Käväisi Viherlandiassa kukkaostoksilla ja wanna-be-viherpeukalona jumiuduin siemenosastolle.
Vielä ei ole ehkä aika laittaa samettikukan siemeniä multaan (Samettikukan siksi että ne todennäköisimmin onnistun esikasvattamaan. Varsinkin jos laitan tarpeeksi monta pussillista siemeniä niin ainakin muutama kukka selviää hengissä kesään...)
mutta ehkäpä jotain vihreää keittiön ikkunalle. Pieniä somia versoja leivän päälle ja salaattiin.
Ensin ajattelin ostaa pussillisen sopivia perussiemeniä, auringonkukkaa tai muuta semmoista, ja laittaa ne johonkin purkkiin ikkunalaudalle ja sitten kelmua päälle.
Sitten näin Nelsonin minikasvihuoneen ja ihan versokasvatusta varten valikoituja siemenpusseja.
Mitäs siitä että niiden siemenpussien hinta oli kymmenkertainen (niin; pussin hinta oli 3,50 e ja peruspussin sai 0,35 eurolla). Kyllä varmasti onnistuisin NOIN hienoilla välineillä.
Päätin pelata varman päälle ja ostin lopulta ihan tavallisia punajuuren siemeniä jotka laitoin kakkuvuokaan muovin alle kasvamaan.
Tietysti tuhlasin myös Nelsonin kasvihuoneeseen ja niihin oikeisiin versosiemeniin. Korianteria muuten.
Molemmat systeemit laitoin kasvamaan keittiön ikkunalle ja karvalakkiversiossa toimin Nelsonin mukana tulleen ohjeen mukaan. Pilkulleen.
Paitsi että lisävaloa ei ole ollut saatavilla kumpaankaan kokeiluun.
Nyt, kahden viikon kasvattamisen jälkeen kysyn että hei, ihan oikeasti, saako joku keittiön ikkunalla kasvamaan tuollaisia Nelsonin mainoskuvassa näkyviä topakoita pikku versoja???
Söpöjä ovat nuo punajuuren...hmmm..versot mutta kalliissa kasvihuoneessa kasvaneet korianterin versot ovat honteloita ja surkean näköisiä. Ehkä näitä ei sitten laitetakaan viikonlopun vieraiden salaattiin...
Loppuun vielä kuva pikkuisesta mutta upean näköisestä amarylliksestani. Sen laitoin purkkiin jo hyvissä ajoin ennen joulua marraskuun alussa. Ohjeessa luki että kasvatusaika olisi kuusi viikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti