Vaikka me Aken kanssa ruokaillaan yleensä kahdestaan, on mulla tapana kattaa, varsinkin viikonloppuina kun panostan ruoanlaittoon, pöytä kauniisti.
Kauniiseen kattaukseen kuuluu servetit.
Yleensä näissä meidän kahdenkeskisissä ruokahetkissä käytetään paperiservettejä. Kankaisiakin on...jossain komeroiden kätköissä. Niiden silittäminen kun ei ole lempipuuhaani.
Joululiinoja kaapista penkoessani löysin pinon (huutokaupasta huutamiani?) vanhoja valkoisia pellavaisia keittiöpyyhkeitä. Parista yksivärisestä ja nimikoimattomasta olinkin jo tehnyt nopsasti kuivuvat käsipyyhkeet ompelemalla pitsin reunaan. Kolme pehmeäksi kulunutta oli vielä tehtävää vailla. Niistä sain puolittamalla puoli tusinaa juhlavia servettejä pienellä ompelurupeamalla.
Itse ihastuin noiden rouheaan pintaan ja pehmeään olomuotoon.
Onhan ne kyllä paperisia paljon juhlavammat!
Taidan siis innostua jatkossa enemmän siitä silittämisestä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti