Päivän piristys

Tulin tänään kotiin koulusta naama norsunpeffan näköisenä ja mieli yhtä harmaana kuin kelikin.

Väsytti ja ketutti.

Vaan pienestäpä mieli piristyi; alakerran pakastimen päälle talvehtimaan jääneet pelargoniat olivat innostuneet kukkimaan valon ja vedenkin puutteesta huolimatta. Siinä ne loistivat punaisina ja valkoisina kaiken sotkun keskellä. Piristivät kummasti.

 

Noooo... piristää sekin että kodinhoitohuoneessa näyttää jo huoneelta.

Katto ja seinät on maalattu ja lattiassa on kaakelit saumoineen.

(Miten tuo viikkojen työ kuullostaakaan nopealta ja helpolta kuitattuna yhdellä lauseella?)

Tällä viikolla pitäisi saada kaapistot ja kun ne ovat kasassa voi putki-Jussi ja sähköpojat tulla.

Vaikka meillä on ollut viimeiset puoli vuotta mahtava pesulapalvelu (äitini) niin on se sentään kiva saada pesukone omaan huusholliin!

Siis ihan valmiiksi ei kodari varmaan ennen ensi kesää tule; remppaväsy siirtää kotelointihommia hamaan tulevaisuuteen. Sitten joskus-kansioon.

Pieniä puutöitä jouluksi

Monena jouluna olen miettinyt että tämmöinen pipari/rinkeli/karkkipuu olisi kiva. 

Autotallissa oli sopivia pyörörimoja joten isomman liimauksen kuivuessa näpersin tämmöisen puutöissä. Vaatii vielä hieman viilausta tämä malli; runko voisi olla hieman korkeampi tuolta yläpäästä jotta rusetti näkyisi paremmin ja alempi oksakin voisi olla jokusen sentin alempana...

 

En mä mitään pipareita ruvennut vielä vääntämään.

Leivoin myslicookieseja ja tein niihin kuumana reiät. 

 

Muina pikkutöinä olen tehnyt leikkuulaudan (oikeasti leikkuulautoja sillä jostain syystä tykkään niistä...)

Tämä leikkuulauta on menossa joululahjaksi Aken vanhemmille.

Eipä ole kovin kummonen lauta mutta sen idea onkin se että lauta on tehty meidän vanhan keittiön pyökkisistä valolistoista jotka pelastin kaatiskuormasta.

Sirkkelöin, höyläsin, liimasin ja taas höyläsin ja sirkkelöin niistä laudan, jonka toiselle puolelle jäävät naulanreät (listat oli kiinnitetty yläkaappeihin kunnon nauloilla) paikkasin pienillä tapeilla ja lopuksi vielä tein tartuntaa helpottamaan ison reiän ja öljysin laudan pellavaöljyllä.

 

Alempi lauta taitaa olla ensimmäiseltä puutyökaudeltani joskus yli 10v sitten. Hioin ja öljysin sen uudelleen.

Kun ei oikein malttaisi...

Nimittäin odottaa että voi laitella joulujuttuja esille!

Viikonlopun kässämessureissun jälkeen en enää pystynyt pidättelemään vaan oli pakko touhuta jotakin pientä. Kas kun reissulta tarttui mukaan jos jonkinlaisia ideoita ja materiaaleja toteuttaa niitä.

Matkalla Tampereelle pysähdyimme Lahtisen huopatehtaalla ja sieltä lähti mukaan lampaan

talja. Juuri passeli tuohon puusohvalle. Ehkä ei niin jouluinen mutta talvinen kuitenkin.

 

Messuilla ihastelin jouluisia tyynyjä ja muistin vintillä olevat jo jokunen vuosi sitten tekemäni joulutyynyt. Ne kaipasivat kuitenkin piristystä. Kissatilkut eivät olleet kovin jouluisia joten kisulit saivat tonttumyssyt päähänsä.

 

On noissa lakeissa kulkusetkin mutta reippaasti ylivaloitetuissa kuvissa niitä ei oikein näy.

 

 

Se oikea himmeli

Talon mukana saimme Aken äidin tekemän himmelin.

Ihan oikean perinteisen suuren olkihimmelin.

 

Suuren kokonsa vuoksi sen säilyttäminen on haasteellista. Niinpä laitoin sen jo nyt olohuoneen kattoon roikkumaan. Muutenkin alkaa joulujutut vallata mieltä. Monta vuotta on mennyt joulua suorittaessa mutta nyt tuntuu siltä että haluan tehdä joulua...

Kranssi ja sammalkuuset odottavat valoja ja paikkaansa ja puutarhatontullekin olen jo neulonut jouluisen lakin.

Vielä niitä räsymattoja

 

Teki mieleni semmoisia pidempiä mutta ohuita villasukkia.

Tähän pimeyteen jotakin iloista ja kirkasta.

Ehkä vielä yhdet räsymattosukat ehtymättömästä jämälankavarastosta?

 

Eihän se mennyt kuin Strömsössä.

Tämmöisiä kirjavia "otetaan-mitä-sattuu-tulemaan" -sukkia on addiktoivaa neuloa. Sitä neuloo semmoisessa flowssa ettei malta kokeilla että mahtuuko ne sukat neulojan paksuihin pohkeisiin.

No ei mahtunut ne ekat.

 

Piti sitten neuloa toisetkin .

Ja olisi niitä kirjavia jämiä vielä ainakin yksiin sukkiin mutta välillä pitää neuloa jotakin muuta.

Melkein himmeli

 

Ripustin kylppärin kattoon kauan sitten Intiasta tuodun tuulikellon.

Tykkään siitä vaikka ihan kaikki tässä huushollissa eivät ole asiasta samaa mieltä.

 

 

Aika samanlaiselta näyttää tämä vanhan kirjan lehdistä ommeltu... tuulikellon näköinen himmeli?

 

Yläkerran työhuone on täynnä keskeneräisiä askarteluja. Menossa on hurja askartelubuumi. Kaikenlaista pitäisi kokeilla.

Alakerrassa on menossa vähemmän mukava maalausvaihe. Joku halusi seiniin kalkkimaalia. Joku, joka ei tiennyt kalkkimaalaamisesta mitään. Nyt tietää, eikä aio maalata Holvilla ainakaan kattoa...

 

Lampputehtaalta, päivää!

  

Tästä se alkoi.

Tampereen tuliaisina hankitusta uudelleen sähköistetystä laivalampusta.

Kun ne alakerran remppatouhuissa roskiin tuomitut vanhat lamput olivat vähän samanoloisia, niin voisikohan niillekin antaa uuden elämän sisustusvalona?

 

Tämä pallero sai silitysraudan johdon. Johto on kyllä kivan näköinen mutta siinä ei ole valmiina katkaisijaa. Pitänee käyttää se sähköliikkeessä.

 

Kirkaslasikupuisia lamppuja on useampiakin.

Tässä yhdessä on hauska virhe lasissa.

 

Näihin asensin marketista ostamani johdon, jossa on katkaisija valmiina.

 

 

Clas Ohlssonilla on myynnissä tämmöisiä vanhanaikaisen näköisiä polttimoita ja hankintaretkellä löysin sieltä myös lamppusysteemin, jolla pullosta voi tehdä lampun. Eli lampun kannassa on ikäänkuin korkki, jonka voi tunkea pulloon ja johto lähtee kannan sivusta.

En ajatellut pulloa vaan vanhaa öljylyhtyä jonka öljysäiliö falskaa...

 

Pikkuisen sivuleikkurihommia ja mustaa teippiä valkoisen kannan päälle ja sainpas ujutettua systeemin lampun lankahärdellin paikalle.

Tykkään ihan hirveästi tästä öljylampusta. Siinä on näppärä vipu, josta tuon lasin sai nostettua ylös langan sytyttämistä varten.

 

 Hieman ruostetta ja persoonallinen ulkonäkö. Ihana, että sain jatkettua tämän lyhdyn elinikää.

 

Tähän lyhtyyn tuo Clasun polttimo sopii erityisen hyvin.