perjantai 24. kesäkuuta 2016

Kesäkeittiö terassilla



Koko talven unelmoin kesästä ja niistä hommista, joita tehtäisi sitten kesällä: Terassin  katoksen jatkeesta ja autokatoksen romut peittävästä seinäkkeestä. Betoniaskelmista ja alapihan kivituhkasta. Puhumattakaan noista perusjutuista kuten pensasaidan leikkaamisesta ja kitkemisestä ja kukkapenkkien perkaamisesta... Niin, hyvä sanoa nyt kun en niitä ihan oikeasti voi ja saa tehdä.
Varsinkin se terassin katoksen jatke harmitti.
Kunnes näin K-raudassa sellaisen mutta koottavana versiona. Sattui vielä olemaan juuri passelin kokoinen. (Se omatekemä olisi tietysti ollut puinen ja katososa olisi ylettynyt terassin kattoon saakka)  Pari tuntia meni katoksen kokoamiseen (Akelta). Se kiinnitettiin vielä terassiin ja sitten haettiin grilli paikoilleen. Koska tässä versiossa (toisin kuin siinä jonka olisin tehnyt) ei ollut pöytälevyä kaasupoltinta varten, piti sellainen tehdä.



Jaloiksi laitettiin Singerin alaosa ja pöytälevy tuli paneelin pätkistä.
Meillä on tuollainen ruma kaasupullo, joten puin sille farkkuhameen, jonka kiristin vyöllä sopivammaksi.



Tuossa polttimen päällä on varmaan liki 30 vuotta vanha Muurikka. Sitä ei oltu vuosiin käytetty ja se oli saanut rauhassa ruostua ulkovarastossa ja ihan ulkonakin. Olin varma, ettei sillä enää mitään paistettaisi. Googletin kuitenkin valuraudan puhdistamisen ja lopulta päädyin hankaamaan pannun teräsvillalla, pesemään sen vedellä ja lopulta (kun semmoinen rasvainen tahma ei muuten irronnut) polttamalla pannun avotulella (Tein nuotion meidän vanhaan grilliin). Sittenpä loput karstat ja ruosteet lähtivätkin helposti grilliharjalla. Lopuksi rasvapoltin Muurikan ja koepaistoin pienen taikinallisen lettuja. Hyvin onnistuivat.


Aika tuppaa käymään välillä pitkäksi kun "mitään ei saa tehdä". Pidemmän päälle lukeminen ja sukkien (tai huivien) neulominen alkaa olla tylsää joten olen kokeillut jos jonkinlaisia puuhauksia. Äidille virkkasin keittiöön ontelokuteesta maton äitienpäiväksi. Se oli kiva homma joten kun varastosta löytyi iso kerä trikookudetta, tein siitäkin maton. Tämän maton laitoin terassille hetekan eteen. Jotain romanttista kun ehdotus prinsessakatoksesta teilattiin...
Liina pysyy paikoillaan tuulessakin kun virkkasin kivien ympärille verkkoa ja kiinnitin painon liinaan verhonipsulla. 


Ihan yllättävän hyvin tuo katos sopii meidän terassille. Niin hyvin että saapas nähdä kuinka monta vuotta tämä väliaikainen ratkaisu tuossa on. 

Pengoin äsken vinttiä ja löysin kukalliset täkit, muisto meidän mökiltä. Sopivat niin hyvin tuohon hetekan päälle.



Oikeastaan etsin vintiltä tätä vanhaa pärekoria polttimen suojaksi.



tiistai 7. kesäkuuta 2016

Valoa pimeyteen

Vaikka päivät ovat vielä pitenemässä, voi ihan hyvin varustautua vääjäämättä koittavaan pimeään aikaan. Varsinkin, jos tekemiset ovat kovin vähissä ja sattuu löytämään vintistä kullan kukertavan keittiölampun ja muistaa että autotallissa on vielä mustaa spray-maalia...


Kun lampusta riisuu turhat sähköt ja irrottaa lasikuupan, voi selkävaivainenkin ihan helposti tuunata kultauksen piiloon mustan maalin alle.
Tätä lamppua ei ole enää tarkoitus laittaa keittiöön, sisälle ollenkaan, vaan ulos oven pieleen.


Ihan pimeäksi ei tämä lamppu jää vaikka sähköt otettiinkin pois sillä minulla on kasapäin "jouluvaloja" joista yhden rimpsun aion tunkea tuon kuupan sisään. Kunhan yöt alkavat taas pimentyä.

 
 Ihan mukavalta lisältä tämä mustaksi spreijattu vempele näyttää noiden muiden mustien juttujen seassa tuossa oven pielessä.








sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Sininen on kesäväri


 Elämä on edelleenkin kovin verkkaista, jopa niin että kauppareissut jonne Ake on minut viime aikoina ottanut mukaan, tuntuvat suurelta seikkailulta. Ja valitettavasti väsyttävät yhtä lailla kun olisi suuremmankin seikkailun kokenut.
Kotona on aikaa katsella nurkkia sisällä ja ulkona ja keksiä tekemistä jota ei kuitenkaan voi tehdä.
Onneksi Ake on kiltisti kantanut multapusseja ja ruukkuja jotta olen saanut suurimman osan kesäkukista laitettua, puhumattakaan äidistäni joka on kitkenyt ja auttanut monin eri tavoin noissa ulkohommissa.

Sisällä olen  kaivanut esille sinivalkoiset astiat kaapista.
Taitaa olla niin että sininen väri on minun kesävärini.


Tänä kesänä sitä sinistä väriä on meille tullut enemmänkin. Lääkärireissulla karkasin kangaskauppaan ja ostin sinivalkoista kangasta keittiön kapaksi.


Sitten alkoi keittiön matto tuntua liian tummalta.
Vintiltä löytyi valkoinen matto ja tällä kertaa kauppareissulla livahdin Sinelliin ostamaan kangasväriä.
Sitten piti miettiä miten maton kuvioisin.
Lopulta päädyin leimailemaan koko maton perunan puolikkaan muotoisella leimalla. Lisäsin siniseen väriin hieman vettä jotta kuviot olisivat vähän eri värisiä. Kirjavassa kun lika ei niin helposti näy. Ehkä.


Ainakin yhden koiranpojan mielestä matto sopii erittäin hyvin päikkäripaikaksi.