Laukkuaddiktio

Komeroita siivotessa penkoessa on pakko tunnustaa että minulla on jonkin sortin laukkuaddiktio.

Missä ikinä liikunkin, kiinnitän huomiota laukkuihin ja kasseihin. Kalliimpia yksilöitä himoitsen vuosia ennenkuin raaskin ostaa. Kirppareilta kivoja laukkuja tarttuu mukaan ihan huomaamatta.

Ja sitten on tietenkin ne omatekemät. Mutta nehän ovat vain kasseja.. Semmoisia joita tehdään tarpeeseen; kauppakasseiksi, kirjastokasseiksi, käsityökasseiksi jne.

Ja niitä syntyy kun löytyy kiva kassikangas:

 

Eikä pidä uskoa että tässä olisivat kaikki meidän perheen kauppakassit...

Virkkaamalla olen tehnyt useita kasseja ja niistä uusin on tämä parista jämäkerästä virkattu...ööö...kauppakassi? 

Lanka loppui kesken joten kahvat tein vanhasta nahkavyöstä.

 

Vaikka ihastunkin aina uusiin laukkuihin, minulle käy niin että muutaman käyttökerran jälkeen palaan takaisin vanhaan tuttuun ja luotettavaan Longchampin olkalaukkuun.

 

Tämä on jo toinen tätä lajia. Tilaihme ja mukava kantaa.

Opiskelijana vannoin Kånkenin nimeen repuissa. Sittemmin meidän perheen koululaiset ja retkeilijät ovat käyttäneet Haglöfsin reppuja. Niitä miltei ikuisia ja ainakin äidiltä isolle veljelle ja lopulta pikkuveljelle kestäviä.

Tänä syksynä annoin periksi nostalgialle ja ostin Sandqvistin repun. Isällä oli tämmöinen mutta suurempi metsästysreppuna ja minullakin kernistä tehty ja nahkaremmeillä varustettu joskus kansakoulun alaluokilla. 

Niin että näin ekaluokan opelle tämä passaa hyvin.