Musta musta on kiva

Meillä on massiivinen ruokapöytä joka arkioloissa on kasattu tuommoiseksi neljän tuolin kokoiseksi. Tarpeen vaatiessa pöytää kasvaa jopa 12 ruokailijalle sopivaksi mutta silloin kyllä on sovun annettava sijaa..  Pöydästä en millään haluaisi luopua vaikka kokonaisuus Ikean tuolien kanssa on makuuni liian raskas. Olenkin haaveillut kevyemmistä tuoleista. Semmoiset Wieniläistuolit esimerkiksi olisivat kivat. (Ihan oikeasti, jos lottovoitto sattuisi kohdalle, en empisi yhtään vaan hankkisin  Wishbone-tuolit ja niihin sopivan levitettävän pöydän...)

Koska mieleni on kovin muuttuvainen, päätin kokeilla kevyempää tuoliversiota maalaamalla pari vintiltä löytynyttä tuolia mustaksi.

 

Istuinosan päällystin Marimekon kankaalla.

 

Fiilis on vähän sellainen että enpä tiiä...vaikka tykkään kyllä noista tuoleista.

Samalla maalausinnolla pensselöin vanhan pianotuolinkin. Tarkoitus oli korjata se ihan käyttöön mutta en saanut siitä niin vakaata että uskaltaisin riskeerata selkäni kanssa sen päällä istumisen.

 

Siitä tuli sitten kukkapöytä.

Virittelin olohuoneen nurkkaan vielä vihervalonkin sillä taitavat nuo kasvit kärsiä valon puutteesta siinä missä minä itsekin.

Joskus sitä kannattaa toivoa ääneen: Puhuin Wieniläistuoleista äidilleni joka heti lupasi minulle lapsuudenkotini pari tuolia. Olivat kuulemma odottaneet että joku niitä tarvitsisi! 

Maltan tuskin odottaa että pääsen tuunaamaan ne ...mustiksi.

Leikkuulauta

 Ei ole omin käsin rakenneltu vaan talon yläkerran keittiöstä purkuvaiheessa napattu tämä leikkuulauta.

Käyttöpuoli oli aika kulunut mutta se nurja puoli, ihan kuin kehykset, innosti tuunailemaan.

Reunat sivelin vesipetsillä ja keskustaan sudin liitutaulumaalia kun sitä täydellistä kuvaa ei tähän hätään ollut saatavilla.

 

Tämmöinen leikkuulauta-liitutaulu sopii kyllä oikein hyvin keittiön seinälle. 

On mulla vielä toinen samanlainen lauta ja siihen on haussa se täydellinen kuva.

Kalkkimaalausta

No niinhän minäkin taas innostuin. Siis niistä kalkkimaaleista.

Kun välissä oli pari harmaata päivää, kaivelin esille kynttilänjalkoja ja kynttilöitä hämyhetkiin.

Ensin laitoin olohuoneen pöydälle nämä (vanhat) kirpparilöydöt, Tamara Aladinin Carmenit.

 

Näistä muodoista innostuneena muistin että autotallin romukopassa on muutama muodokas puinen kynttilänjalka. Jäännöksiä edesmenneestä tuunausprojektista.

Ne olivat sekalaista seurakuntaa väritykseltään joten nyt päästään siihen kalkkimaalikohtaan;  siinäpä helppo tapa saada pöydälle yhtenäinen sarja kynttilänjalkoja.

 

 

Ohjeen mukaisesti levitin paksua grafitin harmaata maalia jaloille ronskein ottein. 

Kuivumisen jälkeen siirryin Old Violet -sävyyn (En näe tässä kyllä millään violettia vaan semmoista savunharmaata, jota halusinkin. Mikähän värin nimen keksijällä oli mielessään?)

Tätä väriä hankasin lähes kuivalla pensselillä tarkoituksella huolimattomasti että sitä tummaa väriä jäisi näkyville.

 

Kalkkimaalin mattaisuus tässä työssä oli minulle liikaa joten vahasin pinnan lopuksi pikkuisen kiiltävämmäksi.

Aika kiva porukka kaikki yhdessä.

Nyt on vaan löydettävä näihin sopivat kynttilät sillä valkoiset kruunut olivat liian...juhlavia? Vaaleansiniset taas liian lällyjä. Mustiakin oli tarjolla mutta ei...

Mistähän löytyisi harmaita kynttilöitä?

Vaikka aika mukavan näköinen ryhmä nuo ovat ihan noinkin. Ilman kynttilöitä.

Vihreää!

Alaoven pieleen piti jo viime syksynä saada naulakko pienille pihatyökaluille. 

Onneksi tuuma jäi toteuttamatta sillä vinttiä penkoessani löysin jo vuosia sitten tekemäni hyllykokeilun. Silloin hylly tuntui liian kruusatulta päätyäkseen käyttöön mutta nyt se vaikutti juuri sopivalta tähän tarkoitukseen. Varsinkin kun alakerran ovenpielien (ja ovien) vihreää maalia oli vielä puoli purkillista jäljellä ja laatikosta löytyi hyllyn tyyliin sopivat koukutkin.

 

Hyllyn alle laitettiin vielä Ikean tanko sillä ihan varmasti ripustettavaa riittää kunhan kesäpuuhat alkavat.

Maalaaminen oli niin kivaa että nappasin vanhan keittiöjakkarankin maalattavaksi (Koska ulkona auringonpaisteessa pystyi hiomaan. Sisällä sitä hommaa en olisi viitsinyt tehdä).

Keittiöjakkara ei jää tuohon oven pieleen vaan sen paikka on kodinhoitohuoneessa.

 

Huomasittehan kivan kyltin oven pielessä valokytkimen vieressä? Sen hommasin Kylttikaupasta jo ennen joulua. Hilpeyttä on herättänyt myös vessan "Asiaton oleskelu kielletty" -kyltti...

Höyläpenkin ääreltä

Remppahommien aikana autotallin palo-ovi on ollut pönkättynä auki vaikka millä; multa- tai tasoitesäkillä, maaliämpärillä, jakkaralla jne.

Jotakin siistimpää piti keksiä joten kun kaatiskuormaa tehdessä sattui käteen tuommoinen hukkapätkä, muistin jossain nähneeni semmoisesta tehdyn oven pönkän.

 

Pikkuisen sirkkelöintiä ja hiontaa kansalaisopistolla...

 

...höyläpenkin ääressä verstaallani maalasin sen mätsäämään alakerran vihreisiin oviin.

Pitääkö mun ruveta nyt leikkaamaan kuteita vihreitä räsymattoja varten??

Valmista

....tai ainakin nuo suurimmat hommat on nyt tehty ja kolme ja puoli vuotta uskollisesti palvelleet remppavaatteet on juhlallisesti heitetty roskiin.

Pientä viilaamista ja oikean paikan löytämistä tärkeille tavaroille sekä pari kaatiskeikkaa on vielä edessä...ennen seuraavia projekteja.

Kolmen ja puolen vuoden aikana piha on uudelleen salaojitettu ja myllätty. Tehty kulkuväyliä ja kukkapenkkejä. Rakennettu terassi, roskakatos ja autokatos. Talon julkisivua on korjailtu ja maalattu, ikkunoita vaihdettu ja ulko-ovia myöskin. Putkia on uusittu ja sähköt samoin.

Joka puolella on tehty pintaremppaa ja lisäksi yläkerrassa otettu käyttöön ullakkotiloja; makuuhuoneesta tuli suurempi ja vessasta suurennettiin kylpyhuone. Yläkerran entisen kaksion tilalla on kolme makuuhuonetta ja kylmä portaikko sinne eristettiin ja väliovet poistettiin. 

Keskikerroksen kaikki pinnat uusittiin ja samalla uusittiin myös vessa ja keittiö.

Alakerran remppa alkoi  vuosi sitten kesällä.

Saunatilojen lattiat kaivettiin ja koko osasto purettiin alkutekijöihinsä. Viime jouluksi valmistui uusi sauna ja kylppäri. Sitten pikkuhiljaa kodinhoitohuone.

Ihan pikkujuttu piti olla tämä loppurutistus; alakerran lopun tilan ja sinne vievän portaikon eristäminen ja maalaaminen. No eipä ollut... 

Homma alkoi alakerran keskellä olevasta autotallista joka piti ensin raivata. Tässä kuvassa osa on jo raivattu, vaikka eipä uskoisi.

Sitten putsattiin ja alkoi maalausurakka.Aikamoinen, sillä kaikki pinnat olivat alkuperäisessä 60v. vanhassa kuosissaan.

Homma hieman laajeni kun innostuimme hankkimaan autotalliin uuden oven. Sitä varten oviaukkoa suurennettiin ja siistittiin.

Vaan nytpä onkin kiva puuhastella autotallissa höyläpenkin ääressä. Mopotkin mahtuvat talvehtimaan ja varmaan mun kauppakassikin mahtuu tänne kovilla pakkasilla.

 

Sitä pientä viimeistelyä ja siivoamista tämä paikka kaipaa vielä...

Portaikon eristäminen levyyttämisineen oli lopulta paljon isompi homma kuin mitä olimme kuvitelleet. Semmoista näpertämistä että sitä ei kerralla jaksanut kovin kauaa.

 

Nyt se on tehty ja portaikko on neitseellisen valkoinen ja tavaroista vapaa.

Ehkä nuo vanhat puiset tennis- ja sulkkismailat pääsevät vielä joskus seinälle mutta vaatenauloja ei näihin seiniin isketä!

 

Rappujen alapäässä on ovi kodinhoitohuoneeseen ja sieltä alkava käytävä kiertää autotallin ympäri ja johtaa ulos. Käytävän varrella on pari "perunakellaria", joista toisesta tuli puuvarasto ja toinen säilyi tavallisena varastona jona se on toiminutkin .

Käytävällä on kierrätyksestä löytyneet Martelan arkistokaapit kenkiä varten, pari pakastinta ja niin ikään kierrätyksestä hankittu vaatekomero ajokamppeille.

 

Kypärähyllyn tein jo viime vuonna kaatiskeikalla löytyneistä puusuksista. Sen alle kiinnitettiin vielä yksi suksi naulakoksi pihakamppeille.

Ulkoseinät on eristetty ja kaikki pinnat on maalattu, myös lattiat jotka aiemmin olivat käsittelemättömät ja pölysivät hurjasti.

Alakerran kaikki ovet ovat alkuperäisiä ja alkuperäisessä kuosissaan. Vain ovien pielet maalasin mahdollisimman alkuperäisen värisellä maalilla.

Aika ihanaa että remppa on valmis.

Kaikenlaisia pieniä uusia tuunauksia ja juttuja pyörii jo mielessä mutta antaa pyöriä.

Ensin me kuitenkin vietetään syyslomaa ja (kaatiskuormien jälkeen) opetellaan olemaan pukematta päällemme rempparytkyjä työpäivän jälkeen...

Räsymatto

Kun omat sisustuspuuhat ovat vaiheessa, voi sisustaa työpaikalla.

Uusi matto oven edessä toivottaa koululaiset ja meidät aikuiset joka aamu tervetulleiksi kouluun.

Maton maalasivat luokkani oppilaat ja maaleina käytettiin koululle lahjoituksena saatuja ja meidän rempasta ylijääneitä maalipurkkien jämiä.

 

Eiväthän nuo vesiliukoiset maalit kovin kauaa kulutusta kestä mutta ainakin nyt näyttää hyvältä!

 

Ennen ja melkein jälkeen

 

Välillä tuntuu ettei tämän kesän "pikkuremppa" edisty ollenkaan. Valmistumisesta nyt puhumattakaan.

Eipä sitä oltaisi rempan alkaessa uskottukaan kuinka hidasta pipertämistä viileän kellarikerroksen eristäminen pintaremppoineen on. Siis pintaahan tulee nopeasti mutta voi pojat, ne pohjahommat! Puhumattakaan niitä edeltävästä purkurupeamasta.

 

Nyt alkaa siellä täällä näkymään jotakin valmistakin. IHAN valmista ei ole vielä missään. Sattui nimittäin taas niin että remppa vähän levisi ja siihen liittyi sitten semmoista odottelua ja lisäpuuhaa. Ja näin kesällä esim. määrämittaisten ikkunoiden toimitus ei tapahdu viikossa eikä kahdessa. Niitä paria kellarin ikkunaa odotellaan edelleen.

 

Kesän tärkein remppakohde (?) oli alakerran portaikon siistiminen. Ja eristäminen.

Ensin purettiin. Sitten tehtiin koolaukset uusiksi eristeitä ja levytystä varten. Sitten levytettiin. Ja vaihdettiin ikkuna. Ja sitten menikin ihan hurjasti aikaa tasoittamiseen. Kas kun nuo portaikon katossa näkyvät yläkerran portaat eivät olleet mikään nopea homma levyttää niin arvatkaapas kuinka paljon aikaa meni ruuvin reikien ja kaikkien kulmien siistimiseen??

Sitten oli maalaushommien vuoro. Tänä aamuna käsittelin rappuset lopulliseen asuunsa. Teipitkin on vielä paikallaan kun oli pakko ottaa valokuva.

Mikä ero entisen oranssinkukertavan värityksen (ja epämääräisen naulakkoviritelmän) ja nykyisen seesteisen valkoisen ulkoasun välillä!!

 

Kunnes portaikko on taas täynnä sitä ja tätä...?

 

 

Myrkyn vihreää

 

Etenee ja etenee.

Ake on aloittanut rempan "viimeisen vaiheen" portaikosta ja minä tulen autotallin päästä vastaan.

Autotalli on vielä vaiheessa. Odotellaan...eristeitä ja uutta ovea...

 

Alakerran eteinen sai tässä odotellessa katon ja seinien valkaisun.

Vanhat ovet pesin ja hankasin puhtaiksi sillä ajattelin, alkuperäisestä puulle hiomis-suunnitelmasta poiketen, säästää kaikki viisi alakerran ovea alkuperäisen värisinä. Vihreinä.

 

Kaikki ovet ovat erilaisia ja kuntokin vaihtelee.

 

 

Ovet saavat (ehkä) kaikesta huolimatta säilyttää kolhunsa mutta ovien pielet halusin maalata uusiksi. Ekalla kerralla ei ihan onnistunut tulemaan oikea sävy joten maalikauppaan olen tässä lähdössä...

 

Lattia odottaa vielä maalia mutta aika ison muutoksen toi jo valkaisu ja romujen siirtäminen pois...

 

 

Penkki

Maria oli uudistanut vanhan pihapenkin ja siitäpä minäkin innostuin uusimaan ja korjaamaan omani.

Totuuden nimissä olin kyllä ajatellut valaa jalkojen päälle betonisen levyn mutta puisella penkillä on varmaan ainakin lämpöisempi istuskella Suomen suvessa.

 

Penkki löyttyi koulun roskalavalta ja siitä puuttui pari lautaa. 

Sirkkelöin sopivat laudat, öljysin ne, spraymaalasin jalat mustiksi ja yhdistin kappaleet toisiinsa.

Sopivaa ulkopuuhaa kauniina kevätpäivänä.

 

Lautoja öljytessä öljysin sitten vanhaa saunan penkkiä sen verran että lopulta ihan suosiolla vedin senkin ruskean mustaksi. Ihan ilman hiomista ja puhdistamista joten remppatohinoissa tippuneet maalin roiskeet jäivät näkyville.

 

Värillä on väliä

Minä NIIIIN halusin työhuoneeseeni keltaisen seinän kun silloin pari vuotta sitten rempattiin yläkertaa...

Keltainen lamppu löytyi talosta ja vähitellen huoneeseen alkoi kertymään muutakin keltaista.

 

 Mutta niin se mieli vaan muuttui.

Tosin varmaan ihan alusta alkaen tuo keltainen sävy (parin epäonnistumisen jälkeen valittu) ei sittenkään ollut SE OIKEA keltainen.

 Niinpä  keltaisesta seinästä tuli harmaa jo viime talvena.

 

Joululomalla kirkkaan keltainen ompelukoneen suojus alkoi tökkiä.

Uuden suojuksen ompelin mustista farkuista.

 

 

Työhuone on ollut astia- ja liinavaatevarastona alakerran rempan ajan ja kun vihdoin sain sieltä ylimääräiset laatikot ja nyssäkät pois, halusin uusia myös jo hommissa rähjääntyneen keltaisen vahakankaan. Kodin1:stä löytyikin sopivan neutraalia harmaata vahakangasta.

Nyt huone tuntuu kovin rauhalliselta vaikka huone on täynnä kaikenvärisiä romppeita ja kamppeita.

Harmaaseen hurahdin niin, että aloitin  uuden harmaan käsityöprojektinkin.

Ja ostin makkariin harmaan helmalakanan...

Valoa ikkunasta

Läkkipeltinen lyhty vaikutti hieman aneemiselta. Vai johtuuko tuo tuntemus  siitä että jotakin valmista piti saada aikaiseksi tylsän ja näkymättömän seinien levyttämisen vastapainoksi?

Tartuin siis spraymaalipurkkiin ja lyhdyn kuivumista odotellessa pengoin esille vanhan, jo kertaalleen tuunatun, puisen lampunjalan. Pätkä sen varresta pois ja samaa mattamustaa väriä pintaan.

 

Nyt loistaa valo sekä talolyhdyn että meidän keittiön ikkunasta.

 

Maltan tuskin...

...odottaa, että keittiö valmistuu!

Sunnuntai-iltana saimme oman osuutemme keittiön rempasta valmiiksi. Vanha keittiö on purettu ja seinät levytetty, paklattu, hiottu ja maalattu. Uusi kattokin on paikoillaan. Ja osa kattolistoista.

Maanantaina aloitti remppafirman mies keittiön kokoamisen. Suurin osa kaapeista ja laatikoista, tasoistakin on jo paikoillaan ja seinämän pätkä lieden taakse tehtynä.

Kaakelointi, loput putkihommat ja sähköjen viimeistelyhommat niistä omista viimeistelyhommista puhumattakaan, on tekemättä. Lattiamieskin tulee vasta kuukauden kuluttua.

 

Muutin sitten vielä mieltäni yhden komerohässäkän kanssa ja lisätilauksen ovia saan odotella elokuulle.

Huomenna tulee kodinkonekuorma. Kylläpä ne tänne jo mahtuvatkin.

...ja me päästään muutaman lepopäivän jälkeen jatkamaan remppahommia; eteisen, olohuoneen ja työhuoneen seinät ja katto odottavat uusimista.

Vaatehuone uusiksi

Vanhassa talossa ei juuri komeroita ole. Alkuperäisiä siis. Ei meidänkään talossa. 

Mutta vaatehuone meillä on!

Hieman epäkäytännöllinen tosin; tangot ovat puurimat ja hyllyköt saa auki vain hitaasti ja rauhallisesti vetämällä. Eikä niihin juuri mitään edes mahdu.

Purkuun vaan koko epäkäytännöllinen systeemi!

Tilalle ei asennettu kallista uutta systeemiä vaan uudistus tehtiin kotona olevilla materiaaleilla. No, ne tangot ja niiden pidikkeet piti käydä ostamassa.

 Yhden seinän maalasin (tapetin päälle vaan) työhuoneen maalauksesta jääneellä maalilla ja loput seinät valkoisella pohjamaalilla. Vanha muovimatto vaihtui Aken pojan rempasta ylijääneeseen muovimattoon ja autotallista löytyi vielä yläkerran rempasta jääneitä lattialistan paloja.

Vanhat ylähyllyt jäivät paikoilleen ja niiden alle tuli Elfa-korihylly pipoille, huiveille ja lapasille.Seinälle vielä muutama koukku laukuille.

Tästä vaatehuoneesta tuli meille eteiskomero, jota meidän talossa ei ole.

Vaatehuoneen ovi on auki kun tässä näpyttelen (huone on työhuoneessa). Samalla ihailen tuota kaunista harmaata seinää, leveitä listoja ja tummaa "parkettia". Samanlaista ehostusta kaipaisi tämä koko keskikerros...