Ryysyranta

Pikkuisen riskaabelia on meidän pihalla liikkuminen tällä hetkellä. Jos ei jalkoihinsa katso, voi helposti kompastua maalipurkkeihin, tellinkeihin, tikkaisiin tai sitten voi astua naulaiseen lautaan.
Remppamiehet puurtavat helteestä huolimatta ahkerasti. Varsinkin rapatun ulkoseinän maalaaminen telalla oli mielestäni aikamoinen voimannäyte. Eikä ihan heikkohermoinen kurkottele noilla telineilläkään tai sitten kiipeile katolla maalaamassa ylätötteröä.

Minä sain tänään urakkani; 15 vuotta (?!) vanhojen tuolien ja pöytien hiomisen ja uudelleen öljyämisen, valmiiksi. Sen kunniaksi laitoin meidän remppavaatteet koneeseen. Nauratti kun muistelin viime kesää; pesin Aken alunperin valkoisia remppatohinoissa harmaanruskean kukertaviksi muuttuneita t-paitoja koneessa ja tapani mukaan "valkoisten" koneellisen pesin valkaisevalla pesuaineella ja lisäsin vielä valkaisevaa Vanishiäkin joukkoon. Pesutulos oli mahtava; Ake ei tunnistanut kuivaustelineeltä omia paitojaan. Olivat valkoisia ja hän oli etsinyt vähemmän valkoisia...

Jos hyvin rajaa, löytyy meidän pihasta kaunistakin kuvattavaa. Kuten tämä kasvilavassa talvehtinut maahumala. Alustana on Naisten Betoni-illassa tekemäni kakku.Maijun idea.

Tämän kuvan rajaaminen oli haasteellisempaa. Polkupyörä odottaa lopullista sijoituspaikkaansa omenapuuhun nojaten. Orvokkiruukkukin on kyydissä vain kunnes sen saa laittaa taas rappusille.

Yksi tötteröistä pääsi tähän isoon kukkapenkkiin ja sai sisällensä dianan. Kukkapenkkiin olen keräillyt pihasta liljoja, akilleijoja ja istuttanut muitakin saamiani kasveja. Mielenkiinnolla odotan, miltä penkki näyttää loppukesällä.