Hiljaiseloa

Operaatio omakotitalo -blogi syntyi halusta tallentaa vasta ostetun talon remonttia omaksi iloksi ja kauempana asuville ystäville tiedoksi siitä missä mennään. No eihän tästä pelkkää remppablogia tullut sillä tietysti tallentelin mukaan muutakin elämäämme; omia näperryksiäni, koulussa teettämiäni askarteluja, reissujamme ja muuta sillisalaattia.

Remppa on ollut valmis parisen vuotta, joten remppahommia ei blogissa ole enää näkynyt. No, minä nyt voisin vaikka jotakin maalata uusiksi, pari ovea voisi vaihtaa jne mutta en saa Akea innostumaan mistään remppaamiseen liittyvästä. 

Pientä piristävää sisustushommaa olen välillä laitellut omiksi iloikseni. Siis ihan vaan semmoista tavarakasojen järjestelyä ja uusia tyynynpäällisiä. Asetelmayrityksiä.

Neulepuikoilla on edelleen aina jotain. Pääasiassa sukkia. Peruspertsaa tai sitten jotain kokeilua naamakirjan villasukkaryhmän innoittamana.

 

Kouluhommatkin tuntuvat olevan vuodesta toiseen melko samanlaisia. Kunhan oppilaat saavat niskatyynyt valmiiksi niin niitä nyt voisi ylpeänä esitellä kyllä...

Puutöissä en ole tänä talvena saanut aikaiseksi suuria. Penkkilinjalla mennään mutta tilanpuutteen vuoksi olen rakennellut vain pieniä jakkaroita. 

Niin ja nukkekodin.

 

Eikä sekään ole vielä valmis kuin noin ulkoapäin. 

Paitsi että kellarikerros on vielä irrallaan ja vaiheessa eikä tuolla sisällä ole yhtään huonetta valmiiksi sisustettuna. Vintti on vähän valmiimpi ja sen sähköistyskin on tehty. Olen ylpeä siitä.

Enpä kyllä olisi ikinä uskonut innostuvani niin tämmöisistä minihommista! Pienten yksityiskohtien ja huonekalujen rakentelu on kyllä koukuttavaa puuhaa.  

 

Rempan loputtua meillä on ollut enemmän aikaa reissaillakin. Innokkaina kaupunkilomailijoina olemme kokeilleet myös rannalla löhöilyä sekä molempien yhdistelmää. Hyvän kirjan kanssa jaksan kyllä löhöillä rannallakin.

Blogin kohtalosta en ole varma.

Blogi on ollut julkinen ja sen mukaan olen siihen juttuja kirjoitellut. 

Edelleenkin tykkäisin dokumentoida hommiani omaksi iloikseni ja muistin virkistykseksi mutta kinnostaako sellainen ketään muita kuin itseäni? Toisaalta eihän tätä kenenkään  pakko ole lukea. Ja jos haluan pitää päiväkirjaa ja kirjoitella asioista "niiden oikeilla nimillä" (lue; kirjoittaa suorat sanat ) niin silloin blogista pitäisi tehdä salainen päiväkirja vain omaan käyttöön. (Maiju, sä saisit kyllä lukuoikeuden).