"Pientä puuhastelua"

Välillä tuntuu, ettei hommat etene ja valmista, näkyvää, tule vaikka kuinka touhutaan. Ne pohjatyöt kun vievät niin mahdottomasti aikaa.

                                      Sitten taas, aivan kuin itsestään, valmistuu monta juttua:

       Maalarit ovat saaneet hommansa tehtyä; seinissä on uusi keltainen maali ja valkoistakin on maalattu.
                                                     Räystäänaluslaudatkin on uusittu.

         Parveke on kuin uusi kun maalarit maalasivat sen seinät ja uusivat katon. Meille jäi,
                                        pohjahommineen, oven, lattian ja kaiteiden maalaus.
                                             Ja kivijalan maalaus. Joka on nyt sitten valmis!

Terassi on myös valmistunut. Tai ehkä se on vain terassin ensimmäinen osa joka on valmistunut... Nälkä kun   kasvaa syödessä!

                                                          Ja nyt keskitymme kivihommiin...
                          

Kaatopaikalta

Tehtiin tänään pari reissua kaatopaikalle että saatiin pahimmat kasat pois pihasta ja autotallistakin. Juuri kun kannoin viimeisiä rippeitä kuormasta kaatopaikan jätelavalle, kurvasi paikalle vanhempi setä peräkärryn kanssa. Ja peräkärryssä päällimmäisenä oli korituoli! Juuri semmoista, kaatiskuntoista tuolia, olin katsellutkin. Nimittäin pihaan "kukkapenkiksi". Reippaasti kysyin sedältä josko saisin viedä tulin ennenkuin hän heittää sen jätelavalle ja hän oli innoissaan kun ei tarvinnut heittää tuolia roskiin. Tarjosi vielä kuormassa olevaa rottinkisohvaakin minulle mutta kun vilkaisin Aken ilmettä, tyydyin vain tuoliin...

Tuoli oli sen verran hyväkuntoinen, ettei siitä sitten kukkapenkkiä tullutkaan. Valkoisen spray-maalin ja superlonipalasta ommellun tyynyn jälkeen se koristaa nyt meidän sisääntuloa.
Akekaan ei ole enää myrtsinä siitä että "sua ei kyllä voi ottaa mukaan kaatikselle kun tarkoitus oisi päästä eroon romuista siellä, ei kerätä sitä lisää..."

Ulla-jakkara

Kirpparilta löytyi maalattuna ja tyynyllä naamioituna tutunnäköinen jakkara.

Aika huonossa kunnossa oleva mutta Merivaaran valmistama ja Ola Kettusen suunnittelema.

Maalikerrosten alta paljastui aito ja alkuperäinen viilupinta. Senverran huonokuntoinen ja vihreän maalin patinoima, että omatunto ei paljoa soimannut kun maalasin sen mustaksi. Jalat saivat pitää alkuperäisen valkoisen sävynsä mutta nuppeja ei valkoisena löytynyt, joten tassutelkoon Ulla mustilla tassuilla.

Vanhasta lakanasta

Liinavaatekomerossa on pitkään marinoitunut yksi valkoinen päällyslakana. Semmoinen, jossa on käsinvirkatut pitsit ja kauniisti kirjaillut nimikirjaimet. 

Nyt tuli tarve valkoisille tyynyliinoille ja vihdoin raatsin leikata lakanan palasiksi. Tämmöiset tyynyt niistä sitten tuli:

 Pussilakanat ompelin aikoinaan mökille. Siellä kun ei päiväpeittoja viitsinyt pedata sänkyihin niin tilkkupussilakanat toimivat samalla päiväpeittoina.

Tähän loppuun yritin saada kuvan kärpässienijakkaran uudesta kaverista, talitintistä. Linnussa on liiketunnistin ja se ilmoittaa ohikulkijat sirpityksellä. Sekä karvaisen että karvattomamman miespuolisen asukkaan mielestä ei ehkä niin kiva juttu... Ja konekin taitaa olla samaa mieltä kun ei suostu kääntämään sirpittäjän kuvaa oikein päin.

Kellarilöytö

Meidän alakerrassa on vanha pannuhuone, joka on täynnä polttopuita. Talvi ollaan niitä polteltu mutta ennenkuin päästään huonetta remppaamaan (kodinhoitohuoneeksi), saadaan lämmittää toinenkin talvi niillä puilla...
Halkojen seasta on löytynyt takkapuita hakiessa kaikenlaista. Ensin löysin tuon valkoisen mötikän ja ihmettelin sen alkuperää. Onneksi en laittanut sitä takkapuuksi sillä seuraavaksi löytyi kärpässienen lakki ja sitten vielä tuo vihreä jalusta. Kärpässienijakkara siis.

Koska jalusta  ja jalka olivat huonossa kunnossa ja koska meiltä nyt sattui löytymään valkoista ja vihreää maalia, niin pieni hionta muiden hiontahommien lomassa, maalaus ja liimaus ja meillä on lapsena kovasti ihailemani sienijakkara.
Tuossa jalustassa on kaksi reikää. Pikkusienille. Pikkusieniä en ole vielä löytänyt puuvarastosta mutta ehkä ensi talvena löytyy. Toivottavasti.

Sienijakkara on aika yksinäisen näköinen tuolla portaikossa. Mitähän sille keksisi kaveriksi? Puutarhatontun?

Ryysyranta

Pikkuisen riskaabelia on meidän pihalla liikkuminen tällä hetkellä. Jos ei jalkoihinsa katso, voi helposti kompastua maalipurkkeihin, tellinkeihin, tikkaisiin tai sitten voi astua naulaiseen lautaan.
Remppamiehet puurtavat helteestä huolimatta ahkerasti. Varsinkin rapatun ulkoseinän maalaaminen telalla oli mielestäni aikamoinen voimannäyte. Eikä ihan heikkohermoinen kurkottele noilla telineilläkään tai sitten kiipeile katolla maalaamassa ylätötteröä.

Minä sain tänään urakkani; 15 vuotta (?!) vanhojen tuolien ja pöytien hiomisen ja uudelleen öljyämisen, valmiiksi. Sen kunniaksi laitoin meidän remppavaatteet koneeseen. Nauratti kun muistelin viime kesää; pesin Aken alunperin valkoisia remppatohinoissa harmaanruskean kukertaviksi muuttuneita t-paitoja koneessa ja tapani mukaan "valkoisten" koneellisen pesin valkaisevalla pesuaineella ja lisäsin vielä valkaisevaa Vanishiäkin joukkoon. Pesutulos oli mahtava; Ake ei tunnistanut kuivaustelineeltä omia paitojaan. Olivat valkoisia ja hän oli etsinyt vähemmän valkoisia...

Jos hyvin rajaa, löytyy meidän pihasta kaunistakin kuvattavaa. Kuten tämä kasvilavassa talvehtinut maahumala. Alustana on Naisten Betoni-illassa tekemäni kakku.Maijun idea.

Tämän kuvan rajaaminen oli haasteellisempaa. Polkupyörä odottaa lopullista sijoituspaikkaansa omenapuuhun nojaten. Orvokkiruukkukin on kyydissä vain kunnes sen saa laittaa taas rappusille.

Yksi tötteröistä pääsi tähän isoon kukkapenkkiin ja sai sisällensä dianan. Kukkapenkkiin olen keräillyt pihasta liljoja, akilleijoja ja istuttanut muitakin saamiani kasveja. Mielenkiinnolla odotan, miltä penkki näyttää loppukesällä.