Joulukoti

Meidän joulu alkoi jo aatonaattoiltana joulusaunalla.

Lämmitettiin puukiuas ja vaikka lämmitys vie aikaa, kiukaassa on 200 kg kiviä, on se vaivan arvoista.

 

Kuusen haimme Viherlandiasta. Sinne suuntaamme kuusen hakuun toistekin sillä kuusi on tosi nätti ja tuuhea. Kotimainen ja viljelty.

 

Kuusen koristeet ovat vanhoja perinteisiä. Paperimassaiset pallot, tähdet ja kellot toin Intiasta reilut parikymmentä vuotta sitten. Osa koristeista on lahjaksi saatuja ja osa matkamuistoksi ostettuja.

Osa joulukorteista on ripustettu eteiseen.

 

Pieniä tonttuja olen asetellut ympäri taloa.

 

 

Pianon päällä vartioi pähkinäkulhoa joukko pähkinänsärkijäsotilaita.

Niiden joukko laajeni kun kävimme toissa viikonloppuna Berliinissä joulumarkkinoilla.

 Nyt on pöytä katettu ja saan hetken hengähtää ennen kuin sukua alkaa kokoontua meille jouluaterialle.

 

Ulos pitäisi vielä viritellä ulkoroihut toivottamaan ystävät tervetulleiksi.

 

Hyvää joulua!

 

Jos sitä ei voi peittää, sitä kannattaa korostaa...

Sähköjen uusinnan yhteydessä meidän eteiseen jouduttiin laittamaan uusi sähkötaulu. Iso ja peltinen.

Rakensin sille kehykset ja oven. Jämämateriaalista tietenkin.

Iso rotisko se silti on.

Vanha sähköpääkeskus -kyltti ja vedin piristämään tilannetta...

 

...kunnes näin täällä aivan mahtavan sähköfirman mainoksen!

Tämmöinen piristys siitä sitten tuli kaappirumiluksen oveen. Taatusti jokainen sisälle tulija kiinnittää nyt huomionsa tähän.

 

Tosin näin jouluiseen aikaan vaihdoin taulun jouluisempaan koristukseen; vanamokranssiin, jonka sidoin alakerrasta löytyneen rikkalapion päälle

 

Vanamoa löytyy, kiitos lumettoman talven, metsästä ja vaikka se kuivuttuaan roskaakin jonkin verran, pysyy se kauniin vihreänä. Kuvan kranssi on jo viikon verran kuivunut sisällä.

Jouluvaloja

  Tänä vuonna tein kranssin puolukan varvuista ja katajasta. Koristeena on kuusen käpyjä, led-valot ja rusetti.

 

 

Rappusille askartelin myös sammalista ja katiskaverkosta kuusikartioita.

 

Puutarhatonttu sai kunnian toimia vastaanottokomiteana rappusilla ja siksi neuloin sille jouluun sopivan punaisen hatun.

Ikkunalaudoilla on kynttelikköjä ja tähtiä.

Pöydillä valoa antavat kynttiläasetelmat.

Tämän tein sammalista ja kävyistä ruostuneeseen ja lasittomaan vanhaan lyhtyyn. Varmuuden vuoksi kynttilä on mallia led. Pikkukranssin tein vanamosta joka on noita luonnon ikivihreitä.

 

Kimallusta edustaa tarjottimellinen tuikkulyhtyjä ja pari poroa.

Valoa kodinhoitohuoneeseen

Ensin Asuntomessuilla ja sitten Tampereen kässämessuilla ihastelin verkkomaista, virkattua tai neulottua lampunvarjostinta. Pitihän sitä kokeilla.

Ohutta pellavalankaa nelinkertaisena, pylväitä ja väliin ketjusilmukka.

Syntyi pari sipulipussia.

Tänään kodinhoitohuoneessa kävi Virtasen veljekset sähköhommissa ja oli pakko päästä kokeilemaan miltä ne lamput näyttävät valojen kanssa.

 

Kodinhoitohuoneessa on sähköt ja huomisen jälkeen toivottavasti myös pesukonekin käyttövalmiina.

Muuta sisustusta tulee pikkuhiljaa.

 

Aukosta näkyvä tekninen tila, "siivouskomero", on vielä alkutekijöissään. 

Voi että minä tykkään näistä seinäpinnoista joita ei tasoitettu!

Nuo pikkuspotit korostavat kivasti vanhan seinän (kalkkimaalilla viiteen kertaan vedettyä) pintaa.

 

Seinäsisustusta

Hetken mielijohteesta kävin Neuvosen Kirsin Pajagalleriassa.

Tarkoitus oli katsella minkälaisia töitä Kirsi nykyään tekee.

 

Tutustuin Kirsiin ja hänen töihinsä puoli elämää sitten, Poikieni isä on Kirsin siskon koulukavereita.ja sitä kautta saimme kutsuja Kirsin näyttelyihin. Niistä ostimme Kirsin töitä.

Tavaroiden uudelleen jaossa puolet tavaroista luonnollisesti meni miehen mukana.

Silloin löysin Taidelainaamon.

Sieltä pystyin hankkimaan osamaksulla seinilleni juuri sellaisia tauluja kuin halusin.

Kirsin töitä ja Frans Toikkasen kissoja.

 

Tämä Frans Toikkasen työ, Minä itte, sopi silloiseen mielentilaani tosi hyvin.

Toikkasen kissoja meillä, koiraperheessä, on seinillä enemmänkin.

Mutta niihin Kirsin töihin...

Gallerian seinällä oli työ, johon kiinnitin heti huomioni.

Ja niin siinä kävi että yön yli mietittyäni se piti käydä hakemassa omalle seinälle.

Saarnilehto.

 

Siellä se nyt on Kettupuvun ja Dronningholm kengän vieressä.

 

  Kirsin töistä tykkään eniten niistä, joissa on jotain sadunomaista tai leikkisää. Tunnelmaa, johon upota.

Rinsessa R meidän makkarissa edustaa ensin mainittua ja Iik! joka vielä etsii paikkaansa sitä leikkisyyttä.

 

Grafiikan lisäksi meidän seinillä on kehystettynä julisteita ja kortteja.

Ja kaikenlaista itse näperrettyä.

Talon mukana tulleen ryijynkin haluaisin ripustaa jonnekin.

 

Päivän piristys

Tulin tänään kotiin koulusta naama norsunpeffan näköisenä ja mieli yhtä harmaana kuin kelikin.

Väsytti ja ketutti.

Vaan pienestäpä mieli piristyi; alakerran pakastimen päälle talvehtimaan jääneet pelargoniat olivat innostuneet kukkimaan valon ja vedenkin puutteesta huolimatta. Siinä ne loistivat punaisina ja valkoisina kaiken sotkun keskellä. Piristivät kummasti.

 

Noooo... piristää sekin että kodinhoitohuoneessa näyttää jo huoneelta.

Katto ja seinät on maalattu ja lattiassa on kaakelit saumoineen.

(Miten tuo viikkojen työ kuullostaakaan nopealta ja helpolta kuitattuna yhdellä lauseella?)

Tällä viikolla pitäisi saada kaapistot ja kun ne ovat kasassa voi putki-Jussi ja sähköpojat tulla.

Vaikka meillä on ollut viimeiset puoli vuotta mahtava pesulapalvelu (äitini) niin on se sentään kiva saada pesukone omaan huusholliin!

Siis ihan valmiiksi ei kodari varmaan ennen ensi kesää tule; remppaväsy siirtää kotelointihommia hamaan tulevaisuuteen. Sitten joskus-kansioon.

Pieniä puutöitä jouluksi

Monena jouluna olen miettinyt että tämmöinen pipari/rinkeli/karkkipuu olisi kiva. 

Autotallissa oli sopivia pyörörimoja joten isomman liimauksen kuivuessa näpersin tämmöisen puutöissä. Vaatii vielä hieman viilausta tämä malli; runko voisi olla hieman korkeampi tuolta yläpäästä jotta rusetti näkyisi paremmin ja alempi oksakin voisi olla jokusen sentin alempana...

 

En mä mitään pipareita ruvennut vielä vääntämään.

Leivoin myslicookieseja ja tein niihin kuumana reiät. 

 

Muina pikkutöinä olen tehnyt leikkuulaudan (oikeasti leikkuulautoja sillä jostain syystä tykkään niistä...)

Tämä leikkuulauta on menossa joululahjaksi Aken vanhemmille.

Eipä ole kovin kummonen lauta mutta sen idea onkin se että lauta on tehty meidän vanhan keittiön pyökkisistä valolistoista jotka pelastin kaatiskuormasta.

Sirkkelöin, höyläsin, liimasin ja taas höyläsin ja sirkkelöin niistä laudan, jonka toiselle puolelle jäävät naulanreät (listat oli kiinnitetty yläkaappeihin kunnon nauloilla) paikkasin pienillä tapeilla ja lopuksi vielä tein tartuntaa helpottamaan ison reiän ja öljysin laudan pellavaöljyllä.

 

Alempi lauta taitaa olla ensimmäiseltä puutyökaudeltani joskus yli 10v sitten. Hioin ja öljysin sen uudelleen.