lauantai 25. toukokuuta 2013

Suuria suunnitelmia

Meidän talossa on...oli...on ihana piha.
Omenapuita, marjapuskia ja pensaita ja kukkasia. Runsain mitoin.
Tarkoitus oli, sitten joskus, raivata vähän pihaa. Harventaa marjapuskia ja ehkä vähän selkiyttää kulkuväyliä kunnon käytävillä. Rakentaa terassi ja autokatoskin. Ja nuo kuivaustelineetkin joutaisivat pois, koska omenapuiden vuoksi niiden kuivauskapasiteetti oli niukanlainen.



Mutta sittenpä huolimaton kysymys johti tekoihin ja pihalle rymisteli kaivinkone ja vieraita miehiä.
Salaojien kaivaminen talon ympärille oli myös tehtävälistalla mutta ei ehkä ihan vielä...?



Siinä meni sitten vuorenkilvet ja rappusetkin.

Ja kun hommiin oli ryhdytty niin samalla vaivalla kaivinkone kuopaisi pohjat niin sille terassille, autokatokselle kuin kulkuväylillekin. Kuivaustelineet saivat kyytiä ja jokunen ylisuureksi päässyt puskakin. Aika ankealta näytti piha ennen lumien tuloa.
Ja jokailtaisesta puuhastelusta huolimatta taitaa näyttää vielä pitkään.





Uusi terassi on päästy jo korkkaamaan. Mutta kuka käsittelisi vanhat kalusteet??
Vallikivireunuksia valmistuu ja istuttelen saatuja ja omakasvattamia taimia. 
Puutarhamyymälätkin ovat tulleet tutuiksi.

Pihalta putkahtelee kaikesta myllerryksestä huolimatta  välillä kukkayllätyksiä; akilleijoja, päivänliljaa, särkyneitä sydämiä ja muuta. Niitä istuttelen uuteen suureen kukkapenkkiin. Joka ehkä hieman ylimitoitettiin...

Pihassa ei vielä aikoihin  rehoita nurmikko. Mutta ihastelemme sinisinä mättäinä kasvavia lemmikkejä. Osa niistä on pakko siirtää turvaan jyrsimeltä kun nurmikon perustamisen aika koittaa!
Otto vahtii meidän puuhastelua loikoilemalla välillä varjossa ja välillä auringossa.
Meillä ei loikoiluun nyt ole aikaa sillä talon reunukset on saatava tyhjiksi maanantaiaamuun mennessä. Silloin aloittavat maalarimiehet telineiden kokoamisen. Samalla nyt sitten päätettiin maalaushommatkin hoitaa kun piha on vielä rempallaan eikä istutuksia tarvitse varoa.
Ja riittää niitä maalaushommia minullekin. Kun loma viikon kuluttua alkaa, saan aloittaa sokkeleiden raapsuttelusta.



sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Keittiöstä kammariksi

Yläkerrassa oli siis alunperin keittiö ja kaksi huonetta, eteinen ja pieni vessa. Nyt lähes vuoden tiiviin ja vähemmän tiiviin rempan jälkeen viimeinenkin huone, keittiö, alkaa olla rempattu uuteen uskoon. Keittiön kaapit purettiin, putket tulpattiin ja koko huone sai uudet pinnat; seinät, katon ja lattiat. Sekä listat. Myös sähköt uusittiin kuten muuallakin yläkerrassa.
Nykyisin tässä näyttää tämmöiseltä:
Keittiön toisella seinällä oli vanha komerorivi. Se olisi ollut kiva säilyttää....
...mutta kylppärin putkihommien vuoksi meni tuo oikean puolimmainen komero purkuun ja vintin ovi siirrettiin samaisen kylppäriremontin, laajennuksen, vuoksi eteisestä tuohon vasempaan nurkkaan. Niinpä tässä näyttää nyt tämmöiseltä:
Keittiöstä oli suora käynti eteisen lisäksi olohuoneeseen, nykyiseen työhuoneeseen. Se laitettiin tarpeettomana umpeen. Alakuvassa oleva ovi johtaa toiselle vintille (niitä on kolme, niitä vinttejä).
Oviaukon paikalle ruuvattiin naulakko remppavaatteille.
Toisella puolella, siellä työhuoneessahan, on oviaukossa tämä hylly...

Keittiöstä tuli siis kammari. Telkkarihuone Akelle ja vierashuone yöpyville ystäville. Kunhan sisustaja vielä saisi inspiraation (eikä raapsuttelisi ulkona ja järjestelisi autotallia ja varastoa ja vaatekomeroita...):
Verhokangas odottaa ompelukoneen vieressä, matto on ostettu ja viime kesänä maalaamani jalkalamppu tulee myös tuonne. Mutta sänky odottelee kaupungissa varastossa kuljetusta, tv-taso olikin maalin tarpeessa ja on nyt autotallissa odottamassa muodonmuutosta. Ja se telkkari on vielä kaupassa...

perjantai 10. toukokuuta 2013

Makuuhuone tänään


                                             Meidän makuuhuoneessa näyttää nyt tämmöiseltä.
Parisängyn viereen on ilmestynyt puolikas lasten sänkyä. Koiralle. En tiedä johtuuko se vanhuudesta (koiran tai minun) mutta yöt ovat alkaneet olla meillä turhan levottomia kun minä kääntyilen niin koirakin alkaa levollisemman paikan etsinnän pomppien meidän päällä. Kainalokoiraa en raaskinut tyystin häätää sängystä vaan ostin kirpparilta lasten sängyn, jonka sirkkelöin sopivan minikokoiseksi ja nyt Otto nukkuu siinä.
Siinäpä meni sitten yöpöydän paikka. Onneksi olin innostunut tekemään talvella puutöissä tuommoisen yöpöytähyllykokeilun, joka ei silloin paikkaansa löytänyt. Nytpä löysi.
Olen jäänyt koukkuun Läckbergeihin. Kolmas menossa. Pakko oli ostaa pokkari, koska kirjaston jonot näihin on niin pitkät...

maanantai 6. toukokuuta 2013

Molemminpuolista hyvää

Vuosia sitten innostuin ompelemaan parisängyn päiväpeiton tilkuista. Tilkut leikkelin (miesten) sini-valko-raidallisista ja -ruudullisista paidoista. Siinä huumassa tilkkuja tuli hamsteroitua enemmänkin ja niistä tein lopulta kaksi peittoa. Ja tilkkuja jäi. Askarteluhuoneen kaappeja järjestellessä löysin  pinon valmiiksi ommeltuja tilkkurimpsuja. Pois en niitä raatsinut heittää ja sopivaa käyttöä keksin niille kun Facebookissa törmäsin Nuppupeittohaasteeseen. Keskosvauvoille lahjoitetaan pieni peitto pitämään vauva lämpimänä. Melkein 22 vuotta sitten meillekin syntyi pieni keskosvauva, joten tämä haaste osui ja upposi.
Kuusi pientä peittoa sain tehtyä noista tilkuista lämmittämään pikkuisia. Toivottavasti niistä pienistä kasvaa yhtä ihania isoja poikia (tai tyttöjä) kuin meidän Jussista.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Omilla aivoilla

Pitäisi kai jo oppia ajattelemaan omilla aivoilla. Kun ohjeessa jotakin on tehty pinkillä ja lilalla, niillä ei-niin-omilla-väreillä, niin se ei tarkoita sitä etteikö niitä voisi vaihtaa itselle paremmin sopiviksi väreiksi. Tämän oivalluksen tehtyäni kotoa ei löytynyt niitä omimpia värejäni puuvillaisina mutta mustaa oli ja siitä sitten virkkasin vielä yhden henkarin päällysen. Hmmm... Enpä sano mitään näistä väreistä mutta toimivia noista henkareista tuli. Ei tipu tunikat enää vaatekomeron lattialle. Ja "saahan ne henkarit komeroon piiloon", kuten Ake sanoi kun näki nämä maalauskokeiluni.