lauantai 22. heinäkuuta 2017

Neulegraffiti

Neulegraffitit ovat mielestäni tosi hauska ilmiö. Niin hauska että itsekin olen suunnitellut semmoisen tekemistä mutta ajatus on jäänyt suunnittelun asteelle.
Paitsi että Aken loman loputtua kun kelit ovat olleet kehnot ulkohommiin, olen katsellut telkkarista tallenteita ja innostunut virkkaamaan.
Ajatus oli piristää Oton ja mun lenkkireittejä ja siihen tarkoitukseen ajattelin tämmöisten eläinhahmoisten graffitejen sopivan.

Luppakorvainen koira seuraa ohikulkijoita kävelytien reunalla.

Apina hymyilee lyhtytolpassa.



Läheisen leikkipuiston porttiin laitoin vihreän possun. Vähän kyllä jännitin että mitenkä se saa siinä olla. Että ottaako joku moisesta herneen nenäänsä.

 Ottoa nämä ompelusessiot eivät huvittaneet... Siitä tämä kärsivä ilme.


Ihan meidän kodin lähellä virnuilee raidallinen kisuli.


Tämä kettu on meidän metsälenkkipolun päässä, kävelytien kaiteessa.


Vielä olivat saaneet olla paikoillaan nämä tyypit. Ajattelin kyllä käydä jossain välissä keräämässä heidät talviunille. Siis jos joku ei jo aiemmin ole saanut päähänsä samaa ajatusta.





torstai 20. heinäkuuta 2017

Poppanaliinan uusi elämä

Sukulaiset luopuivat rakkaasta kesämökistään. Mökkiin oli kertynyt paljon ihania tavaroita joista minäkin sain osani muistoksi. Kuten esimerkiksi tämän vanhan nojatuolin joka on alunperin mummolastani mutta kauniisti entistetty ja uudelleen verhoiltu.
Tavaroissa oli myös poppanaliina joka ei lopulta oikein ollutkaan meidän ruokapöytään sopiva mitoiltaan ja väreiltään. Aikani mietin että uskaltaisinko ja osaisinko tehdä siitä toiseen käyttötarkoitukseen sopivamman jutun.


Nimittäin tämmöisen kassin.
Onneksi uskalsin ja onneksi onnistuin.
Poppanaliina sai kassin muodon, vuoren jämäkankaasta ja kahvat vanhasta vyöstä.
Nyt se säilöö keskeneräiset (tai ainakin osan niistä) neuletyöni.



sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Kynnysmatto

Me ollaan koiraperhe joten hiekan sisälletuloa ei voi kokonaan estää...
 Jo oven ulkopuolella on hurjasti hiekkaa imevä kookosmatto ja sitten heti ulko-oven sisäpuolella toinen pieni kynnysmatto.


Se sisäpuolella oleva matto on ollut jo jokusen vuoden Ikeasta ostettu juuttimatto. Tänä keväänä olen yrittänyt etsiä sille seuraajaa sillä matto on auttamattomasti tullut elämänkaarensa päähän.
Yrittänyt.
Miten ihmeessä yhden kynnysmaton löytäminen sitten voi olla niin vaikeaa?
Meidän tuulikaappi on laatoitettu ja laatoituksen alla on lattialämmitys. Huono yhdistelmä kumipohjaisen maton kanssa. Ja muunlaisia mattoja ei kaupoista ole löytynyt. Enkä nyt ajatellut länteä Ikea-reissulle kynnysmaton vuoksi.

Siispä koukku käteen ja virkkaamaan.
Sillä hetkellä ei ollut saatavilla juuttinarua tai muutakaan mattoon sopivaa narua joten trikookuteella mentiin.

Kude oli epätasaista paksuudeltaan ja reilun kilon kasassa kudetta oli 12 solmua... Mutta matto siitä syntyi. Ehkä jatkan vielä sen oikean maton metsästystä. 
Tai lähden Ikeaan.
Mutta nyt tämä saa kelvata.