maanantai 26. maaliskuuta 2018

Korukaappi

 Minulla on koruja, korviksia ja kaulajuttuja , enemmän kuin oikeastaan pitäisi.
Ne roikkuvat rumasti siellä ja täällä ja osa on sekaisena myttynä purkissa.
Eihän niitä tule sitten kaiveltua esille ja käytettyä.

Yläkerran aulassa on kokovartalopeili jonka olen jo aikaa sitten miettinyt tuunaavani korukaapin oveksi. Jossakin kun olen semmoisen idean nähnyt.


Puutöissä sitten sain vihdoin aikaiseksi höylätä ja sirkkelöidä kotoa löytyvistä laudanpaloista peiliin sopivan "kehyksen". Autotallista löytyi myös kovalevyä taustaksi.
Kehikko siis ruuveilla kasaan, maalipensseli viuhumaan ja kun kehikko ja sisälle tulevat poikkipuut olivat kuivat niin vielä taustan naulaaminen kehikkoon,  poikkipuiden liimaus taustaan ja saranoiden kiinnitys.


Varmuuden vuoksi (koska kehikkopuut eivät olleet aivan suorat) kävin ostamassa oveen magneettisalvan.
Ja unohdin tietysti ostaa semmoisia ruuvikoukkuja koruja varten...
 
 En tietenkään jaksanut lähteä rautakauppaan uudelleen vaan tutkiskelin omia varastoja joista löytyikin kasa pieniä shakkipelin nappuloita. Olin niitä kirpparilta jemmaillut naulakkohommia varten jo joskus kauan sitten. Pienimmät niistä sopivat oikein hyvin kaulakorunaulakoksi.
Korviksia varten virittelin ruuveista ja narusta vähemmän sievän pyykkinarun.


Käytetyimmät korvikset säilytän edelleen kylppärin tasolla aiemmin tuunaamassani  valokuvakehyksessä ja arvokorut pienissä korurasioissa mutta aika paljon tähän kaappiin mahtuu kaikenlaista silloin tällöin käytössä olevaa koruvarastoa.
Edit: Linkissä olevaa valokuvakehystä olen sittemmin tuunannut helppokäyttöisemmäksi. Laittanut reikaiset pitsit niin että roikkukorvikset on helpompi pujottaa paikoilleen. Näin: 

Tuossa keskirivillä roikkuu yksinäinen Kalevalakorun nauhapunos korvis. Olisikohan jollakin myydä pari sille...?

Eikä kukaan välttämättä edes huomaa että entisen peilin paikalla onkin  nyt kaappi. Se on nimittäin vain kuutisen senttiä syvempi kuin aikaisemmin.


torstai 15. maaliskuuta 2018

Kouluhommia

Kyllä Pinterest on ihana!
Ja kamala myös.
Yli kolmenkymmenen opevuoden luulisi kartuttaneen hurjan määrän kuvis- ja askarteluideoita joita vetää hatusta kun aika on mutta ei. Ne omat ideat tuntuu niin loppuunkuluneilta ettei itse niistä jaksa innostua ja silloin eivät lapsetkaan niistä innostu. Mutta Pinterestiin voi aina luottaa. Sieltä kyllä aina löytyy jotain kivaa. Jos ei ihan suoraan niin pikkuisen omia säveltämällä.

Nämä kalat on mun toppuluokkalaisten tekemiä ja idea siis Pinterestistä.
Piirrettiin sanomalehtipaperille kalan ääriviivat liituvärillä, väritettiin vesiväreillä ja annettiin kuivua.


Kun kuvat olivat kuivat, niitattiin yhteen 6 kpl sanomalehtipapereita kalan ääriviivoja pitkin. Aikuisen apua kaivattiin tässä hommassa aika paljon.
Niin ja sitten piti jättää täyttöaukko.


Kala leikattiin saumanvarat jättäen ja täytettiin leikkaamisesta jääneellä silpulla.
Sitten vaan täyttöaukko kiinni ja kala oli valmis.
 

Olipas kiva työ.


Ai miksi se Pinterest on kamala?
No siksi että se koukuttaa. Kun pitäisi vaan etsiä sopiva askartelutyö niin parin tunnin kuluttua huomaa edelleen pomppivansa sivulta toiselle kun aina vaan löytyy kivoja ideoita omiinkin puuhasteluihin. Niin paljon ideoita ja niin vähän aikaa...

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Matkatuliaisia

Juuri kun surin uusien ideoiden puutetta ja blogin hiljaiseloa, alkoi päähän putkahdella kaikenlaisia villejä ajatuksia. Tai no kyllä niitä on aika ajoin pujahdellut mutta mitään valmista ei aiemmin ole tullut toteutettua.

Olimme lomailemassa Vietnamissa parisen viikkoa. Viikon verran Ho Chi Minh-cityssä, entisessä Saigonissa ja sitten saman verran Hoi Anissa rannikolla. Upea reissu!
Yhdyn täysin rinnoin Anthony Bourdainin mielipiteeseen siitä että katuruoka Vietnamissa on mahtavaa. Hyvää ja terveellistä. Mitä matalammat tuolit, sitä parempi ruoka. Melkeinpä näin.
Ravintoloissakin kävimme ja sieltä bongasin idean käyttää näitä paikallisten yleisesti käyttämiä hattuja lampunvarjostimina.

Rantakäyttöön ostin itselleni ihan oikean kokoisen hatun mutta näitä varjostimia varten hankin muutaman pienempikokoisen.

Aikaisemmin meidän kodinhoitohuoneen työpöytää valaisivat nämä lamput joihin virkkasin itse tämmöiset sipulipussit.




Ihan pienellä vaivalla syntyivät nämä lampunvarjostimet eli liimaa ensin tuonne kärkeen ettei purkaudu ja sen kuivuttua sitten sopivan kokoisen reiän leikkaaminen ja sepäs oli siinä.
Aika lailla muuttui tuon kodinhoitohuoneenilme ihan pienellä muutoksella.



Näitä hattuja löytyi ihan minikokoisiakin.
Niistä syntyy aikanaan nukkekodin kodinhoitohuoneeseen (tai ehkä kellariin) lamppu.
Nukkekodin väki kun taitaa myös harrastaa matkailua...


tiistai 6. maaliskuuta 2018

Hiljaiseloa

Operaatio omakotitalo -blogi syntyi halusta tallentaa vasta ostetun talon remonttia omaksi iloksi ja kauempana asuville ystäville tiedoksi siitä missä mennään. No eihän tästä pelkkää remppablogia tullut sillä tietysti tallentelin mukaan muutakin elämäämme; omia näperryksiäni, koulussa teettämiäni askarteluja, reissujamme ja muuta sillisalaattia.
Remppa on ollut valmis parisen vuotta, joten remppahommia ei blogissa ole enää näkynyt. No, minä nyt voisin vaikka jotakin maalata uusiksi, pari ovea voisi vaihtaa jne mutta en saa Akea innostumaan mistään remppaamiseen liittyvästä. 
Pientä piristävää sisustushommaa olen välillä laitellut omiksi iloikseni. Siis ihan vaan semmoista tavarakasojen järjestelyä ja uusia tyynynpäällisiä. Asetelmayrityksiä.
Neulepuikoilla on edelleen aina jotain. Pääasiassa sukkia. Peruspertsaa tai sitten jotain kokeilua naamakirjan villasukkaryhmän innoittamana.


Kouluhommatkin tuntuvat olevan vuodesta toiseen melko samanlaisia. Kunhan oppilaat saavat niskatyynyt valmiiksi niin niitä nyt voisi ylpeänä esitellä kyllä...
Puutöissä en ole tänä talvena saanut aikaiseksi suuria. Penkkilinjalla mennään mutta tilanpuutteen vuoksi olen rakennellut vain pieniä jakkaroita. 
Niin ja nukkekodin.


Eikä sekään ole vielä valmis kuin noin ulkoapäin. 
Paitsi että kellarikerros on vielä irrallaan ja vaiheessa eikä tuolla sisällä ole yhtään huonetta valmiiksi sisustettuna. Vintti on vähän valmiimpi ja sen sähköistyskin on tehty. Olen ylpeä siitä.
Enpä kyllä olisi ikinä uskonut innostuvani niin tämmöisistä minihommista! Pienten yksityiskohtien ja huonekalujen rakentelu on kyllä koukuttavaa puuhaa.  


Rempan loputtua meillä on ollut enemmän aikaa reissaillakin. Innokkaina kaupunkilomailijoina olemme kokeilleet myös rannalla löhöilyä sekä molempien yhdistelmää. Hyvän kirjan kanssa jaksan kyllä löhöillä rannallakin.

Blogin kohtalosta en ole varma.
Blogi on ollut julkinen ja sen mukaan olen siihen juttuja kirjoitellut. 
Edelleenkin tykkäisin dokumentoida hommiani omaksi iloikseni ja muistin virkistykseksi mutta kinnostaako sellainen ketään muita kuin itseäni? Toisaalta eihän tätä kenenkään  pakko ole lukea. Ja jos haluan pitää päiväkirjaa ja kirjoitella asioista "niiden oikeilla nimillä" (lue; kirjoittaa suorat sanat ) niin silloin blogista pitäisi tehdä salainen päiväkirja vain omaan käyttöön. (Maiju, sä saisit kyllä lukuoikeuden).