Talo tontin laidalla

Kirpparilta löytyneistä kortin kokoisista  valokuvakehyksistä se alkoi.

Niitä oli neljä samanlaista ja ne toivat mieleen ikkunat. Nukkekodin ikkunoiksi ne ovat hieman liian isot mutta talolyhtyyn juuri passelit.

Siispä höyläystä, sirkkelöintiä, ruuvaamista ja muutama ärräpääkin ja nyt meidän tontilla on sitten toinenkin talo.

 

Neljästä kehyksestä ei riittänyt ikkunoita tarpeeksi kaksikerroksiseen taloon joten tein semmoisia "pimeitä ikkunoita" vanerista ja puusoiroista. Soiroja liimasin pikaliimalla ikkunalaseihinkin sillä tykkään kovin tuollaisista  kolmiruutuisista ikkunoista.

 

Ne ärräpäät päästelin kun tein kattoa ja tuota lippaa. Katto ja lippa ovat vaneria joka on päällystetty kansalaisopiston puutyöroskiksesta pelastetuilla kaarnasoiroilla.  Ihan helppoa ei eri paksuisten ja kieroutuneiden palasten kiinnittäminen ollut ja onneksi kukaan ei katso katon sisäpuolelle.

Talo on tehty kotoa löytyneistä jämämateriaaleista. Siis paitsi nuo "oikeat ikkunat". Autokatoksen rakentamisesta oli jäänyt purkinpohjallinen maalia taloon ja ikkunan puitteet ovat samaa valkoista jolla Ake korjausmaalasi kesällä meidän talon ikkunat. Kivijalan ja katon käsittelin terassin öljyämisestä jääneellä terassiöljyllä ja vanerin paloja meiltä löytyy kun olen edelleen innostunut niistä minihommista.

Kaikenlaisia hommia

Ihan aluksi on pakko esitellä kesäkukkaloistoa meidän pihalta. Koko kesän olen odotellut että talven kellarissa uinuneet polargoniat oikein ryöpsähtäisivät kukkimaan sillä sen verran ahkerasti olen niitä lannoittanut mutta nyt vasta, elokuun lopulla tuo ryöpsähdys on tapahtunut. Nuppujakin on niin paljon että toivottavasti ehtivät aueta ennen talven tuloa. 

Ja tässä on vain yksi erä polargonioista...

 

Esikasvatin myös monta pussillista samettikukkia. Minit eivät selvinneet pihalle asti ja nämä jättikokoiset valkoiset (niin pussissa luki) ja keltaiset pallukat ovat aukenivat kunnolla vasta viime viikolla.

Ihan pitää taas ensi keväänä miettiä että kannattaako se hurja purkkien, multien ja pienkasvihuoneviritelmien kanssa pelaaminen.

 

Viime talvena sain äidiltä pari himoitsemaani wieniläistuolia. Autotallin nurkassa ne odottelivat kesää ja kivoja hiomissäitä ja suihkumaalauskelejä.

Jossain välissä (autokatoksessa) sain homman tehtyä.

 

Tuolit on kyllä kauniit mutta ei niissä pitkään tee mieli istua  eli istumamukavuus ei kyllä ole näissä kummoinen.

Tuolien lisäksi halusin uusia meidän ruokapöydän päällä olleen lampun. Jotakin kevyttä ja korimaista ei kuitenkaan osunut silmiin kauppareissuilla. Omassa pihassa sitten kuitenkin. Nimittäin kirpparilta aikoinaan eurolla ostettu nuhjaantunut ruukunsuojus. Pesin sen juuriharjalla ja siinähän se oli. Uusi lamppu.

 

Eräässä facebook-ryhmässä on oikea pullolamppuvillitys. Siis pulloja joko lampunjaloiksi tai sitten pullon sisälle valot. Meidän ikkunalaudalle sopi paremmin tuo ensin mainittu.

Tämän kesän fiksujen tekemisten sarja taitaa olla tässä.

Pakko nimittäin tunnustaa että nukkekotihommat ne vaan edelleen kiinnostaa minua. Semmoiset pienet piperrykset. Viimeinen villitys ovat nämä Tyyne ja Topi. Kun en tiennyt mistä saisin hankittua persoonallisen vanhemman pariskunnan (tehdasvalmisteisia en halunnut) päätin kokeilla niiden tekemistä itse. 

Seuraavaksi suunnittelen pariskunnalle kodin. Hankalaa se saattaa olla sillä Tyyne ei ole mikään tyyni täti vaan hänellä tuntuu olevan aikamoinen oma tahto ja selvät sävelet siitä millainen talon pitää olla. Minä en ole asiasta aina ihan samaa mieltä...

Taas yksi...

...penkki nimittäin.

Näitä penkkejä on viime vuosien aikana valmistunut reilu puolen kymmentä. Ensin ihan vaan siksi että autotallin kätköistä löytyi tarkoitukseen sopivia lankkuja.

Jokunen tuli tarpeeseen (kylppärin penkiksi ja pihapenkiksi) ja viimeisimmät ovat syntyneet ihan ilman sen kummempaa syytä.

Tämän penkin tarina alkoi jo viime kesänä kun ostin lomalukemiseksi kirpparilta lehtiä. Niiden joukkossa oli Maalla -lehti, jossa oli ohjeet tämmöiseen perinteisen malliseen ulkopenkkiin.

Koska en ollut varma onnistuisiko penkki lehden melko ylimalkaisilla ohjeilla ( alkuopena tarvitsen aina selkeät ja hyvät ohjeet kun teen jotakin aivan uutta) päädyin ostamaan Starkin sekundalavalta osumia saaneita lankkuja. Parin kympin satsaus ei korkealta pudottaisi vaikka lankut lopulta joutuisivat takkapuiksi.

 

Osat tähän penkkiin tein talvella puutöissä jossa on tähän hommaan sopivat työkalut. Vannesahalla sain näppärästi sahattua rungon osat (joihin olin ensin suurentanut kaavat lehden sivulta). Loveamiseen tein alun sirkkelillä ja varsinaisen työn perinteisesti taltalla.

Rimoja varten höyläsin ja sirkkelöin kasan kakkosnelosia ja lopulta pyöristin istuinreunat jyrsimellä.

Kappaleet odottivat kokoamisinspiraatiota monta kuukautta autotallissa ja viime viikolla kun ulkona saattoi työskennellä ilman toppavaatteita, sain vihdoin koottua palaset penkiksi.

Maalaushomman tein autotallissa suojassa siitepölyltä (ja sateelta ja tuulelta ja kylmältäkin).

Penkki piti maalata sillä halusin kitata ruuvien kannat piiloon ja kitin jälkiä ei puuöljy olisi kauniisti peittänyt. Valkoinen väri olisi ollut perinteisempi ja harkitsin vaalean vihreääkin. Lopulta sitten kuitenkin päädyin tuttuun ja turvalliseen mustaan.

Ei tullut sitten takkapuita näistä lankuista.

Ideoita pihahommiin

Meidän talon piha on kuin morsian; on uutta ja vanhaa, lainattua ja sitä sinistäkin.

Salaojarempan myötä koko piha myllerrettiin sillä kun kaivinkone oli pihassa oli samalla fiksua teettää pohjatyöt terassille, autokatokselle ja kulkuväylille sekä nostattaa ylös ylimääräiset hurjiin mittoihin kasvaneet pensaat.

Ennen myllerrystä meillä kävi viherneuvoja, joka kertoi mitä kasveja kannattaa säilyttää, minne ne kannattaa mahdollisesti siirtää, mitä kannattaa hankkia lisää ja mitä pitää jakaa.

Sen jälkeen olemme olleet omillamme. Laittaneet pihaa vähän mutu-tuntumalla. On tullut onnistumisen elämyksiä mutta myös huteja: mm. pyykkitelineen jalka tuli valettua paikkaan, jossa telineeseen törmää ihan varmasti jos  liikkuu sillä suunnalla. Onneksi Ake suostui tekemään homman uusiksi.

Pihaa laittaessamme olen tutkinut ahkerasti nettiä neuvoja ja ideoita saadakseni. Viime talvena kun ostimme uuden sängyn, hajoitin vanhat patjat ja säästin (ja Aken kummastukseksi jätin ulos ruostumaan) patjan metallikehikon tehdäkseni siitä kasvituen. Idean näin monena eri versiona netissä.

Sattuneesta syystä tukeen ei tullutkaan vielä suunnittelemaani puukehikkoa mutta se pysyy pystyssä metallikeppien avulla ja tukee kasvimaalla kasvavia herneitä. Puutuet ovat tuossa varmuuden vuoksi...

Pihalla terassin edessä on kukkapenkki jossa kasvaa ihania vaaleanpunaisia pioneja. Viime kesänä harmitti kun kukat painuivat maahan sateessa. Mietin sopivaa tukevaa mutta vähemmän näkyvää tukea kukille. Jossakin näin vihreästä aitaverkosta pyöräytetyt tuet ja semmoiset laitoimme Aken kanssa meidänkin pioneille jo aikaisin keväällä, joten kukkien kasvaessa ne jäivät hyvin peittoon.

Pihassa kasvaa siellä täällä ihan villinä maanpeitekasvia, suikeroalpia.

Laitoin sitä kasvamaan ruukkuihin ja sain upeita amppeleita.

 

Sain ystävältä omatekemiä keramiikkakasseja ja niissä suikeroalpi ihan villiintyi kasvamaan.

 

Tämän vanhan talon vintiltä,  kellarista, autotallista ja pihaltakin on löytynyt kaikenlaisia aarteita.

Pihan perällä oli pohjasta puhkiruostuneet kömpelöt kottikärryt.

Niihin olen kylvänyt parina kesänä krassia mutta tänä vuonna (kiitos Pinterestin ja Et-lehden vinkin maalatuista kivitaloista) tein kärryyn pienen kylän maalaamistani taloista, kivistä, talven kestäneestä sypressistä ja parista summassa ostetusta kivikkokasvista.

Uskollisena kaverina pihahommissa mulla on meidän Otto. Se rakastaa vanhaa puhjennutta palloa, luttupalloa. Siitä saa hyvin otteen vaikka hampaita vähän puuttuukin vanhan herran suusta.

 

Kesäkeittiö terassilla

Koko talven unelmoin kesästä ja niistä hommista, joita tehtäisi sitten kesällä: Terassin  katoksen jatkeesta ja autokatoksen romut peittävästä seinäkkeestä. Betoniaskelmista ja alapihan kivituhkasta. Puhumattakaan noista perusjutuista kuten pensasaidan leikkaamisesta ja kitkemisestä ja kukkapenkkien perkaamisesta... Niin, hyvä sanoa nyt kun en niitä ihan oikeasti voi ja saa tehdä.

Varsinkin se terassin katoksen jatke harmitti.

Kunnes näin K-raudassa sellaisen mutta koottavana versiona. Sattui vielä olemaan juuri passelin kokoinen. (Se omatekemä olisi tietysti ollut puinen ja katososa olisi ylettynyt terassin kattoon saakka)  Pari tuntia meni katoksen kokoamiseen (Akelta). Se kiinnitettiin vielä terassiin ja sitten haettiin grilli paikoilleen. Koska tässä versiossa (toisin kuin siinä jonka olisin tehnyt) ei ollut pöytälevyä kaasupoltinta varten, piti sellainen tehdä.

 

Jaloiksi laitettiin Singerin alaosa ja pöytälevy tuli paneelin pätkistä.

Meillä on tuollainen ruma kaasupullo, joten puin sille farkkuhameen, jonka kiristin vyöllä sopivammaksi.

 

Tuossa polttimen päällä on varmaan liki 30 vuotta vanha Muurikka. Sitä ei oltu vuosiin käytetty ja se oli saanut rauhassa ruostua ulkovarastossa ja ihan ulkonakin. Olin varma, ettei sillä enää mitään paistettaisi. Googletin kuitenkin valuraudan puhdistamisen ja lopulta päädyin hankaamaan pannun teräsvillalla, pesemään sen vedellä ja lopulta (kun semmoinen rasvainen tahma ei muuten irronnut) polttamalla pannun avotulella (Tein nuotion meidän vanhaan grilliin). Sittenpä loput karstat ja ruosteet lähtivätkin helposti grilliharjalla. Lopuksi rasvapoltin Muurikan ja koepaistoin pienen taikinallisen lettuja. Hyvin onnistuivat.

 

Aika tuppaa käymään välillä pitkäksi kun "mitään ei saa tehdä". Pidemmän päälle lukeminen ja sukkien (tai huivien) neulominen alkaa olla tylsää joten olen kokeillut jos jonkinlaisia puuhauksia. Äidille virkkasin keittiöön ontelokuteesta maton äitienpäiväksi. Se oli kiva homma joten kun varastosta löytyi iso kerä trikookudetta, tein siitäkin maton. Tämän maton laitoin terassille hetekan eteen. Jotain romanttista kun ehdotus prinsessakatoksesta teilattiin...

Liina pysyy paikoillaan tuulessakin kun virkkasin kivien ympärille verkkoa ja kiinnitin painon liinaan verhonipsulla. 

Ihan yllättävän hyvin tuo katos sopii meidän terassille. Niin hyvin että saapas nähdä kuinka monta vuotta tämä väliaikainen ratkaisu tuossa on. 

Pengoin äsken vinttiä ja löysin kukalliset täkit, muisto meidän mökiltä. Sopivat niin hyvin tuohon hetekan päälle.

Oikeastaan etsin vintiltä tätä vanhaa pärekoria polttimen suojaksi.

Valoa pimeyteen

Vaikka päivät ovat vielä pitenemässä, voi ihan hyvin varustautua vääjäämättä koittavaan pimeään aikaan. Varsinkin, jos tekemiset ovat kovin vähissä ja sattuu löytämään vintistä kullan kukertavan keittiölampun ja muistaa että autotallissa on vielä mustaa spray-maalia...

 

Kun lampusta riisuu turhat sähköt ja irrottaa lasikuupan, voi selkävaivainenkin ihan helposti tuunata kultauksen piiloon mustan maalin alle.

Tätä lamppua ei ole enää tarkoitus laittaa keittiöön, sisälle ollenkaan, vaan ulos oven pieleen.

 

Ihan pimeäksi ei tämä lamppu jää vaikka sähköt otettiinkin pois sillä minulla on kasapäin "jouluvaloja" joista yhden rimpsun aion tunkea tuon kuupan sisään. Kunhan yöt alkavat taas pimentyä.

 

 Ihan mukavalta lisältä tämä mustaksi spreijattu vempele näyttää noiden muiden mustien juttujen seassa tuossa oven pielessä.

Vauvan peitto, kukkasia ja möhkäle olohuoneessa

Aloitin jo aikaisemmin virkkaamaan vauvan peittoa palasista. Päivänkakkaroita ja lemmikkejä. Peitto valmistui sopivasti kun lemmikit alkoivat kukkia ja pieni poika syntyi.

 Tuntuu että ihan päivittäin pihalla tapahtuu jotakin. 

Koska en ole viherpeukalo ja aika noviisi näissä pihapuuhissa niin minusta on aina jonkinlainen ihme kun näen uusien kukkasten nousevan mullasta.

Nämä pienet särkyneet sydämet ovat valloittaneet alaa kukkapenkeistä niin että niitä kai pitäisi jo vähän harventaa.

 

Omenapuut ovat nupullaan mutta luumupuu on jo täydessä kukassa ja odottelee pölyyttäjiä. Pitänee laittaa, siis pyytää Akea laittamaan, ne hyönteishotellit paikoilleen houkuttelemaan pörriäisiä .

Viimeksi valittelin sitä, ettei istuminen vielä oikein onnistu. Kävellen, seisten tai maaten ei neulehommat ja virkkaaminen onnistu mutta on kai pakko  tunnustaa että huonekalu joka on ulkonäkönsä perusteella saanut jo monta kaatistuomiota, minulta, mutta Ake on aina pitänyt pintansa ja tämä möhkäle on jäännyt olohuoneen telkkarinurkkaan.

 Tämän möhkäleen ansiosta olen pystynyt jatkamaan keskeneräisiä neulomuksiani.

Pari tyynyä kriittisiin paikkoihin ja tuoli sopivaan asentoon. Siinä pystyn katsomaan telkkarin tarjontaa ja tekemään käsitöitä. Ihanaa!

Edelleenkään ei möhkäleen ulkonäkö minua miellytä mutta ilman sitä käpristelisin tekemisen puutteesta sillä istuminen normaalissa istuma-asennossa ei vielä onnistu.

Lupaan, että möhkäle saa jäädä meille enkä enää pelottele sitä kaatiskuormaan joutumisella. ...eri asia sitten missäpäin tuolin sijoituspaikka tulee jatkossa olemaan.

Iso kasa tyynnyjä ja kaksi korituolia sekä nillitystä nettishoppailusta

Kuukausi sitten ässän mallinen selkäni nikamasiirtymineen ja kulumineen operoitiin useamman ruuvin ja titaanipalasen avulla suoraksi. Pikku hiljaa totuttelen rangan uuteen asentoon ja yritän välttää isompia touhuja. Helpommin sanottu kuin tehty sillä kirjojen ja telkkarin annin lisäksi olen kaivautunut yhä syvemmälle netin kaiken maailman ihanille sivustoille ja mieli palaa päästä pihalle tekemään vaikka mitä!

Lämpiminä ja aurinkoisina päivinä olen tepsutellut ympäri pihaa (ja keksinyt kaikenlaista puuhaa "sitten kun") Kovin pitkään en jaksa pystyssä olla joten Ake kantoi vintiltä vanhan hetekan terassille minulle daybediksi. Matto patjaksi ja paljon tyynyjä tukemaan minut hyvään asentoon.  Ihan mielelläni menen välillä tuonne lepäämään.

Osa tyynyistä on viime kesänä ompelemiani farkkutyynyjä ja muutaman romanttisemman pitsityynyn ompelin pikkuhiljaa sitä mukaan kun selkä kesti istumista.

 

Kodinhoitohuoneeseen olen haaveillut paria korituolia jossa voisi istuskella saunan jälkeen.

Meidän vanhat korituolit eivät kokonsa puolesta mahtuneet tuonne sillä huoneen ovi on vain 70 cm leveä.

Parolan rottingin korkeampi Lumikenkä -tuoli olisi ollut SE tuoli mutta taloudellisista seikoista johtuen ne olivat vielä unelmointilistalla. 

Helmikuussa pongasin Anntila.comista Annon mustat kivannäköiset korituolit ja kun oikein telkkarissa mainostettiin alennuksesta niin ostoskoriinhan ne menivät. Mutta tuoleja ei sitten kuulunutkaan. Soittelin asiakaspalveluun josta kerrottiin että tuolit ovat tulossa mutta vasta maaliskuun lopulla. Odotetaan, ajattelin. Tuoleja ei alkanut kuulua määräaikaan mennessä joten soitin asiakaspalveluun uudelleen. Ovat tulossa sanottiin. Viikon kuluttua sain epämääräisen sähköpostin jossa luki "tuotetta ei saatavilla". Miksi? Eikös sen pitänyt olla jo tulossa? Soitto asiakaspalveluun jossa hämmentynyt asiakaspalvelija ei asiasta tiennyt yhtään mitään. Laitoin minä kyllä sähköpostiakin sinne asiakaspalveluun ja pyysin siihen vastaamaan mutta taitavat olla liian kiireisiä sitä tekemään...

Ei tarvitse Anttila.comista meille mitään tilata.

Synttäreitteni kunniaksi sain alennuskupongin Kodin1:een. Sielläpä sattui olemaan juuri samoja tuoleja ruskeana! (No onhan se samaa firmaa Anttilan kanssa) Postimyyntipuolella minulle sanottiin, ettei alennus koske korituoleja koska ne eivät ole huonekaluja vaan puutarhahuonekaluja!!!

Ihan uskomatonta! Päätin kuitenkin kokeilla onneani paikallisessa myymälässä. Soitto sinne ja minut toivotettiin iloisesti tervetulleeksi hakemaan tuolit ja alehintaan!  

 

Tuolien välissä on pieni metallinen pöytä jonka löysin kirpparilta ja jonka tarkoitus oli mennä pihalle kukkapylvääksi mutta pienen puukannen avulla siitä tuli kiva pikkupöytä johon laskea saunajuomat.

Korituoleille ompelin gobeliinista tyynyt. Gobeliinista tein aikoinaan patjan tässä tilassa aiemmin olleeseen puusohvaankin. Sohvan ulkoistin alaoveen pieleen. Jos joku vaikka haluaisin saunan jälkeen vilvoitella siellä.

Vihreää!

Alaoven pieleen piti jo viime syksynä saada naulakko pienille pihatyökaluille. 

Onneksi tuuma jäi toteuttamatta sillä vinttiä penkoessani löysin jo vuosia sitten tekemäni hyllykokeilun. Silloin hylly tuntui liian kruusatulta päätyäkseen käyttöön mutta nyt se vaikutti juuri sopivalta tähän tarkoitukseen. Varsinkin kun alakerran ovenpielien (ja ovien) vihreää maalia oli vielä puoli purkillista jäljellä ja laatikosta löytyi hyllyn tyyliin sopivat koukutkin.

 

Hyllyn alle laitettiin vielä Ikean tanko sillä ihan varmasti ripustettavaa riittää kunhan kesäpuuhat alkavat.

Maalaaminen oli niin kivaa että nappasin vanhan keittiöjakkarankin maalattavaksi (Koska ulkona auringonpaisteessa pystyi hiomaan. Sisällä sitä hommaa en olisi viitsinyt tehdä).

Keittiöjakkara ei jää tuohon oven pieleen vaan sen paikka on kodinhoitohuoneessa.

 

Huomasittehan kivan kyltin oven pielessä valokytkimen vieressä? Sen hommasin Kylttikaupasta jo ennen joulua. Hilpeyttä on herättänyt myös vessan "Asiaton oleskelu kielletty" -kyltti...

Penkki

Ihan vielä neulominen omenapuun alla ei innosta vaikka penkki onkin valmis.

Viime kesänä autotallin puukasoja raivatessamme löysimme ( tai siis minä niitä nappailin syrjään joutumasta polttopuiksi) joitakin todellisia askartelijan aarteita joista olen puutöissä väsännyt yhtä ja toista.

Kun sieltä kasan pohjalta löytyi tämmöisiä tukevan tuntuisia tuppeen sahattuja paksuja lankkuja, Ake ehdotti että niistäpä voisi saada vaikka penkin.

Lankku on sen verran raskas että se vaati tukevan jalkaosan.

Puutyöopen avustuksella suunnittelin ja tein semmoisen sekalaisista jämäpuupätkistä joita kotoa löytyi.

Lankun pinnan höyläsin aika tasaiseksi mutta alapuolta vain hioin sen verran ettei penkkiä kantaessa tule tikkuja sormiin. Jalkaosa minun oli tarkoitus käsitellä kuluneemman näköiseksi mutta annoin sen kuitenkin vain jäädä turhia hiomatta.

Penkki on koottu pitkillä ja paksuilla ruuveilla. Niiden kantoja en halunnut jäävän näkösälle joten kannat peittelin puutapeilla.

Kuvissa penkki on käsitelty läheisestä varastovalinnasta löytyneellä ruskealla puuöljyllä kahteen kertaan. Kunhan ehdin, käyn hakemassa samaa öljyä vielä mustana ja lisään sitä vähän ruskeaan jotta väristä tulee tummempi...

Joulukranssi joulun jälkeen

Joulun jälkeen en raatsinut heittää tekemääni suurta kranssia pois. Siispä riisuin sen jouluisista koristeluista ja kokeilin netistä löytämääni koristeluideaa.

Nimittäin valkaistuja käpyjä.

Olisihan nuo kävyt voinut valkaista spraymaalillakin mutta kloritella valkaiseminen kuullosti ehdottomasti kokeilun arvoiselta idealta.

Mulla oli varastossa pieni määrä aukinaisia männyn käpyjä ja lisää käpyjä hain metsästä. Ne olivat kyllä ihan supussa. 

Ohjeen mukaan tyhjensin pullollisen kloritea ämpäriin, laitoin pohjan peitoksi käpyjä jotka sain pysymään pinnan alla latomalla niiden päälle erilaisia muovisia pesuainepulloja.

Ensimmäisen satsin annoin olla valkaistumassa puolisen vuorokautta (kun en malttanut odottaa kauempaa). Kävyt olivat valkaistuneet osa enemmän , osa vähemmän. Huuhtelun jälkeen laitoin ne kuivumaan sanomalehtipaperin päälle. Kuivuessaan jotkut niistä aukesivat kokonaan ja jotkut vain vähäsen. Kaikki olivat kyllä valkaistuneet. Nekin, jotka märkinä olivat ruskeita.

 Samassa liemessä valkaisin kolme satsia käpyjä. Viimeinen satsi unohtui ämpäriin pariksi vuorokaudeksi ja ne kellastuivat turhan paljon.

Kuivat kävyt liimasin kranssiin kuumaliimalla.

Tuolla ulkona kosteassa (vaikkakin katoksen alla) ollessaan kävyt ovat taas painuneet aika lailla kiinni. Sievän näköisiä ne siltikin ovat.

Kesällä pitää kokeilla kuinka puu valkenee ja haalistuu kloritella. Jospa siitä saisi pikavauhtia valkaisemalla semmoista sään haalistaman näköistä...?

Räsymatto

Kun omat sisustuspuuhat ovat vaiheessa, voi sisustaa työpaikalla.

Uusi matto oven edessä toivottaa koululaiset ja meidät aikuiset joka aamu tervetulleiksi kouluun.

Maton maalasivat luokkani oppilaat ja maaleina käytettiin koululle lahjoituksena saatuja ja meidän rempasta ylijääneitä maalipurkkien jämiä.

 

Eiväthän nuo vesiliukoiset maalit kovin kauaa kulutusta kestä mutta ainakin nyt näyttää hyvältä!