Aloitin jo aikaisemmin virkkaamaan vauvan peittoa palasista. Päivänkakkaroita ja lemmikkejä. Peitto valmistui sopivasti kun lemmikit alkoivat kukkia ja pieni poika syntyi.
Tuntuu että ihan päivittäin pihalla tapahtuu jotakin.
Koska en ole viherpeukalo ja aika noviisi näissä pihapuuhissa niin minusta on aina jonkinlainen ihme kun näen uusien kukkasten nousevan mullasta.
Nämä pienet särkyneet sydämet ovat valloittaneet alaa kukkapenkeistä niin että niitä kai pitäisi jo vähän harventaa.
Omenapuut ovat nupullaan mutta luumupuu on jo täydessä kukassa ja odottelee pölyyttäjiä. Pitänee laittaa, siis pyytää Akea laittamaan, ne hyönteishotellit paikoilleen houkuttelemaan pörriäisiä .
Viimeksi valittelin sitä, ettei istuminen vielä oikein onnistu. Kävellen, seisten tai maaten ei neulehommat ja virkkaaminen onnistu mutta on kai pakko tunnustaa että huonekalu joka on ulkonäkönsä perusteella saanut jo monta kaatistuomiota, minulta, mutta Ake on aina pitänyt pintansa ja tämä möhkäle on jäännyt olohuoneen telkkarinurkkaan.
Tämän möhkäleen ansiosta olen pystynyt jatkamaan keskeneräisiä neulomuksiani.
Pari tyynyä kriittisiin paikkoihin ja tuoli sopivaan asentoon. Siinä pystyn katsomaan telkkarin tarjontaa ja tekemään käsitöitä. Ihanaa!
Edelleenkään ei möhkäleen ulkonäkö minua miellytä mutta ilman sitä käpristelisin tekemisen puutteesta sillä istuminen normaalissa istuma-asennossa ei vielä onnistu.
Lupaan, että möhkäle saa jäädä meille enkä enää pelottele sitä kaatiskuormaan joutumisella. ...eri asia sitten missäpäin tuolin sijoituspaikka tulee jatkossa olemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti