hankkimatta.

 

 

Vihreitä unelmia

Meille tuli lahjalehtenä Viherpiha.

En tunnustaudu viherpeukaloksi vaikka pikku hiljaa talon myötä innostus pihan hoitoon ja kaikenmaailman kasvien kasvatukseen onkin lisääntynyt.

Viherpihan selailu ja lopulta kannesta kanteen lukeminen aiheuttivat kuitenkin sellaisen viherinnostuksen että ensin pääsi purkkiin herneitä ja kaupan basilika.

Viherpihan vinkistä kävin kirpparilla etsimässä haarukoita taimien merkkausta varten. Viinipullon korkkeja tällä hamsterilla oli onneksi omasta takaa.

 

Taimimyymälästä ostin vielä timjamin ja rosmariinin taimetkin.

Muistan kyllä edellisistä kokeiluista että en ehkä saa niitä menestymään ikkunalaudalla kesään saakka. Mutta ehkä tällä kerralla?

Olen esikasvattanut parina vuonna samettikukkia. En siksi että tykkäisin niistä erityisesti vaan siksi että ne ovat helppoja kasvattaa. Viherpihassa kerrottii kääpiölajikkesta "Lemon Gem" joka nimensä mukaisesti tuoksuu sitruunalta. Valitettavasti tältä kylältä ei moista lajiketta löytynyt vaikka aika monta kauppaa kolusinkin. Ihan tyhjin käsin en jäänyt vaan aika monta pussillista esikasvatettavia ihanuuksia mukaan tarttui. Pitänee ruveta tosissaan miettimään sitä isompaa kasvilavaa tai ainakin yrttiseinän rakentamista lavoista.

Meillä tuunataan

 Alakerran remppa etenee hitaasti ja käsityökori on täynnä aloitettuja tekeleitä mutta ne hommat eivät estä innostumasta tuunaustouhuista.

 

Kirpparilta kotiutui muutamalla eurolla gobeliini.

Vähän Ake nikotteli kun esitin sen ripustamista olohuoneen seinälle...

No en minä sitä sinne ollut ajatellutkaan vaan heti sen huomatessani välähti että tuosta muuten tulee kodinhoitohuoneen sohvan päällinen!

 

Etolasta hain superlonipalan ja omista kätköistä löytyi toiselle puolelle ruskeaa samettia (?)

Eläimellistä menoa on nyt tuolla kodarissa kun lattiallakin on vuohen talja ja karvainen kaveri valokuvausapuna.

Pitäisikö ne sarvetkin vielä ripustaa tuonne?

 

No se on sitten joskus kun siellä on valmiimpaa.

Näitäkin kuvia varten piti sohvan päältä raivata kasa remppatavaraa. Maalipurkit jäivät sohvan alle todistusaineistoksi siitä että remppa täällä on menossa.  Vielä piiiitkääään.