Pääasiaa eli pipojuttuja

Mä en näytä erityisen viehättävältä pipo päässä.

Kuitenkin sekä työn (ulkovalvonnat) että vapaa-ajan (koiralenkit vähintään pari kertaa päivässä) vuoksi pipo kuuluu  vakio-ulkoiluvarustukseeni.

Vaatehuoneessa on koritolkulla erilaisia neulottuja villapipoja. Jotkut paremmin istuvia kuin toiset ja joitakin säilytän vaikka ne käytössä kutittavatkin inhottavasti..?

Näin keväällä lempipiponi on puuvillainen, marketista ostettu, harmaa ruttu.

Paitsi että äkkiähän tuommoisen saumurilla pyöräyttäisi. Jos olisi kivaa kangasta. Siis kangasta olisi jos kangaskaupat olisivat auki. Ja viitsisi lähteä kaupungille.

Onneksi vintillä on kassillinen t-paitoja. Semmoisia jotka odottavat radikaalia laihtumista tai sitten vaan inspiraatiota leikata ne matonkuteiksi. Tai rievuiksi.

No nyt niistä tuli sitten pipoja.

 

En mä noista merkeistä muuten mutta niiden avulla kaksinkertainen pipo pysyy helpommin kohdillaan. Tämä tuli todistettua jo silloin pari vuotta sitten kun surauttelin ekat kierrätyspipot. Hei mutta niiden paitojen toiset puolet taitaa olla jossain...

Tässä mä olen lähdössä koiran kanssa lenkille uusi pipo päässä:

 

 

Musta musta on kiva

Meillä on massiivinen ruokapöytä joka arkioloissa on kasattu tuommoiseksi neljän tuolin kokoiseksi. Tarpeen vaatiessa pöytää kasvaa jopa 12 ruokailijalle sopivaksi mutta silloin kyllä on sovun annettava sijaa..  Pöydästä en millään haluaisi luopua vaikka kokonaisuus Ikean tuolien kanssa on makuuni liian raskas. Olenkin haaveillut kevyemmistä tuoleista. Semmoiset Wieniläistuolit esimerkiksi olisivat kivat. (Ihan oikeasti, jos lottovoitto sattuisi kohdalle, en empisi yhtään vaan hankkisin  Wishbone-tuolit ja niihin sopivan levitettävän pöydän...)

Koska mieleni on kovin muuttuvainen, päätin kokeilla kevyempää tuoliversiota maalaamalla pari vintiltä löytynyttä tuolia mustaksi.

 

Istuinosan päällystin Marimekon kankaalla.

 

Fiilis on vähän sellainen että enpä tiiä...vaikka tykkään kyllä noista tuoleista.

Samalla maalausinnolla pensselöin vanhan pianotuolinkin. Tarkoitus oli korjata se ihan käyttöön mutta en saanut siitä niin vakaata että uskaltaisin riskeerata selkäni kanssa sen päällä istumisen.

 

Siitä tuli sitten kukkapöytä.

Virittelin olohuoneen nurkkaan vielä vihervalonkin sillä taitavat nuo kasvit kärsiä valon puutteesta siinä missä minä itsekin.

Joskus sitä kannattaa toivoa ääneen: Puhuin Wieniläistuoleista äidilleni joka heti lupasi minulle lapsuudenkotini pari tuolia. Olivat kuulemma odottaneet että joku niitä tarvitsisi! 

Maltan tuskin odottaa että pääsen tuunaamaan ne ...mustiksi.

Iso lyhty

Jokunen vuosi sitten rakentelin meidän kellarin vanhoista ikkunoista  lyhdyn tai semmoisen minikasvihuoneen. Tämmöisen.

 

Talveksi rakentelin siihen asetelmaa lyhtyineen ja kesän se toimi yhden tomaatin kasvihuoneena. Se vaan oli se tosi lämmin kesä, joten tomaattireppana kärsi mökissään kuumuudesta ja kuivuudestakin. 

Tänä syksynä kun kaikki suurempi rakenteluhomma on ollut pannassa, innostuin virittelemään mökin ihan oikeasti lyhdyn näköiseksi. Jättilyhdyksi. 

Siihen tarvittiin vain ohutta rimaa, maalia ja ruuveja.

Tulipahan käyttöä kirpparilta löytämälleni roikallekin. Sen laitoin tuohon lyhtyyn valonlähteeksi. Tosin siihen on hankittava pienempitehoinen ja tunnelmallisempivaloinen lamppu. 

On ne sitten kauniit nuo ruostuneet ikkunan säpit!

 

Koukussa

Tämän kesän virkkaamishommat eivät ole jääneet vain siihen yhteen mattoon.

Tai siis kahteen... eikun kolmeen.

Ystävätär on muuttamassa ja pieni vessa kaipaa pientä mattoa. Sinisävyistä.

Tuttu maton malli kelpasi ja lopusta ontelokuteesta tuli vielä pari säilytyspussukkaa vessan naulakkoon.

Voi miten kivan korituolin tyynynkin tuosta maton mallivirkkauksesta saisi...

 

Joskus vuosia sitten virkkasin, en maitopusseista kuten mummo aikoinaan vaan sinisistä Sokoksen muovikasseista, maton kylppärin lattialle.

Nyt ei matolle ollut tarvetta mutta koska muovipussilaatikkoon oli kertynyt iso kasa apteekin muovipusseja, kokeilin minkälainen kassi niistä tulisi. Siis semmoinen uimakassi ja saunomiskassi jonne voisi laittaa märät uikkarit ja pyyhkeet sun muut tarvikkeet. 

Ihan kiva tuli. Ekasta versiosta tuli liian pieni mutta tämä kakkonen on oikein sopivan kokoinen. Siihen leikkasin kuteeksi myös vihreää rengasliikkeen muovipussia koska ihan niiiin paljon ei mulla niitä apteekin pusseja (onneksi) ollut.

Hihnat ovat vanhasta vyöstä ja tekevät kassista tukevan vaikka kauppakassiksi.

Pääsiäissilakat

 

Viime kesänä näin jossain (Pinterestissä?) idean maalipensseleiden "uusiokäytöstä".

Koska pensselit olivat tuolloin, ja telat myös, lähes jokapäiväisiä työkaluja, laitoin idean muistiin ja aloin keräillä poisheitettäviä yksilöitä.

Alkuperäistä ideaa en enää löytänyt mutta  tämmöinen versio syntyi grillitikuista, puupalikasta ja niistä maalipensseleiden varsista. Maalina käytin akryylivärejä, marketeissä askartelutarkoituksiin myytäviä, joista on helppo sekottaa omia värisävyjä.

Nämä silakat pääsivät uimaan kylppärin ikkunalle.

Pellavalöytö

Löysin kirpparilta rullaan käärityn vanhan päällyslakanan. Kovin oli lakana kellastunut mutta käsn virkattu pitsi ja kankaan pellavainen tuntu sekä vain muutaman euron hinta houkuttelivat ottamaan aarteen mukaan. Varsinkin kun mielessä oli tämä postaus. Kellastuneesta saisi värjäämällä kyllä jotakin.

Kotona rullan avattuani innostuin enemmän. Lakanan keskellä oli käsin ommeltu sauma. Kangas on siis todennäköisesti käsin kudottu sillä ennen oli tapana tehdä pellavaiset isot kotikutoiset tekstiilit juuri noin; kahdesta palasta yhdistämällä.

Leikkasin lakanasta kahteen tyynyliinaan sopivan palan ja värjäsin sen koneessa vanhojen pellavaisten tyynyliinojen kanssa harmaaksi.

Loput kankaasta valkaisin kloritessa ja yllättäen sain puhtaan valkoista pellavaa.

Siitä ompelin lisää kankaisia lautasliinoja joihin olen tosi ihastunut juhlakattauksissa.

Vanhemmat lautasliinat olen ommellut pellavaisista käsipyyhkeistä.

Harmaista tyynyliinoista tuli kivasti väriä vaalean harmaiden pellavalakanoiden (Kodin Ykkösten kovin ohutta laatua) kavereiksi.

Takana olevat pellavaiset rimpsutyynyliinat olivat alun perin noita vaalean harmaita mutta ovat jääneet aika käyttämättömiksi suuren kokonsa vuoksi.

Vanha koira osaa arvostaa puhtaita pellavaisia petivaatteita.

Onneksi oli aamulenkillä pakkasta eikä kuraa...

Leikkuulautoja

Olen jumiutunut leikkuulautoihin.

Aina kun eteen tulee sopiva jämälankun pätkä tai muutoin sopivaa materiaalia, mitä erikoisempaa, sitä parempi, alkaa mielessä pyöriä ajatus siitä, millaisen leikkuulaudan siitä saisi.

Niitä olen väsännyt liimapuun pätkistä, leveistä laudoista, vanhan muka-pyökkisen keittiön oikeasti pyökkisistä valolistoista ja puuliikkeen malliovista. Muun muassa.

Tämä lauta on myös tehty vähän erikoisemmasta materiaalista.

Nimittäin semmoisista aurinkovarjon varjo-osan kovapuisista (?) puukepeistä.

Ne olivat menossa jo roskiin mutta muutinkin mieleni ja väsäsin niistä taas yhden leikkuulaudan.

Jälkikäsittelyn tein pellavaöljyllä joka sopii ruokahommiin.

Sen aurinkovarjon tolppaosan olin jo kesällä tuunannut amppeli/lyhtytangoksi.

Lempparilautoja en raaski käyttää leikkuualustoina. Toimivatpahan juustotarjottimina ja muuten vaan koristeina keittiössä. 

Arkikäytössä mulla on muovilauta lihalle, mäntyisestä liimapuusta leikattu pikkulauta vihanneksille ja leipähommia varten pätkä pöytälevyä. Yritän muistaa käyttää niitä aina samalta puolelta jotta toinen puoli olisi paraatikuntoinen. Esillä kun ovat (ei se muovinen). Mutta kulutustavaraahan ne ovat ja uusia on helppo ja mukava tehdä!

Verstas

Meidän kesämökillä oli semmoinen vaja/varasto/autotalli jossa romppeitten lisäksi oli  iso työpöytä seinän vieressä. Pöydän yläpuolella seinässä oli hyllykkö ja naulakko kaikenlaisille työkaluille. Siinä oli sitten kiva puuhastella kaikenlaista. 

Kun meidän autotalli tyhjentyi viime kesäisen pintarempan myötä kaikesta turhasta, yllätyimme siitä kuinka iso se oikeastaan on. Sinne saisi mahtumaan moottoripyörät talveksi ja pikkuisen kauppakasinikin pakkasöiksi. Ja lisäksi sinne saisi mahtumaan ison kasan työkaluja ja kamppeita ja lisäksi vielä höyläpenkinkin. Voi onnea!

 

Pieni verstas mielessäni suunnittelin autotalliin kunnon valaistuksen ja riittävästi sähköpistokkeita.

Pari vanhaa lundiaa mahduttaa hyllyilleen maaleja ja ison kasan kaikenlaista sälää ruuveistä ja nauloista työkaluihin.

Keittiön vanhat laatikostot nostettiin päällekkäin ja vanhan korkean vetolaatikoston kanssa ne pääsivät vielä eläkkeelläkin palvelemaan tärkeiden tavaroiden; poran terien, pihtien, koukkujen ja muun sellaisen säilytyspaikkoina.

Keittiölaatikoihin kirjoittelin sisällyksen tussilla mutta tuohon korkeaan laatikostoon liimasin lliitutaulutarrasta kyltit.

Autotallin seinät ovat kiviharkkoa joten koukkujen poraaminen olisi ollut hankalaa, ellen olisi tilannut Akelta seinille tuollaisia maalattuja raakalautoja. (Niitä on vielä koko toisenkin seinän täydeltä.) Niihin oli helppo ruuvailla sopivia koukkuja niille työkaluille joita eniten käytän höyläpenkin ääressä touhutessani.

No tuo koolaustutka tuskin on sellainen...

 

Ihan kaikille työkaluille ei ollut sopivia koukkuja joten ruuvasin lautaan säilyketölkkejä. Sekä pohjalla että ilman pohjaa.

 

Pikkutavaroille eli mitoille ja ruuvin vääntimen päille (jotka ovat aina hukassa) tein kerrostarjottimen vanhoista kakkuvuokista. 

 Vaikka mulla on nyt oma verstas niin kyllä mä silti lähden tänä iltanakin kansalaisopiston puutyöhommiin...

Tuulikelloja

 

Alakerran romppeita siirrellessä löysin vuosia sitten tekemäni tuulikellon.

Ripustin sen omenapuuhun ja se näytti niin kivalta että pengoin romulaatikon esille ja rakentelin lisää tuulikelloja.

 



 

Lusikoita olin hamsteroinut ison kasan ja vieläkin olisi. Innostuin kuitenkin vanhoista avaimista ja niistäkin tuli sitten ihan mukavasti kilisevä tuulikello. Kasa vanhoja abloy-avaimia odottaa vielä inspiraatiota.

 

 

 

 

 

Kaatiskuormasta

Jokainen remppaa tehnyt tietää, kuinka HIDASTA remppaaminen on.

On tyhjennettävä paikkoja, purettava vanhaa, puhdistettava käsiteltäviä pintoja, suunniteltava työjärjestyksiä, otettava selvää materiaaleista ja hankittava niitä ennen kuin pääsee varsinaiseen rempan näkyvään osuuteen.... Eikä sekään aina suju käden käänteessä kun on odotettava kuivumista. Tai sitten vaan ei huvita.

Meillä on menossa kaksi viimeistä vaihetta. Autotallin lattian odottaa kuivumista ennen pintakäsittelyä ja Akella on luova tauko alakerran portaikon eristämisessä.

Piha muistuttaa ryysyrantaa kaatopaikkalle menevine kasoineen. Kas niitä kasoja on kertynyt purkuhommien ja autotallin tyhjennyksen myötä vaikka kaatisreissuja on jo tehtykin.

Vanha (tosi vanha ja kertaalleen jo tuunattukin) aurinkovarjo sai myös kaatistuomion.

 

Ajattelin  sahata tuon nupin irti. Johonkin.

Kangasta repiessä alkoi mielikuvitus laukata.

Lopulta ei kaatiskasaan jäänyt kuin pätkä vartta ja rispaantunut kangas.

 

Nupin seuraksi ylös ruuvasin nuo pallukat.

 

Öljysin systeemin ja kiinnitin siihen amppelikannakkeen.

 

Ja tolpan junttasin etupihan havuryhmään.

Siihen sitten vielä perinteinen muovinen amppeli roikkumaan .

Ehkä jossain vaiheessa saan vaihdettua sen johonkin kauniimpaan.

 

 

 

Aina on aikaa vielä yhdelle kurssille...

Kansalaisopistolla on järjestetty jo useampana vuonna kierrätyspunontakursseja. Niitä kahvipusseista koreja -kursseja. Enpä olisi uskonut, että semmoiselle ikinä osallistuisin. Eikä nytkään houkuttimena ollut kauppakori Kultamokka pusseista vaan tämä:

Näin messuilla (ulkomaisista)sanomalehdistä punotun korin. Se jäi silloin ostamatta enkä googlettamallakaan löytänyt enää sen tekijää joten ainoaksi mahdollisuudeksi jäi tehdä semmoinen kori itse. 

Kuuden illan kursseilla opeteltiin useita erilaisia punontatekniikoita mutta minä keskityin näihin perinteisimpiin. Kierrätyshengessä tein selvää yläkerran tapetinjämistä.

 

Kahvakin on kierrätyshenkinen; kirpparilta löytynyt nähkavyö ja tässä toisessa housuhenkari.

 

 Kun tapetit oli käytetty (melkein) kokeilin remppahommissa käytettävää vahvaa suojapaperia.

Nelinkertaiseksi taitetuista soiroista  tuli tämmöinen kodinhoitohuoneen naulakkoon tarkoitettu säilytin

 

Käsityökorin tein näppivoimia koettelevasti kahdeksankertaisista soiroista.

 

Ja minäkö pystyin olemaan kurssilla kuutena iltana sortumatta ihanalta tuoksuviin kahvipusseihin?

No en pystynyt.

Punoin blingblingiä elämääni:

 Nyt yritän saada Oton syömään nappulansa reippaasti sillä nappulapussit ovat valkovoittoisia tuollaisia muovitettuja kuten kahvipussitkin ja niistä voisi saada kivan kauppakorin. Nuo paperiset kun eivät kestä kosteutta.