lauantai 23. tammikuuta 2016

Tammikuun neulepläjäys

Olen viettänyt tikkutammikuuta. En tipatonta sillä glögejä on vieläkin vähän juomatta mutta puikot ovat suihkineet normaalia vilkkaammin kiitos pakkasten joiden ansiosta sohvannurkka on vetänyt kovasti puoleensa iltaisin.

Sukkia on syntynyt mutta jotakin muutakin.
Kuten esimerkiksi nämä lapaset.
Oikeastaan ne ovat melkein kuin tilaustyö. Äidin ystävätär oli ihaillut äidille jokunen vuosi sitten tekemiäni huovutettuja lapasia joihin olen kirjonut vähän sitä sun tätä.
Ystävätär sai sitten lähes samanlaiset.


Mulla on kyllä vino pino pipoja mutta yhtään kirjoneulepipoa mulla ei tainnut olla.
Ennenkuin neuloin tämän Dropsin ilmaisohjeella ja tietysti Dropsin Alpakasta.


Työkaverini, sama joka vinkkasi tuosta Rosewater-huivista, sai minut innostumaan muistakin Janina Kallion huivimalleista. Koska siihen hätään ei ollut sopivaa lankaa ja oli viikonloppu, purin vanhan käyttämättä jääneen Baktus-huivin ja neuloin siitä Paddington`s Garden -nimisen huivin.

Huivi on väriltään sinivihreä. Ihana, uskokaa vaan, vaikka valokuvaustaitoni eivät riitäkään vangitsemaan oikeaa värisävyä.


Niitä "terapiasukkia" on valmistunut melkein neljä paria.
 

Nämä ovat naiskokoisia sukkia ja jos varsien kapea linja ihmetyttää niin kerronpa että näissä kaikissa kokeilin vartta jonka takaosa on joustinta istuvuuden vuoksi ja etuosa sileää neuletta jossa langan kuviot pääsevät mielestäni kauniimmin esille.
Kunhan saan tuon yhden sukan vielä valmiiksi, siirryn miessukkiin. Kas kun nämä pakkaset ovat ajaneet Akenkin käyttämään villasukkia ja toisin kuin minun sukkalaatikostani hänen laatikostaan löytyy vain yksi ohut villasukkapari...



lauantai 9. tammikuuta 2016

Ihanainen Rosewater

Saanko esitellä:
Rosewater!


Mieleni alkoi tehdä uutta ohutta ja lämpöistä kaulanlämmikettä.
Jo lankakauppaan lähtiessäni olin miettinyt punaista väriä (hei, tämä oli joulun JÄLKEEN!) ja Titityystä löytyi aivan unelman pehmeää Madelinetoshia juuri sopivassa punaisen sävyssä.
Ja tämmöinen ihanuus siitä huivista sitten tuli.



keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Esiliina

Olen sellainen sottapytty touhutessani että pitäisi opetella käyttämään esiliinaa.

Essuja kyllä löytyy.
Tämän tein lappufarkuista vuosia sitten kansalaisopiston keramiikkahommiin.
Kotona en sitä ole osannut käyttää. Olisiko se liian pitkä?

Kokeilin tehdä lappufarkuista semmoisen helposti päälle sujahtavan essun ratkomalla takasauman ja laittamalla henkselit ristiin.
Ei toiminut.
Takaosa jäi rumasti löpöttämään ja tuntui että essua sai koko ajan nykiä edestä alaspäin.
Mytty lojui ompelukonepöydällä aikansa ja nyt sain aikaiseksi tehdä sille jotain.

Siitä tuli ihan tavallinen esiliina.
Edeltäjäänsä lyhyempi


...mutta alaosaltaan leveämpi.


Ei tämmöisen essun käyttäminen (jos opin pukemaan sen päälle ennen hommiin ryhtymistä) suojele hihoja liimalta tai maalilta mutta leveä alaosa ehkä suojelee housujen persausta sillä sinne sitä tulee aina pyyhkäistyä likaiset kätensä...




tiistai 5. tammikuuta 2016

Päivän asu eli DIY peffan lämmitin tammipakkasiin

Ihastuin niin kovin kotimekkooni jonka alaosana on vanhan pitkän villahameen helma, että kun lähi-Siwa möi loput Isoveli-langat alennuksella, hamsteroin loput harmaat ja neuloin niistä tämmöisen lämpimän villahamosen.
4,5 pyöröpuikoille reilusti silmukoita, ensin vähän joustinta ja sitten aivotonta suoraa. Niin aivotonta että neljän kerän jälkeen oli pakko jo pikaisesti kaventaa ja tehdä kuminauhakuja. Puolet langoista jäi käyttämättä että jos jotakuta kiinnostaa...
 


lauantai 2. tammikuuta 2016

Villasukkavetoomus

 Kuulun siihen porukkaan, joka rentoutuu neulomalla.
Ihan parhautta on sukkien neulominen. Kädet käy melkein itsestään ja neulomisen rytmi rauhoittaa.
Välillä puikoilta putkahtaa perussukkia, välillä on saatava kokeilla jotain uutta ja haastavampaa.
Pitkin vuotta valmiiden koriin olikin kertynyt aika kasa sukkia, tossukoita ja parit lapasetkin.


Onneksi lähipiirissä on villasukkien kuluttajia. Niin ainakin oletan ja siksipä tänäkin jouluna pakkasin lähes koko kasan joulupaperiin.

Koska sukkapuikot ovat taas joulutauon jälkeen alkaneet kiinnostaa, esitän tässä kainon toiveen ja vetoomuksen lähipiirin villasukkien kuluttajille; kertokaa ihmeessä väritoiveitanne ja mallitoiveitanne. Tykkäättekö mielummin paksuista vai ohuista sukista, pitkistä vai lyhyistä? Vai olisiko enemmän käyttöä pehmoisille unisukille? Ja kyllä minä pipoja ja lapasiakin neulon...


Itselleni innostuin neulomaan  joulukalenterisukat.
Ehkä vähän turhan paksua lankaa tuo 7-veikka minun makuuni mutta  mukavasti tämmöiset polvisukat ovat lämmittäneet mekko päällä liikkujaa.


 Nämä Arnot ja Carlosit nappasin pinosta omiksi ohuiksi joulusukikseni. Mahtuvat paljon paremmin ulkoilukenkiin kun Oton kanssa reippailemme lähimetsissä ja välillä vähän kauempanakin.


perjantai 1. tammikuuta 2016

Päivän asu eli DIY kotimekko



Jokunen kuukausi sitten pohdiskelin että mitenpä me nyt, rempan jälkeen, pukeutuisimme kotioloissa kun rempparytkyt on hävitetty. No minulle, todelliselle tyylilyylille, kotiasuksi on vakiintunut  virttynyt tunika, pitkät kals...siis legginsit, villasukat ja villatakki tarvittaessa. 
Mukavaa ja lämmintä mutta ei todellakaan katseen kestävää.
Ihastuin Tampereen messuilla Riimingan Verna-tunikaan ja semmoisen hankin sitten kotona paksujen sukkisten kanssa käytettäväksi "paremmaksi kotiasuksi".
Kylläpä se onkin ihana!
Mutta koska mulla on tapana aina sotkea itseni (varsinkin rintamus) ja essua en osaa käyttää niin innostuin sitten tuunaamaan itselleni parikin arkisempaa kotimekkoa.



Idea ei ole oma tai uusi; T-paitaan tai tunikaan yhdistetään sopiva alaosa.
Laitoin kaksi vanhaa (niitä remppavaatevarastoon siirrettyjä) haalistunutta yläosaa ja mustaa Dylonia samaan pesukoneeseen. Tämä paita sai alaosakseen pätkän villahametta ja päällekkäin kolmipistosiksakilla ommellun sauman peitoksi samettinauhaa.

Toinen versio syntyi kun leikkasin a-linjaisen tunikan helmasta pätkän pois ja jatkoin helmaa pätkällä villakangasta. Tämän version sauman peitoksi ompelin pitsiä joka myös sai värikylvyn.


 Koska tunikan alkuperäinen väri oli tuommoinen haalistunut ruskeanvihreä kuten hihasauman ompeleesta näkyy, ompelin eriväristen saumojen peitoksi lisää pitsiä sekä hihoihin että kaula-aukkoon.
Mustassa mekossa näkyvistä karvoista syytän tietysti Ottoa...
Ihan yhtä hienoja mekkoja näistä ei tullut kuin esikuvansa mutta tosi kiva niissä on ollut viettää joululomaa.