Jokunen kuukausi sitten pohdiskelin että mitenpä me nyt, rempan jälkeen, pukeutuisimme kotioloissa kun rempparytkyt on hävitetty. No minulle, todelliselle tyylilyylille, kotiasuksi on vakiintunut virttynyt tunika, pitkät kals...siis legginsit, villasukat ja villatakki tarvittaessa.
Mukavaa ja lämmintä mutta ei todellakaan katseen kestävää.
Ihastuin Tampereen messuilla Riimingan Verna-tunikaan ja semmoisen hankin sitten kotona paksujen sukkisten kanssa käytettäväksi "paremmaksi kotiasuksi".
Kylläpä se onkin ihana!
Mutta koska mulla on tapana aina sotkea itseni (varsinkin rintamus) ja essua en osaa käyttää niin innostuin sitten tuunaamaan itselleni parikin arkisempaa kotimekkoa.
Kylläpä se onkin ihana!
Mutta koska mulla on tapana aina sotkea itseni (varsinkin rintamus) ja essua en osaa käyttää niin innostuin sitten tuunaamaan itselleni parikin arkisempaa kotimekkoa.
Idea ei ole oma tai uusi; T-paitaan tai tunikaan yhdistetään sopiva alaosa.
Laitoin kaksi vanhaa (niitä remppavaatevarastoon siirrettyjä) haalistunutta yläosaa ja mustaa Dylonia samaan pesukoneeseen. Tämä paita sai alaosakseen pätkän villahametta ja päällekkäin kolmipistosiksakilla ommellun sauman peitoksi samettinauhaa.
Toinen versio syntyi kun leikkasin a-linjaisen tunikan helmasta pätkän pois ja jatkoin helmaa pätkällä villakangasta. Tämän version sauman peitoksi ompelin pitsiä joka myös sai värikylvyn.
Koska tunikan alkuperäinen väri oli tuommoinen haalistunut ruskeanvihreä kuten hihasauman ompeleesta näkyy, ompelin eriväristen saumojen peitoksi lisää pitsiä sekä hihoihin että kaula-aukkoon.
Mustassa mekossa näkyvistä karvoista syytän tietysti Ottoa...
Ihan yhtä hienoja mekkoja näistä ei tullut kuin esikuvansa mutta tosi kiva niissä on ollut viettää joululomaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti